Kukaan miettinyt oravanpyörästä pois hyppäämistä

Haaveilemme molemmat opinnoista. Raha ei enää merkitse kaikkea.



Mekin olemme miettineet maalle muuttoa, mutta nyt olemme ajatelleet jäädä Helsinkiin.

ulos. Onneksi on perittyä ja itse kerättyä omaisuutta niin taloudellisesti menisi ohan ok sen jälkeenkin. Jotain järkevää tekemistä kuitenkin pitäisi keksiä, pitkään en halua mitään tekemättä olla.

en liiton rahoilla elämistä=pois oravanpyörästä.



Meillä olisi peltoa, johon kasvimaa=ruoka tulisi sieltä. Muutaman kanan voisi ottaa. Järven rannassa, saisi kaloja



Marjoja, sieniä on.

Meillä säästöjä olisi ainakin 10 vuodeksi, jos tarkasti eläisi

ja kerran täällä vain eletään. Turha haaveilla, jos voi toteuttaa unelmansa. Elämässä tosiaankin muutakin kuin työ.



Laatu tärkeämpää kuin määrä, vaikka sitten rahassa tai ajassa mitattuna

kukaan käy töissä siksi, että HALUAA. Ehkä pikemminkin siksi, että on sitten puitteita viettää vapaa-aikaa laadukkaasti. Voi harrastaa, matkustella, varustella mökkiä jne.



Peruspäivärahalla ei liikoja juhlita. Ja ei sekään sitä elämää ole kun joka päivästä selviytyminen on yhtä hampaiden kiristystä ja pennin venytystä.

Siis siinä mielessä, että ostettiin talo pikkukylästä ja sanottiin irti hyvät työpaikkamme. Nyt mies on töissä ja minä työttömänä toistaiseksi. Haaveissa on toki löytää töitä, mutta vaikeampaa se täällä on.



Elämä meillä on huomattavasti laadukkaampaa. Vapaata enemmän (lyhyt työmatka miehellä entiseen verrattuna) ja ihana oma talo. Leppoisaa elämää tosi hiljaisessa pikkukylässä. Suosittelen, jos mahdollisuuksia on :)

saisi siitä kivan talon. Neliöitä 80M2. Riittää kahdelle hyvin



Pihapiirissä vanha navetta, saisi keramiikkaharrastusta aloittaa, ties vaikka myytyä muutamia...voisi ehkä koirahoitolan perustaa.....



Olishan se kivaa, miksei sitä uskalla?

k>kukaan käy töissä siksi, että HALUAA.



No jaa, minä käyn. Työ tuo elämääni ryhtiä. Tarvitsen työtäni ja sen säännöllisiä aikatauluja. Jos joutuisin työttämäksi, olisi se minulle melko vaikea asia.



Toisaalta erityisesti lapsen syntymän jälkeen en ole tehnyt töitä enää kuin narkomaani. Lapsi täyttää pian viisi vuotta ja teen edelleen vain nelipäiväistä työviikkoa. Työpäiväni eivät veny.



Mieheni on DI, mutta tekee maanviljelijän töitä. Pieni maatila ei kovin hyvin elätä, joten mieheni tekee välillä sunnittelutöitä insinööritoimistossa rahaa saadakseen. Mutta maanviljely on intohimonsa. Asumme mieheni kotitilalla ja maatila mahdollistaa minullekin pienen harrastelun. Pidän esimerkiksi maatiaiskanoja.



Elämämme lienee tällä hetkellä melko balanssissa.



M

että me miettivätkin uskalletaan!

Nyt ollaan jo melko lähellä. Olen äitiyslomalla ja muutimme sen varjolla pois pääkaupunkiseudulta, kun mies sai kotikonnuilta työtä. Meillä on myös mummola omistuksessa, ja sinne varmaan jonain päivänä muutamme. Täällä pohjoisemmassa on helpompi hengittää.



Tässä kotona ollessa on alkanut kiinnostaa kaikenlainen "luomuelämä", marjastus, sienestys, käsillä tekeminen... Kunhan jostain saisi sen verran rahaa että pystyisi elelemään, niin se riittäisi. Ei houkuttele kansainväliset bisneskuviot ja yökerhot enää.

ja palattiin sitten taas takaisin oravanpyörään ja oltiin onnellisia