Oletko aina sisustanut väärin? Asuntostailaaja kertoo oikean tavan

Artikkelin henkilö on stailaaja ja käytännössä kuka vaan voi nimittää itsensä sellaiseksi. Sisustussuunnittelijoilla on hieman vaativammat opintotaustat. Jo eläköityneenä sellaisena törmäsin usein tähän toiveeseen, asunnon kiintokalusteiden ja värien pitää miellyttää asunnon seuraavaa ostajaa. Korkeintaan yksi viidestäkymmenestä uskalsi ottaa sen petrolinvärisen makuuhuoneen tai vihreät kaakelit kylpyhuoneeseen. Varmasti valkoinen-beige linja sopii monelle, mutta jos sen ehtona on jälleenmyyntiarvon säilyminen, tuntuuko se omalta kodilta?

Tuo pariton ajatteli sopii kyllä omaan silmään, mutta yleensä yksi koriste-esine on kooltaan pienempi kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Minä vähät välitän kaiken maailman stailaajista. Niiden kodin on kalseita, steriilejä, tylsiä, epäkodikkaita ja värittömiä. Kuka muka sellaisessa haluaa asua? Sisustan oman kotini sellaisilla kauniilla toisiinsa sointuville väreillä, kasveilla ja tavaroilla kun silmää miellyttää. Kaikki sisustajat on suunnilleen yhtä tylsiä keskenään. Inhoan tätä skandinaavista väritöntä sisustusta, kaupastakaan ei saa kuin näitä harmaita, ruskeita, luonnonvalkoisia ja beigejä sisustustekstiilejä. TYLSÄÄ. Missä on kaikki kauniita värit? Tuollainen skandinaavinen ankeus on omiaan sisustajalle jolla ei ole mielikuvitusta, eikä värisilmää. Jos joku "ammattilainen" tulisi kehumaan mun kämppää, niin alkaisin sisustaa uudelleen...

Ja sitten kun halutaan väriä niin se on jokin "pirteä väripiste" ja "katseenvangitsija". Muistan kun Joensuussa myytiin sisustuspalvelun kanssa jotain rakennuttajan kämppiä, ja sisustussuunnittelija oli valkoiseen asuntoon valinnut "väriläikkinä" mm sähkönsinisen nojatuolin, jonkun räikeän maton, fuksianpunaiset pyyhkeet ja sokerina pohjalla: eri värisiä kankaita roikkumaan terassille jonkinlaisista kehyksistä. Ne näyttivät sille kuin olisi puettu kummitusta mutta valkean lakanan sijaaan valittu pinkki tai kirkkaan vihreä verho. Ihan hirveä mun silmään sellainen tarkkarajainen kontrasti valkean taustan ja väriläiskien välillä. On kuin pankin odotusaula 1990-luvulla.

En tiedä mitä alan koulutuksessa Suomessa opetetaan, mutta täysin puuttuu kyky sisustaa yhdistäen sitä valoisaa valkeaa murrettujen sävyjen kautta syvempiin väreihin.

Jokainen sisustaa oman kotinsa niinkuin haluaa. Pääasiahan on, että viihdyt kotonasi ja ympäristö miellyttää sinua.

Ihan sama jos joku sanoisi, että juokse päin seinää. Juoksisitko?

Vierailija kirjoitti:

Siinä on taas joku beige-mamma äänessä, joka on omasta habituksestaan vessapaperiin samaa beigeä täynnä

Täällä arvostelee keski-ikäiset kouvolatukka-mammat leggareissa ja tunikoissa. Kateellista porukkaa.

Tämä koti näyttää kauniille.

Eihän joka kohdassa noin sanottu. Lukekaa se juttu ennen kuin kommentoitte.

Muuten, pariton vai parillinen on makuasia. 

Nautin siitä, että teen kaiken väärin lehtien asiantuntijoiden mukaan. Sisustan väärin, syön väärin, hengitän väärin. Kummasti vain pysyn elossa siitä huolimatta.

En viihtyisi hänen vrittömässä kodissaan, enkä hänen värittömissä vaatteissaan.

Nyt kun asun yksin kissojeni kanssa olen pystynyt toteuttamaan täysin omaa makuani.

Rakastan kotiani.

Joskus mietin näitä jotka sisustaa vallitsevan sisustusmuodin mukaan. Mikä on oikeastaan heidän oma maku? Kodin tulee peilata ihmisen omaa minää, itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sisustan miten lystään, eli matot niissä kohdin, missä koirat juoksee, esim sohvan edessö, ettei liukastu hypätessä ja keveät matot siinä, missä koira tykkää rakentaa pesää.  verhot roikkuu ikkunoisen sivuilla, etteivöät vie valoa kukilta, ja ikkunoiden edessä varsinkin keväisin lisäpöydät taimikasvatusta varten. Kirjoja muovikasseissa lattialla , kasoina hyllyllä , koiranlelut lattialla missä sattuu, joten antaa sisustussuunnittelijoiden pyösrtyä, meillä eletään

Joo toi koira-aspekti... meillä on alakerrassa takka-/telkkarihuoneessa siis niin kälyinen nahkanojatuoli karvaisine huopineen, mutta ollaan päätetty että seniori saa sen omanaan pitää niin kauan kuin vielä elää. Ja eihän ne koiran lempipedit sun muut tärkeät tarvikkeet oikein mihinkään sievistelevään sisustukseen sovi.

Eivätkä myöskään kissojen raapimispuut. Ne eivät voi koskaan olla tyylikkäitä sisustuselementtejä. 

Toivon että artikkelin stailaaja saa asiakkaita kun nyt päästää ulkopuolisia pyhimpäänsä, kotiinsa. Ehkäpä tämä tarkotus alunperin.

Itse pidän väreistä. Kotonani on omaa silmääni miellyttäviä esineitä. Tämä asunto oli jo alunperin tarkotus olla se koti mistä sitten lähden saappaat jalassa. Jos mun tarttis kipristellä tulevat 30 vuotta värittömässä kodissa niin lähtö tulis todennäkösesti aikasempaa.

Jo ottaisin pois punasävyiset isot itämaiset matton (joihin säästin kauan)i, tilasta tulisi kyllä aika suunnittelijan mieleinen.  Mutta ne juuri parasta , antavat lämpöä ja ovat kauniita.

Olisi ihanaa kun löytyisi joku lämmin ihminen, joka auttaisi mua löytämään tavaroille paikat ja sisustamaan. Minulla on varmaan erikoiset aivot mutta en vaan osaa tehdä kodistani kivaa ja lämminhenkistä ja helposti ylläpidettävää. En edes ole varma millaista sisustusta haluan. Kaipaan sisustustukihenkilöä, en ketään snobia tyyliasiantuntijaa. 

Hamuaisin vaan löytää sukkani ja kapustani aina samasta paikasta. Ns. ammattijärjestäjät velottaa huimia hintoja siitä että he järjestää astiakaapin. Voisin vaan maksaa pimeenä jollekin eläkeläiselle siitä, että sekä järjestäisi mun tavarat, että sanoisi kaiken järjestyvän. Mulla ei edes ole mitenkään hirveää määrää tavaraa ja ostan tosi vähän. 

Nuorilla kukkaro tekee stailauksen. Himasta tulee helposti ylös alas käännety kirppis.Siinähän stailaaja voi alkaa hyperventiloimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten harmittaa että valitsin värit 2005 oman maun mukaan. kotona on mm. paljon harmaata. Sitten se tuli muotiin. Ja meni kai jo pois muodista.

Kakkoskotia 1880-luvun taloon sisustaessa 2017 laitoin seinät murretulla vihreällä... tykkäsin väristä ja sopi mielestäni aikakauteen. Stten sekin tuli muotiin. No, sainpahan hankittua oikean värisiä kukkaruukkuja ja tekstiilejä.

Ja nyt kaikki kuvittelee mun olleen muodin orja ja sittemmin jämähtäneen vanhanaikaiseksi.

 

Minua odottaa sama kohtalo. Tykkään sisustaa siten, että sisustuksesta tulee hyvä mieli. Minulla on paljon värikkäitä ja hymyn huulille nostavia juttuja sisustuksessa. 

Eilen kuulin sellaisesta kuin dopamiinisisustus. Nuoret kuulemma suosivat sellaista. Se näyttää ihan minun sisustukseltani 😱

Tähän asti se on vaan ollut minun outo boheemi tyyli, eikä mikään

Mulla oli jokin aika sitten 60-luvun sisustus. Muuton takia piti luopua siitä. 

Vierailija kirjoitti:

sisustan miten lystään, eli matot niissä kohdin, missä koirat juoksee, esim sohvan edessö, ettei liukastu hypätessä ja keveät matot siinä, missä koira tykkää rakentaa pesää.  verhot roikkuu ikkunoisen sivuilla, etteivöät vie valoa kukilta, ja ikkunoiden edessä varsinkin keväisin lisäpöydät taimikasvatusta varten. Kirjoja muovikasseissa lattialla , kasoina hyllyllä , koiranlelut lattialla missä sattuu, joten antaa sisustussuunnittelijoiden pyösrtyä, meillä eletään

Meilläkin eletään, mutta esim. kirjat on kaapissa, lelut lasten huoneissa, verhot siististi ikkunoissa, matot lattialla somistamassa. Meillä vielä pelkistetympi koti ku tuolla stailaajalla, mutta kodikkaampi. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lämpöä kotona. Talo näyttää asutulta ja täällä viihdytään lökäverkkarit jalassa. Talo ei ole tiptop steriili ja kaikki millilleen aseteltu.  Talo on niin viihtyisä, et näin syksyn kylmetessä ötökät ja hämähäkitkin pyrkivät sisälle.

Ei kait kellään steriiliä ole tai tiptop millilleen aseteltu. Jokainen tavara löytää paikkansa ja pierut paukkuu verkkareissa. Hämähäkkejä löytyy täältäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Hänen palvelut on niille joilla on liikaa rahaa, mutta ei omaa persoonallisuutta. Kuten trendit yleensäkin. 

Eihän tuon stailaajan kodissa ollut mitään persoonallisuutta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen palvelut on niille joilla on liikaa rahaa, mutta ei omaa persoonallisuutta. Kuten trendit yleensäkin. 

Eihän tuon stailaajan kodissa ollut mitään persoonallisuutta!

Mitä se persoonallisuus sitten on? Miksi persoonallinen sisustus mielletään runsaaksi värien käytöksi? Lisäksi pitäisi ilmeisesti olla paljon uutta ja vanhaa tavaraa sekaisin? Ehkäpä lisäksi muistoesineitä, matkamuistoja ym.?

Kysyn, koska olen minimalisti. Minulla ei ole esimerkiksi joitain sellaisia huonekaluja, joita "kuuluisi" olla. Värimaailma on hyvin neutraali. En mitenkään pystyisi elämään tavarapaljouden keskellä.

Ei olen aina ollut visuaalinen, tyylikäs, rohkea, kekseliäs, taiteellinen ja sisustanut kotimme kauniisti hyvällä maulla. Vierailijat kattelee meillä aina kateellisena ja kappas pikku hiljaa niiden asunto alkanut muistuttaa omaani. Huvittavaa sinänsä kun eivät tajua että tunnistan oman tyylini.

Jossain siivousartikkelissa ammattisiivooja luetteli merkit mistä tunnistaa siivottoman asunnon:

a) Eteisessä matto vinossa 

b) jotain 

c) jotain 

Tuo matto vinossa ei liity millään tavalla siivottomuuteen. Silti joku ammattilainen tosiaan luetteli ihan pokalla näin.

Että sellanen ammattilainen, samanlainen kun tässäkin tapauksessa on.

Jätetään nämä omaan arvoonsa vaan.

Onneksi asuntostailaajalla ei ole mitään sananvaltaa minun kodissani. Kotini on minun makuni mukainen