katsoin Innoa ja tajusin sen, mikä ero 30v sinkulla ja lapsiperheellä

Onhan tässä lapsiperheen elämässä ihanatkin puolensa, mutta on niillä sinkuillakin kyllä mukavat oltavat! Saa mennä ja tulla miten haluaa ja viettää aikaa ystävien kanssa...

Vierailija:

heh mikä alynväläys taas kerran..Olen itse 27v ja kaveripiirissä eka, jolla lapsi ja perhe. Muutettiin pois kehäkolmoselta ja kaikki kaverit hävis samantien. Nyt kun katsoin sitä Innoa, jossa oli tää vähän päälle 30v muija, niin tajusin, että meidän elämät onn NIIIN erilaiset.

Siellä ne edelleen asuu yksiöissä ja viettää tyttöjen iltoja ennen baariin menoa. Kun katsoin sen sinkun kotia, niin muistin myös omat sinkku aikani. Tänään laitoin siemenet itään, käänsin nurmikon ja lapseni otti elämänsä ensiaskeleet :) Toinen raskaus on mielessä.

Nyt ymmärrän kavereitani paremmin, kun he eivät minuun enää kamalasti yhteyttä pidä, kun meitä ei hirveästi mikään yhdistä.

Nyt 25v eikä uusia saa kun olen virallisesti säälittävä entinen teiniäiti.

Mutta oikeesti olen kyllä hirveästi miettynyt entisiä kavereita. Kyllä me soitellaan ja nähdäänkin, mutta elämät ovat niin kovin erilaiset nykyään. odotan innolla, että muutkin pian saisivat lapsia

Niin se vaan on että elämäntilanteet vaikuttavat että perheelliset ja sinkut viettävät niin erilaista elämää...yhteiset tekijät jäävät vähiin. Asioiden tärkeysjärjestys muuttuu. Mutta jos ystävyys on vakaalla pohjalla,niin kyllä sitä kiinnostusta riittää toisen elämää ja asioita kohtaan. Ja halua jakaa asioita keskenään.

osa ystävistä jäi matkan varrelle kun meille tuli perheenlisäystä. Osa jäi ja on nyt myös lapsellisia, sellaista se elämä vaan on...Ja välillä tietenkin kaihoaa menneitä aikoja, mutta sitten kun saa hetken maistaa tuollaista vapaata elämää, tajuaa, että omassa elämässä on niin paljon enemmän sisältöä nyt...

On se lapsen kasvun ihmettely ja pihatyöt aivan toisesta maailmasta kuin sinkun elämä bailaamisineen. Perheenäiti ei voi enää keskittyä vaan itseensä kuin sinkku.



Olisi tosin ihanaa olla vähänaikaa sinkku. Mennä töistä kotiin, ottaa vaahtokylpy, laittaa ihana salaatti, sovitella uusia vaatteita, lähteä terassille koko illaksi(olettaen että olisi kesä), ihastua karismaattiseen mieheen...

Paras kaverini sai lapsensa alle 20- vuotiaana, jolloin minua ei olisi voinut omat lapset vähempää kiinnostaa. Kaverini esikoisen ylpeä kummi olen.

Nyt olen pienen vauvan äiti, ja kaverini lapset alkavat olla teini- iässä, mutta yhä olemme parhaat kaverit!

Ei se pelkkä äitiys riitä yhdistäväksi tekijäksi.

jos noi siemenet itää ja onnistuu :)



Mulla ei kyllä tullut kateus entistä sinkkuelämää kohtaan, koska muistin sen tyhjyyden, kun tuli kotiin ja laitoin noodelipussikeiton illalliseksi..Ainakin toisinaan. Itse ehkä olen enemmän perhekeskeinen, koska kärsin aina yksinasumisesta, kun oli niin hiljaista ja kolkkoa.



ap

Niin se vaan on, kuten mummoni aikanaan sanoi, että " joka härjillä ajaa se härjistä puhuu" . Edellinen aasinsiltana siihen, että yhteisiä puheenaiheita ja mielenkiinnon kohteita löytyy helpommin samanlaisessa elämänvaiheessa olevien kanssa kuin muiden.

Meillä käynyt niin, että sitä mukaa, kun ystäväpiirissä on perheellistytty on taas oltu enemmän yhteyksissä.

jos olisin sinkku eikä äiti! Edellinen (oliko 14(?) kirjoitti hauskasti juuri sinkun huveista vaahtokylvystä salaattiin..Mutta voihan perheenäiti ottaa joskus lauantain vapaata ja mennä ulos aamiaiselle ja ostoksille ja sitten onkin kova ikävä lapsien luo...

Mulla on samat ihanat ystävät pysyneet (yli 20v) vaikka elämäntilanteet vaihdelleen hurjasti. Joukkoon mahtuu nykyisin yksi suurperhe (me), yksi sinkku sekä kaikkea siltä väliltä. Sama ' sekopää' porukka ollaan yhä ja toivottavasti hamaan hautaa asti =)

Mutta nykyiset ystäväni helsingissä eivät jaksa kauhean usein tänne maalle raahautua, vaikka n.30min bussilla/autolla ja mä en vauvan vai onko 10kk jo taapero...jaksa lähteä iltapäivällä Helsinkiin, kun kaverit pääsee töistä.



Kyllä me vielä nähdään ja kuulolla ollaan, mutta meidän elämät on niin erilaiset. Kun he tulivat katsomaan vauvaani syntymän jälkeen, niin osalla oli omat bisset mukana ja olisivat menneet saunaan, kun mä kärventelin uimarenkaan päällä tikit piukassa.



Mutta toivon kovasti, että muutkin pian sikiäisivät, niin olisi enemmän yhteistä arkea ja juttuja.



ap

Vierailija:

Kun he tulivat katsomaan vauvaani syntymän jälkeen, niin osalla oli omat bisset mukana ja olisivat menneet saunaan, kun mä kärventelin uimarenkaan päällä tikit piukassa.

ap

Tiedän ihmisiä, jotka vaan ryyppää ym, eivätkä koskaan halua perhettä perustaa.



Ite sain lapseni 21-vuotiaana. Ikinä ei oo tollaiset " rymyämiset" paljoa kiinnostanu. Meitä on niin erilaisia. Omaa aikaa kyllä kaipaan, että on siinä sinkkuelämässä se hyvä puoli.

että kaikkien, varsinkaan sinkkujen, mielestä sun lapsen ainutlaatuisuus ei ole maailman ilmiselvintä eikä hänen asiansa kaikkien prioriteettilistan kärjessä.

Mä olen itse 27-vuotias, enkä ole unohtanut kavereitani. Lapset tosin ovat kävelleet ja juosseetkin vuosikausia, koulussa jo. En tosin baareissa ole koskaan ollut kova käymään, mutta kutsun kavereita paljon mieluummin meille juhlimaan kuin touhuan puutarhassa. Asun Kehä III sisäpuolellakin.

Ilmeisesti ryyppäsitte, biletitte, naitte ympäriinsä ja harrastitte muuta " pinnallista" .



Itse olen sinkku, eikä minun elämäni tuollaista ole, ei todellakaan.

Sitä voi vähän kummankinlaiset osapuolet tulla vastaan. Joskus voi mennä hampaat irvessä sinne tyttöjen iltaan ja toisaalta ne kaverit voi tulla sitten teille. Kyllä ne kaverisuhteetkin vaatii kompromisseja (jos siis ne ihmiset haluaa ympärillään pitää).

Meillä on ollut suuri (6kpl) ja läheinen ystäväpiiri joka on tuntenut toisensa ihan lapsuudesta asti.



Kun osa meistä sai kolmenkympin tietämissä lapsia ja osa on jatkanut sinkkuilua niin porukka on pikku hiljaa alkanut jakaantua kahtia, on sinkut ja perheelliset.



Emme olleet sinkkuaikoina mitään känninhakuisia bilettäjiä, mutta kyllä se niin aina oli että jos oli lauantai ja kokonnuttiin jonkun saunalle niin oli itsestään selvää että muutama lonkero siinä otettiin ja puhua pulistiin kunnes jatkettiin matkaa diskoon.



Kun osa sai lapsia niin tietysti heidän maailmansa muuttui ja lapsen vaiheista vaihdettiin tarinoita, sinkut jaksoivat kuunnella niitä juttuja aikansa, mutta kuten voitte kuvitella, he pikkuhiljaa siirtyivät omaan paikkaansa juttelemaan kun tuoreet äidit saivat jakaa kokemuksiaan.



Sinkkujen oli tosi vaikea samaistua tuoreiden äitien huumaan ja tuoreiden äitien oli vaikea olla aidosti kiinnostuneita sinkkujen miessuhinoista, kun kotona oli juuri tullut sellainen maailman ihme, hormonit oli pinnassa ja univelkaa valtavasti.



Yhteisiä kokoontumisia olemme kuitenkin jatkuvasti pitäneet, vaikka elämäntilanteet ovat olleet ihan erilaisia ja välillä on tullut kiihkeitäkin keskusteluja siitä miten lapsia pitäisi hoitaa. Sinkuilla on omat vahvat mielipiteensä koska kokemusta ei ole vielä yhtään, ja meillä äideillä kun on kokemusta niin vahvoja mielipiteitä tulee meiltäkin... ;)



Tilanne on kuitenkin jo tasaantunut, sinkuilla meno hieman hidastunut ja meillä äideillä hormonit taas stabiilit.. lapset kasvaneet sen verran että muitakin puheenaiheita on. :)