Täytin tänään viisikymmentä - tässä välitilinpäätökseni

Saavutin tänään kunnioitettavan 50 vuoden iän. Tällaisia ajatuksia olen tänään mm. ajatellut: 

-Koen, että olen elänyt hyvän elämän ja saanut kokea paljon asioita, joita olen halunnut kokea. Huomaan, että monet asiat, jotka aiemmin olivat itselle todella tärkeitä (esim. matkustelu eksoottisissa maissa jopa vähän vaaraa hakien) ovat muuttuneet täysin merkityksettömiksi.

-Olen äärimmäisen kiitollinen, että olen saanut hyvän puolison ja 2 tervettä lasta. 

-Olen äärimmäisen kiitollinen, että olen saanut pitää vanhempani ja appivanhempani näin pitkään ja että he ovat olleet omille lapsilleni niin tärkeitä.

-Olen kiitollinen, että olen tällä hetkellä terve eikä minulla ole mitään sairauksia eikä kipuja. Kolesterolilääkkeet on kaapissa olleet vuoden, mutta en ole yhtäkään pilleriä vielä saanut otettua.

-Olen kiitollinen, että olen ikäisekseni hyvässä kunnossa ja pystyn urheilemaan. Maratonin 3 h alitus jäi haaveeksi, mutta nyt ihmettelen, miksi tuollainen tyhjänpäiväinen asia joskus oli minulle niin tärkeä.

-Olen kiitollinen, että minulla on elämässäni ollut 2 koiraa, joita olen rakastanut kovasti.

-Olen kiitollinen geeneistäni, joiden ansiosta pysyn hyvin hoikkana runsaasta oluenjuonnista ja roskaruuan syömisestä huolimatta.

-Vuosia jatkuneet univaikeudet alkavat tympäisemään. 

-Vaikeaa on hyväksyä elämänvaihe, johon liittyy niin paljon luopumista. Huomaankin usein haikailevani menneiden "hyvien aikojen" perään.

-En koe työssäni enää samanlaista työnimua kuin aiemmin ja taidankin olla siihen jokseenkin kyllästynyt. Toisaalta ymmärrän, että koulutuksellani / työkokemuksellani (yläkoulun opettaja) ei juuri keskisuuressa kaupungissa tarjontaa ole.

-Vaikka en alkoholisti olekaan, ko. ainetta kuluu ehkä hieman liikaa viikonloppuisin ja olen pohtinut, saanko tästä joskus vielä syövän. 

-Tukkaa ei ole enää nimeksikään ja yritän kaljua kaikin tavoin peitellä. Lieneekö vähän naurettavaa enää ikäiselleni miehelle?

-Naiset eivät ole minuun enää vuosikausiin kiinnittäneet minkäänlaista huomiota yöelämässä / festivaaleilla. Tämä on ollut jonkinlainen yllätys, kun nuorempana minua pidettiin laajalti ns. hyvännäköisenä / kauniina miehenä ja sain paljon positiivista palautetta.

-Nyt kun lapset ovat jo kohta aikuisia, ihmettelen, mihin aika / elämä hujahtivat. Usein pohdin, olenko tehnyt jotain väärin, kun en oikein muistakaan viimeisistä parista vuosikymmenestä juuri mitään. Olen yrittänyt kuitenkin elää perhekeskeistä elämää.

-Huomaan, että minulle ei elämälle oikein ole enää isompia unelmia. Toivoisin, että saisin pysyä terveenä siinä määrin, että pystyisin liikuntaa harrastamaan eikä olisi vaivoja / kipuja. Läheisilleni toivoisin paljon terveyttä ja elinpäiviä.

-Olen ehkä taipuvainen ajattelemaan, että elämäni parhaat vuodet ovat takanapäin. En kuitenkaan tästä ole katkera, vaan ajattelen, että se kuuluu elämään.

-En suoranaisesti haaveile pitkästä elämästä, vaan toivon, että loppuelämäni olisi laadukasta eikä tarvitsisi sairastella ja kärsiä paljon lopussa.