Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää että kannattaako suhdetta jatkaa?
14.02.2025 |
Olen kolmekymppinen ja tämä on ensimmäinen vakava parisuhteeni. Seurustelua on nyt kestänyt noin vuoden. Kumppani on saman ikäinen, mutta hänellä on itsellään pitkä parisuhde takana.
Rakastan kumppaniani syvästi ja välitän hänestä paljon. Me olemme kuitenkin ihmisinä hyvin erilaisia ja etenkin se tuntuu eroavan millaisen suhteen haluamme. Minä olen aina viihtynyt hyvin yksin ja pidän siitä että saan olla vapaa ja käpertyä ihan vaan omaan itseeni ja ajatuksiini. Tarvitsen omaa aikaa varmaan keskimääräistä enemmän. Kumppanini puolestaan haluaisi olla yhdessä käytännössä koko ajan. Jos hänestä olisi kyse niin olisimme yhdessä varmaan kuuteen tai seitsemänä päivänä viikossa ja jos minusta kiinni niin yhtenä tai kahtena. Yritin pari kuukautta sitten sanoa että nyt haluaisin olla omassa kotonani yksin muutamia päiviä, mutta hän pahoitti syvästi mielensä siitä eikä ymmärtänyt ollenkaan. Tämän jälkeen olen ollut varovaisempi. Tuntuu siltä että saan olla hyvällä omalla tunnolla yksin vain jos minulla on siihen jokin syy. Kaikki loma-ajatkin pitäisi viettää yhdessä ja minua sekin ahdistaa.
Olemme hyvin erilaisia tämän suhteen. Toki hänellä on takana se pitkä parisuhde ja välillä tuntuu että se millaista se oli vaikuttaa taustalla. Me hyppäsimme käytännössä suoraan hyvin vakavaan parisuhteeseen ja tiiviiseen yhdessäoloon. Silloin olin siihen valmis, mutta enää en ole varma. Ongelmana lienee myös se että hän haluaisi edetä nopeammin asioissa kuin minä. Tiedän että hän olisi valmis naimisiin ja varmaan perheen perustamiseenkin mutta itse en ole varma haluanko näitä asioita ylipäätään elämältäni.
Minulla on tästä hyvin paha olla. Tiedän että saattaa tulla eteen tilanne että ero on ainoa ratkaisu ja oikein kumpaakin osapuolta kohtaan, mutta pelkään ajatusta siitä että olisin taas täysin yksin. En oikein tiedä mitä tehdä. Siksi olen yrittänyt myötäillä lähinnä toista etten olisi aiheuttanut konflikteja. Nyt alkaa tuntua kuitenkin siltä että näin ei voi aina jatkua. Koen itseni virheelliseksi ja epäonnistuneeksi ihmiseksi.
Kommentit (14)
Sinussa on vikaa kun tuollaista mietit, tuohan on kuin kuulutus että meillä ei mene hyvin, rouva on jostain löytänyt ongelman... Tästä ongelmasta pitää teidän puhua, muuten toinen on katkera ja avioliitosta tulee onneton yritys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Nyt tuntuu tuolta alkuhuuma (?) ja se laantuu seuraavan 1-2 vuoden aikana.
Jos pitää kysyä vauvapalstalta neuvoa niin suhteella ei ole tulevaisuutta
Tuo on jo aika paha red flag, jos pitää toisen seurassa olla varovainen. Sinulla on täysi oikeus saada olla yksin. Älä anna miehelle valtaa määrätä sinua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on jo aika paha red flag, jos pitää toisen seurassa olla varovainen. Sinulla on täysi oikeus saada olla yksin. Älä anna miehelle valtaa määrätä sinua!
Eipä nyt sukupuoleteta ap:tä eikä hänen kumppaniaan. Yhtä hyvin ap voi olla mies.
Hyvän, toimivan ja kestävän parisuhteen edellytys on, että kaksi ihmistä löytää molemmille sopivan tavan olla siinä suhteessa. Teillä tämä ei näytä toteutuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteessa on saatava olla oma itsensä, tulla hyväksytyksi, ymmärretyksi ja nähdyksi omana itsenään. Jos se ei onnistu, olet väärän ihmisen kanssa.
Yksinäisyydenpelko on todella huono syy olla suhteessa, jossa ei ole hyvä olla. Sen hintana on itsensä ja tarpeidensa ohittaminen ja se tulee maksamaan paljon, tavalla tai toisella.
Henkisesti kypsä ihminen ymmärtää, että suhteessa on kaksi persoonaa, kaksi luonnetta ja kahdet tarpeet ja toiveet. Vanhojen suhteiden aiheuttamat traumat eivät saa olla seuraavan kumppanin ongelma.
Sinuna puhuisin kumppanille suoraan, vaikka hiukan pelottaisikin. Kerro suoraan millainen ihminen olet, juuri niillä sanoilla mitä aloituksessa käytit. Kerro että se on osa sinun persoonaasi eikä sillä ole mitään tekemistä kumppanin kanssa. Kerro että se on hyvin tärkeä osa sinua. Jos sinä et edelleenkään tule ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenäsi, kannattaa miettiä oma käsitys rakkaudesta uudestaan.
"Yritin pari kuukautta sitten sanoa että nyt haluaisin olla omassa kotonani yksin muutamia päiviä, mutta hän pahoitti syvästi mielensä siitä eikä ymmärtänyt ollenkaan. - - Kaikki loma-ajatkin pitäisi viettää yhdessä ja minua sekin ahdistaa."
Miksi hän ei muka tuollaista voi ymmärtää? Outoa, näyttää siltä ettei hänellä ole edellisestä suhteestaan riippumatta kovinkaan paljon tunnetaitoja. Ei se, että on ollut suhteessa aiemminkin tee kenestäkään parisuhde-experttiä. Ja ei, ei ole normaalia että joudut selittelemään ja ahdistumaan asiasta kun hän ei voi antaa sinulle omaa aikaasi. Hän ei voi yksin päättää, mikä suhteessanne on ok ja normaalia, vaikka edellisessä suhteessa olisi ollut esim. enemmän yhdessäoloa jne.
"Me hyppäsimme käytännössä suoraan hyvin vakavaan parisuhteeseen ja tiiviiseen yhdessäoloon. Silloin olin siihen valmis, mutta enää en ole varma. Ongelmana lienee myös se että hän haluaisi edetä nopeammin asioissa kuin minä. Tiedän että hän olisi valmis naimisiin ja varmaan perheen perustamiseenkin mutta itse en ole varma haluanko näitä asioita ylipäätään elämältäni."
On lähes aina huono ajatus hypätä suoraan vakavaan suhteeseen ilman kunnollista tutustumista ja asioista puhumista. Totta kai ajan kuluessa sitten paljastuu kaikki eroavaisuudet ja muut joita ei aluksi ottanut huomioon. Ja onhan sekin aika iso (huono) asia, jos hän suunnittelee jotain naimisiinmenoa ja lapsia yhtäkkiä, vaikka sinä et todellakaan ole sellaisessa mielentilassa/et halua ehkä ollenkaan noita asioita. Eikö hän tiedä ollenkaan, mitä ajattelet niistä?
"Minulla on tästä hyvin paha olla. - - Siksi olen yrittänyt myötäillä lähinnä toista etten olisi aiheuttanut konflikteja. Nyt alkaa tuntua kuitenkin siltä että näin ei voi aina jatkua. Koen itseni virheelliseksi ja epäonnistuneeksi ihmiseksi."
Hyvässä suhteessa et tunne oloasi vääränlaiseksi, vaan juuri hyväksi omana itsenäsi. Ei ole normaalia yrittää vain vältellä konflikteja toisen kanssa, tuohan on aivan kamalaa elämää.
Olen itsekin kolmekymppinen ja elämä on niin hyvää yksin, etten tyytyisi mihinkään suhteeseen, joka saisi minut tuntemaan itseni huonoksi ja pienentämään itseäni jatkuvasti toisen vuoksi. Toivon sinullekin samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomeksi kirjoitetaan "Mistä tietää kannattaako". Että-sanaa ei tarvita.
Eikö akka osaa tehdä päätöksiä ilman kanalauman kotkotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomeksi kirjoitetaan "Mistä tietää kannattaako". Että-sanaa ei tarvita.
Suomessa kannattaako-sanan edellä käytetään pilkkua tässä tapauksessa. Se on erillinen lause. DD
Ensimmäinen suhde on aina vähän sellaista opettelua, että mikä itselle on ok ja mikä ei. Se on juuri siksi arvokas kokemus, mutta ei sen todellakaan tarvitse kestää loppuelämää, jos se tuntuu pahalta eikä toinen ymmärrä tarpeitasi. Kompromisseja voi käytännön asioista tehdä tiettyyn pisteeseen asti, mutta yleisesti parisuhteen pitäisi antaa sinulle rakkautta, hyväksyntää ja muita positiivisia asioita.
Ei sinussa ole vikaa. Älä soimaa itseäsi.
Ilmeisesti kävi niin, että alkuihastuksen huumassa hötkyilitte liian pian vakavaan suhteeseen.
Suosittelen pientä eriytymistä. Ei tarvi heti erota, mutta aikalisä on suotava.
Tietysti tämä on kova paikka toiselle osapuolelle, mutta hänelläkin on kypsymisen varaa.
Missään nimessä älä anna toisen jyrätä sinua tahtonsa alle. Siitä ei seuraa mitään hyvää.