Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka ei osaa olla oman lapsuudenperheen ja suvun kanssa tekemisissä?
24.09.2025 |
Nimenomaan siis ei osaa. Sillä haluaisin kyllä, ei heissä ole mitään vikaa tai ärsyttävää. En vain osaa keskustella heidän kanssaan, en keksi mitään sanottavaa, en keksi mitään vastattavaa heille. Olo on kummallinen ja vaikea heidän seurassa, kuin toisilleen tuntemattomat laitettaisiin väkisin samaan huoneeseen ja käskettäisiin leikkiä, että ovat läheisiäkin. Ja sitten kukaan ei keksisi mitään sanottavaa, joku yrittäisi jotain säästä jutella, mutta muut vaikenisivat, ja olisi hyvin vaivaantunut ja väkinäinen tunnelma. Tosin meillä kaikki kyllä haluavat viettää aikaa yhdessä, noin periaatteessa, mutta tunnelma on silti tuo. En ymmärrä miksi. Ei ole mitään pahaa traumaa kellään perheestä ja suvusta, kaikilla sama koulutustaso (melkein koko suvussa) ja samankaltainen arvomaailma jne. Ikääkin minulla jo 40 ja sisaruksillani 35-47. Molemmat vanhemmat elossa vielä. Mikä tämä voi olla, että ei vain osaa olla heidän kanssaan? Ja siis, no, ahdistaa.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli turvaton lapsuus, isällä paha päihdeongelma ja äidillä vakava mielenterveysongelma. Sisaruksessani ei ole mitään vikaa, mutta en halua olla hänen kanssaan tekemisissä, koska kaikki ikavät muistot, ahdistus ja hätä nousevat pintaan tapaamisen jälkeen. Hän on kuin elävä muistutus kaikesta pahasta, mitä koko lapsuutemme oli.
Vastaava tilanne minulla. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tilanne itselle. Harmi kyllä en osaa auttaa, mutta jään seuraamaan ketjua, jos joku osaisi.
Minulla psykoterapia auttoi tähän. Menin terapiaan masennuksen takia, mutta taustalla oli kaikenlaista muuta. Nykyään osaan olla vanhempien seurassa paljon luontevammin kuin olisimme tasavertaisia aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla psykoterapia auttoi tähän. Menin terapiaan masennuksen takia, mutta taustalla oli kaikenlaista muuta. Nykyään osaan olla vanhempien seurassa paljon luontevammin kuin olisimme tasavertaisia aikuisia.
Aika kallista vain, jos ei ole masennusta tms eikä saa kelan tukea psykoterapiaan. Silloin se maksaa joku 120 euroa per kerta ja pari kertaa ei vielä riitä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla psykoterapia auttoi tähän. Menin terapiaan masennuksen takia, mutta taustalla oli kaikenlaista muuta. Nykyään osaan olla vanhempien seurassa paljon luontevammin kuin olisimme tasavertaisia aikuisia.
Aika kallista vain, jos ei ole masennusta tms eikä saa kelan tukea psykoterapiaan. Silloin se maksaa joku 120 euroa per kerta ja pari kertaa ei vielä riitä mihinkään.
Näinhän se valitettavasti on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit ettei teidän välillä ole mitään kinaa, mutta oletko varma ettei esim. jokin lapsuuden aikainen dynamiikka (nokittelu, arvostelu, liian suora puhe jne..) vallitse kun vietätte aikaa yhdessä? Jos ei ja kaikki käyttäytyvät toisiaan kohtaan aikuisen ystävällisesti, niin ehkä olette vain hyvin erilaisia ihmisiä? Sanoit että sinulla on paljon kavereita. Ehkä ajattelevat että sinulla on oma elämä ja piirisi, ja antavat tilaa?
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kuin joutuisin heidän seurassaan johonkin outoon rooliin, jossa en osaa olla enkä tiedä miten pitäisi olla. Mutta en osaa päästä siitä roolista poiskaan. Tiedän vain, että se rooli on minulle ihan vieras, ei minua ollenkaan. Kun puhunkin heidän seurassa niin ääneni on erilainen, koska kurkkua kuristaa ja siksi ääni tulee outona ulos. Ap
Eli et ole oma itsesi. Tuntuu vieraalta koska olet heille vieras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa surulliselta. Kyselettekö toisiltanne asioita, siis esim. miten töissä/harrastuksissa/vapaaehtoistöissä/heidän ystävillään jne. menee? Ovatko nähneet hyviä elokuvia, teatteria, tehneet retkiä, lukeneet hyviä kirjoja, hyviä sarjoja tv:stä, lehdistä mielenkiintoisia juttuja ja mitä mieltä he ovat niistä? Ja tietysti myös kuuntelet vastaukset ja kommentoit niihin. Kerro omata elämästäsi ja tekemisistäsi vastavuoroisesti. Katselkaa vanhoja perheen valokuvia ja muistelkaa lapsuutta ja nuoruutta. Kokatkaa ja leipokaa yhdessä. Kysy voitko auttaa vanhempiasi esim. verhojen vaihdossa, pihan siistimisessä, tietokone adioissa, puhelimen päivityksessä, you name it. Toivon todella että tilanteesi laukeaa ja voit nauttia olostasi perheesi kanssa.
Olen niin erilainen luonteeltani. Ei oikein voi puhua mistään kun se ymmärretään väärin. Sitten puhuvat roskaa selän takana. Mukavampi näin.
Tuntuu kuin joutuisin heidän seurassaan johonkin outoon rooliin, jossa en osaa olla enkä tiedä miten pitäisi olla. Mutta en osaa päästä siitä roolista poiskaan. Tiedän vain, että se rooli on minulle ihan vieras, ei minua ollenkaan. Kun puhunkin heidän seurassa niin ääneni on erilainen, koska kurkkua kuristaa ja siksi ääni tulee outona ulos. Ap