Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka ei osaa olla oman lapsuudenperheen ja suvun kanssa tekemisissä?
24.09.2025 |
Nimenomaan siis ei osaa. Sillä haluaisin kyllä, ei heissä ole mitään vikaa tai ärsyttävää. En vain osaa keskustella heidän kanssaan, en keksi mitään sanottavaa, en keksi mitään vastattavaa heille. Olo on kummallinen ja vaikea heidän seurassa, kuin toisilleen tuntemattomat laitettaisiin väkisin samaan huoneeseen ja käskettäisiin leikkiä, että ovat läheisiäkin. Ja sitten kukaan ei keksisi mitään sanottavaa, joku yrittäisi jotain säästä jutella, mutta muut vaikenisivat, ja olisi hyvin vaivaantunut ja väkinäinen tunnelma. Tosin meillä kaikki kyllä haluavat viettää aikaa yhdessä, noin periaatteessa, mutta tunnelma on silti tuo. En ymmärrä miksi. Ei ole mitään pahaa traumaa kellään perheestä ja suvusta, kaikilla sama koulutustaso (melkein koko suvussa) ja samankaltainen arvomaailma jne. Ikääkin minulla jo 40 ja sisaruksillani 35-47. Molemmat vanhemmat elossa vielä. Mikä tämä voi olla, että ei vain osaa olla heidän kanssaan? Ja siis, no, ahdistaa.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli turvaton lapsuus, isällä paha päihdeongelma ja äidillä vakava mielenterveysongelma. Sisaruksessani ei ole mitään vikaa, mutta en halua olla hänen kanssaan tekemisissä, koska kaikki ikavät muistot, ahdistus ja hätä nousevat pintaan tapaamisen jälkeen. Hän on kuin elävä muistutus kaikesta pahasta, mitä koko lapsuutemme oli.
Vastaava tilanne minulla. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tilanne itselle. Harmi kyllä en osaa auttaa, mutta jään seuraamaan ketjua, jos joku osaisi.
Minulla psykoterapia auttoi tähän. Menin terapiaan masennuksen takia, mutta taustalla oli kaikenlaista muuta. Nykyään osaan olla vanhempien seurassa paljon luontevammin kuin olisimme tasavertaisia aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla psykoterapia auttoi tähän. Menin terapiaan masennuksen takia, mutta taustalla oli kaikenlaista muuta. Nykyään osaan olla vanhempien seurassa paljon luontevammin kuin olisimme tasavertaisia aikuisia.
Aika kallista vain, jos ei ole masennusta tms eikä saa kelan tukea psykoterapiaan. Silloin se maksaa joku 120 euroa per kerta ja pari kertaa ei vielä riitä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla psykoterapia auttoi tähän. Menin terapiaan masennuksen takia, mutta taustalla oli kaikenlaista muuta. Nykyään osaan olla vanhempien seurassa paljon luontevammin kuin olisimme tasavertaisia aikuisia.
Aika kallista vain, jos ei ole masennusta tms eikä saa kelan tukea psykoterapiaan. Silloin se maksaa joku 120 euroa per kerta ja pari kertaa ei vielä riitä mihinkään.
Näinhän se valitettavasti on
Tuntuu kuin joutuisin heidän seurassaan johonkin outoon rooliin, jossa en osaa olla enkä tiedä miten pitäisi olla. Mutta en osaa päästä siitä roolista poiskaan. Tiedän vain, että se rooli on minulle ihan vieras, ei minua ollenkaan. Kun puhunkin heidän seurassa niin ääneni on erilainen, koska kurkkua kuristaa ja siksi ääni tulee outona ulos. Ap