Muita, jotka eivät tajua, miksi ihmiset leipovat?

Vierailija kirjoitti:

Rasittavin leipurilaji on se, joka leipomisillaan hakee huomiota ja hyväksyntää. Voi jeesus näitä on nähty...

Millaisia nämä on? En ole vielä tähän ihmistyyppiin törmännyt.

Öööh en tajua AP .tä ööh vieläkö jotkut kansanosat ööh kysyvät jotain ööh,vain juntit kysyvät ööh

Joo näitä ehtoisia emäntiä riittää. Äiti kun on sellainen niin vähintään pullaa joka viikko leipoo. Pikkulapsesta asti  välipalaksi pullaa, enemmän pullaa, piirakkaa, kakkua. Toki sämpyää, itse tehtyä leipää, vispipuuroa, kiisseleitä. Ja tietysti tuhtia kunnon kotiruokaa. 

Sitten murkkuiässä lasta moititaan lihavaksi.

Sitten kärtetään aikuisia lapsia tämän tästä syömään ja kahville. 'Tulkaa nyt kun olen tehnyt taas niin hyvää pullaa." Paikan päällä:" Ottakaa nyt ihmeessä lisää, Syökää kaikki"

Sitten tyrkyttää loput leivonnaiset mukaan. Harmistuu, jos ei ota: "Bioskaanko minun pitää nämä hyvät pullat heittää? " 

Lapsenlapset syötetään vehnäkuurilla vatsat kipeiksi ja pinkeiksi. Arvostellaan, jos joku heistä näyttää mummosta pullealta. 

Raskasta.

Nykyisin en suostu syömään enää yhtään pullaa enkä vehnää juuri missään muodossa. 

Ihmiset ovat erilaisia. Toiset tykkäävät leipoa, toiset eivät. Tartteeko kaikkien tykätä tai olla tykkäämättä samoista asioista. Minä ymmärrän hyvin, että jotkut tykkäävät leipomisesta. Ymmärrän hyvin senkin jos jotkut eivät tykkää leipoa. 

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, kuinka tämä aihe saa vieläkin porukat ärsyyntymään. Luulin, että nykyään jo hyväksytään se, että joku ei piittaa paskaakaan leipomisesta tai ruuanlaitosta. Nuorena vuosikymmeniä sitten sain aina vanhemmat työkaverit (kaikki naisia silloin) vihan vimmoihin kun en jaksanut osallistua jokapäiväisiin pitkiin jaaritteluihin resepteistä, mausteista yms. ja sanoin sen suoraan. Porukat tulivat melkein silmille jankuttamaan, kuinka elämä tulee vielä minuakin opettamaan niin, että opin arvostamaan keittiöhommia ja käsitöitä. En oppinut, aina olen niitä inhonnut ja vältellyt. Nyt jo seniorina tiedän, että hyvin pärjää ilmankin. Jostakin vuosisatojen takaa nousee tuo kätevän emännän ihannekuva. Mediassa on myös raivostuttavan paljon ruuanlaitto- ja leipomissisältöä. Joinakin päivinä televisiossa väännetään ja kilpaillaan joka kanavalla sörsseleitten kanssa. Havaintojeni mukaan nämä keittiönatsit ovat yleensä persoonina suuren luoka

Havaintoni mukaan sinä vaikutat ihastuttavalta ja valoisalta persoonalta! Ilmeisen älykäs myös, eikä ollenkaan vaivaa sellainen piirre, kuin tarve yleistää iso porukka yhden oudon yhteisen tekijän perusteella. Onnittelut sinulle, olet parempi kuin moni muu, niin paljon parempi! Ja vain koska et tykkää leipoa ja laittaa ruokaa :)

Vierailija kirjoitti:

Muita, jotka eivät tajua, miksi ihmiset syö kaupan yliprosessoituja pahanmakuisia valmiskeksejä ja -kakkuja?

Mä en syö kaupan enkä omatekemää pullaa tai keksejä. Kylässä sitten mitä tarjotaan ja kivahan se on, jos joku on itse tehnyt. En mitenkään pidä valmiskeksejä tai -kakkujakaan pahoina tai huonoina vaihtoehtoina.

Olen itse enemmän karkki- ja sipsihiiri, en niinkään leivonnaisten perään.

Vierailija kirjoitti:

Sanohan vielä että "ööh". 

Minua ennen kummastutti miten ihmiset jaksaa nähdä sen leipomisen vaivan, kun makeaa saa ihan tarpeekseen jostain karkista tai suklaasta. Nyt kun nuo karkit/suklaat maistuu ihan liian imelältä, niin ymmärrän paljon paremmin. Harvoin tulee kyllä leivottua, koska edelleen se on minulle niin tympeää hommaa tarkkoine mittoineen, mutta ne kerrat kun makeaa syön niin paljon mieluummin juustokakkua kahvin kanssa kuin vaikka karkkeja.

Leipomiseenkin tule rutiini, kun sitä vähän tekee.

Aihe taitaa olla vanhemman sukupolven naisten ongelma? Olen itsekin jo keski-ikää hipova nainen, mutta eipä ole tämän asian tiimoilta tarvinnut väittelyn väittelyä käydä. En tykkää leipoa, mutta pidän ruoanlaitosta. En usko kuitenkaan, että melkeinpä kukaan ystävä tai työkaveri edes tietää mitä mieltä noista kotihommista olen tai teenkö niitä lainkaan. Ainakaan minä en tiedä heidän kantaansa. 

Äitini leipoi aina lauantaisin.  Jos ei tuota leivontapäivää olisi ollut, emme olisi ikinä syöneet herkkuja. Äiti oli tarkan talouden nainen ja itse leipominen on paljon halvempaa. (Okei, jätskiä oli joskus)

Jotenkin harmittaa, kun en itse leivo kovin usein. Pullaa tulee tehtyä kerran vuodessa, laskiaisena. Raparperi-, marja- tai omenapiirakkaa ehkä kaksi kertaa vuodessa. Synttärikakut 4 kertaa vuodessa. Sämpylöitä vähän useammin.

Joku sellainen turvallisuudentunne liittyi tuohon lauantaina leipomiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ihme, ettei kaikki opettele leipomaan kun katsoo kaupassa leipätuotteiden hintoja.

Jaa no minä ainakaan en puhuta sitä leipää ylenmäärin, jos yhden viipaleet päivässä syö niin mitähän säästöä siitä tulee verrattuna itse leipomaansa? Vaiva, aika ja tiskit vielä päälle! Ai ja sähkö myös!

Vierailija kirjoitti:

Aihe taitaa olla vanhemman sukupolven naisten ongelma? Olen itsekin jo keski-ikää hipova nainen, mutta eipä ole tämän asian tiimoilta tarvinnut väittelyn väittelyä käydä. En tykkää leipoa, mutta pidän ruoanlaitosta. En usko kuitenkaan, että melkeinpä kukaan ystävä tai työkaveri edes tietää mitä mieltä noista kotihommista olen tai teenkö niitä lainkaan. Ainakaan minä en tiedä heidän kantaansa. 

Olet oikeassa. Olen itse seniori/buumerinainen, täytyy sanoa että aika vahvasti nuoruudessani ja äitiydessä oli vallalla oletus, että oikea nainen palaa halusta leipoa, kokata ja ruokkia muita. Itselläni tämä taipumus on ollut varmaan keskimääräistä heikompi. On hienoa, että nykyään tytöt ja naiset voivat ilmentää itseään monipuolisemmin. On ihan ok todeta, että keittiöhommat ei niin kiinnosta. Tosin vanhemmiten jonkinlainen kokkailu on alkanut tuntua jopa mukavalta, kun se ei ole pakko..

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, kuinka tämä aihe saa vieläkin porukat ärsyyntymään. Luulin, että nykyään jo hyväksytään se, että joku ei piittaa paskaakaan leipomisesta tai ruuanlaitosta. Nuorena vuosikymmeniä sitten sain aina vanhemmat työkaverit (kaikki naisia silloin) vihan vimmoihin kun en jaksanut osallistua jokapäiväisiin pitkiin jaaritteluihin resepteistä, mausteista yms. ja sanoin sen suoraan. Porukat tulivat melkein silmille jankuttamaan, kuinka elämä tulee vielä minuakin opettamaan niin, että opin arvostamaan keittiöhommia ja käsitöitä. En oppinut, aina olen niitä inhonnut ja vältellyt. Nyt jo seniorina tiedän, että hyvin pärjää ilmankin. Jostakin vuosisatojen takaa nousee tuo kätevän emännän ihannekuva. Mediassa on myös raivostuttavan paljon ruuanlaitto- ja leipomissisältöä. Joinakin päivinä televisiossa väännetään ja kilpaillaan joka kanavalla sörsseleitten kanssa. Havaintojeni mukaan nämä keittiönatsit ovat yleensä persoonina suuren luoka

Täysin samaa mieltä!!! 👍

Ai että, hyvä kun muistutit. Täytyykin huomenna leipasta taas pari pellillistä sämpylöitä.

Muistan kun kerran leivoin pullaa ja avasin keittiön ikkunan, kun oli sisällä hiukka lämmintä. Siinä rivaripihan takana oli kävelytie ja just silloin siinä kulki jotain teinejä. Kuulin kun toinen sanoi "Ihana pullan tuoksu, voi kun meidän mutsi leipois edes joskus". Hitsi kun en ehtinyt reagoida nopeammin, niin olisin pyytänyt tytöt iltateelle. Mutta silti se oli paras kiitos, mitä olen koskaan kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä leivon itse, jos haluan syödä jotain leivonnaisia. Kaupan tekeleet on lähes poikkeuksetta kamalia, ellei satu löytämään jonkun pienen paikallisleipomon tuotteita. Leipominen on myös mukavaa, kuten ruuanlaittokin.

Miksi leipominen ja ruoanlaitto olisi mukavaa? Ap

Kyllä on vieraantunut perusasioista nykyihminen. 

Minulla on diili töissä, että teen perjantaiksi pullat, niin työnantaja maksaa tarvikkeet + hyvän rahallisen korvauksen.

Oi, oi, olisi kiva saada puoliso, joka olisi innokas leipoja, tekisi hyvää pullaa, kakkuja, pikkuleipiä jne. Muuta ei tarvitse osata, minä kyllä kokkaan, siivoan ja pesen pyykkit. Leipomistaidot olisi parasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä leivon itse, jos haluan syödä jotain leivonnaisia. Kaupan tekeleet on lähes poikkeuksetta kamalia, ellei satu löytämään jonkun pienen paikallisleipomon tuotteita. Leipominen on myös mukavaa, kuten ruuanlaittokin.

Miksi leipominen ja ruoanlaitto olisi mukavaa? Ap

Ruuanlaitossa saat välitöntä itsekästä etua mieluisen aterian ja taloudellisen hyödyn kautta ja se tekee asunnosta kodikkaamman. Jos haluaa syödä esimerkiksi kunnon pihviaterian, se tulee huomattavasti edullisemmaksi itse kotona tehtynä kuin syömällä yhden pikkupihvin kallissa ravintolassa. Kun tekee itse ruokaa, voi samalla kokeilla mm. erilaisia maustevaihtoehtoja ja ruoka-aineiden yhdistelmiä. Pakasteruokia voi myös halutessaan parantaa tekemällä niistä omia gourmet-versioita. Yhden hengen taloudessa on myös helppo tehdä kerralla isompi annos eli parin päivän ruuat, niin että seuraavana päivänä ei tarvitse tehdä muuta kuin lämmittää valmis ateria lautasella mikroaaltouunissa.

Pannukakku ja letut ovat varmaankin kaikkein helpompia leivonnaisia ja kesällä on helppo tehdä täytekakku, jossa on täytteenä tuoreita mansikoita ja kermavaahtoa.

Vierailija kirjoitti:

Ai että, hyvä kun muistutit. Täytyykin huomenna leipasta taas pari pellillistä sämpylöitä.

Muistan kun kerran leivoin pullaa ja avasin keittiön ikkunan, kun oli sisällä hiukka lämmintä. Siinä rivaripihan takana oli kävelytie ja just silloin siinä kulki jotain teinejä. Kuulin kun toinen sanoi "Ihana pullan tuoksu, voi kun meidän mutsi leipois edes joskus". Hitsi kun en ehtinyt reagoida nopeammin, niin olisin pyytänyt tytöt iltateelle. Mutta silti se oli paras kiitos, mitä olen koskaan kuullut.

Sait alapeukun sekä sanasta leipasta (hyi!) että tuosta, miten olisit halunnut palkita ärsyttävän teinin. Jos vuosi ei ollut 1950, niin melko kankea kakara, kun nimenomaan mutsin pitäs hänelle leipoa. Vinkuis isältään tai leipoisi itse, inhottava asenne. Ja sinä vielä ilahdut noin.

Mun mies katsoo inhoten ja sieraimet väristen intoani avata viemäreitä ja kaivaa saippuahiusklimppiklöntit ulos. Tykkään myös pestä ikkunoita ja kolata lumia. Vihaan leipoa ja kokata. Tykkään hirveästi pitkistä lenkeistä koirien kanssa mutta inhoan nopeita pissalla käyntejä. Näin sitä jotkut asiat miellyttää ja toiset ei niinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että, hyvä kun muistutit. Täytyykin huomenna leipasta taas pari pellillistä sämpylöitä.

Muistan kun kerran leivoin pullaa ja avasin keittiön ikkunan, kun oli sisällä hiukka lämmintä. Siinä rivaripihan takana oli kävelytie ja just silloin siinä kulki jotain teinejä. Kuulin kun toinen sanoi "Ihana pullan tuoksu, voi kun meidän mutsi leipois edes joskus". Hitsi kun en ehtinyt reagoida nopeammin, niin olisin pyytänyt tytöt iltateelle. Mutta silti se oli paras kiitos, mitä olen koskaan kuullut.

Sait alapeukun sekä sanasta leipasta (hyi!) että tuosta, miten olisit halunnut palkita ärsyttävän teinin. Jos vuosi ei ollut 1950, niin melko kankea kakara, kun nimenomaan mutsin pitäs hänelle leipoa. Vinkuis isältään tai leipoisi itse, inhottava asenne. Ja sinä vielä ilahdut noin.

Hyvää illan jatkoa sinullekin, pus pus, love and kisses. Kommenttisi ei tunnu missään muussa kuin naurattaa :-D