Miten kovettaa itsensä?
Ongelmana on että en raaski jättää miesystävääni kun minusta tuntuu että hän haluaa olla suhteessa kanssani. Minusta tässä suhteessa puuttuu niin paljon semmoista mitä suhteelta haluaisin, mutta miehelle näyttää riittävän tämmöinenkin. Mitä teen? Miksi olen tämmöinen että ajattelen ennemminkin toisen onnea kuin omaani?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi tyypillistä, että nainen on mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa ja mies taas on mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin.
Tässä on yksi ongelma mitä naiset ei tunnu tajuavan millään. Miehelle hyvä riittävän suhde on yheisesti ottaen, että saa olla suht rauhassa ja seksiä. Mikä on naiselle riittävän hyvä suhde?
Naiset haluavat puhua, pitää olla myös joku yhteys tunne-elämään. Onko noin vaikeeta tajuta että miehet ja naiset ovat erilaisia?
Sitähän tuossa yritin sanoa että miehet ja naiset painottavat eri asioita. Miehet ovat tyytyväisiä sellaisessa suhteessa mitkä naiset mieltää huonoksi suhteeksi.
Mikä tän aloittajan pitää kovettaa?
Kikkeli vai?
Vierailija kirjoitti:
Antakaa minulle neuvoja miten selitän ja järkeistän tunnepuoleni myös että on hyvä erota! Järki kyllä sanoo että joo, ero on hyvä, mutta sitten tunnepuoli vie aina voiton...
Ap
no, kuulostaa siltä että sinä olet jossain haave- ja luulomaailmassa. et puhu. Et ota selvää. Oletat. Sykkyröit siellä itseksesi. Nyt on kyseessä kaksi ihmistä, ei vain sinä yksin. Koita nyt avata se suusi mennä vaikka sinne kainaloon tai viereen tai ihan miten vaan mutta puhu. Puhu ne kaikki tunteesi ja ymmyrkäiset olosi auki, puhu.
- joku tuolla kirjoitti, että miehet ja naiset ovat erilaisia. Niin ovat. Puhu sinä- se toinen voi saada siitä näkökulmaa sinuun, ymmärtää sinua paremmin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän osaisi heti puhua asiat auki. Ja olemme erilaisia.
Käytä sinä sitä omaa vahvuuttasi. Sanoita. Sanoita teille molemmille noita asioita.
- auta teitä molempia. Älä oleta, että se toinen osaa. Jos sinä osaat jotakin, niin hyödynnä sitä siinä teidän yhteisessä. Se toinen osaa jotakin toista paremmin kuin sinä ja hän voi hyödyntää sitä.
Ei teidän tarvitse olla samanlaisia.
- sinulla joku suunnaton miellyttämisen pakko?
-nostat miehen sellaiselle jalustalle, jolle hän ei kuulu, eikä hän varmaan edes halua sinne. Hän haluaisi ehkä jakaa sitä elämää ja olemista sinun kanssasi.
-suu auki. Ja puhumaan. Nyt.
Olet just hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tän aloittajan pitää kovettaa?
Kikkeli vai?
Hyvä kommentti. Tässä tämä näkyy, että me olemme erilaisia. Siksi olisi hyvä uskaltaa sanoittaa, kertoa.
Miehellä helppoa kovettaminen: Sildenafil !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluat suhteelta? Tämä on se olennainen tieto jos haluat järkeviä ja realistisia vastauksia.
Ap minkälainen on se suhde jossa on kaikki kohdallaan?
Hyvä kysymys. Sellaista ei ole.
On nähty.
N62
Jaa. Riippuu varmaan paljolti siitä, mikä riittää, että asiat on kohdallaan.
Minulle ainakin riittää tämä suhde, jossa olen. Meillä on ne tärkeät asiat kohdillaan.
No. Minä olen yli 50v myös ja olen omasta mielestäni hyvässä suhteessa, ymmärtääkseni puolisonikin kokee näin. Meillä oli kriisivaihe ja oli pariterapiaa yms. Saimme asiat kuntoon. Usein näin ei kuitenkaan pariskunnilla käy.
Ehkä parhaiten saat tunnepuolesi perusteltua kun luet Bronnie Waren Viisi viimeistä toivetta. Yksi yleisimmistä toiveista oli se, että kuolinvuoteella makaavalla olisi ollut rohkeutta elää niin että olisin ollut rehellinen itselleen, eikä elää sitä elämää, jota muut häneltä odottivat.
Meillä on vain tämä yksi elämä - tähän mitään uskontoasioita sekoittamatta. Siten sinun tulee ottaa vastuu omasta elämästäsi, eikä päätyä katkerana kuolinvuoteella toteamaan kuinka en uskaltanutkaan elää kuten halusin. Tämän ikäisenä elettyä elämää on jo aika paljon takana, mutta todennäköisesti jäljellä on vielä paljon vuosia.
Ei kannata kuitenkaan luottaa siihen, että ne onnelliset eläkepäivät saapuvat. Voi tulla vaikka syöpä etkä saa elää päivääkään onnellisena.
Toiseksi miehesikin saattaa olla onnellisempi jonkun toisen kanssa, meille kaikille on tuhansia sopivia kumppaneita olemassa.
t. M51
Vierailija kirjoitti:
Tosi tyypillistä, että nainen on mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa ja mies taas on mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin.
Jep ex oli juuri tuollainen, hän roikkui kanssani toista kymmentä vuotta vaikka suhteemme meni solmuun jo ekana vuonna ja minä tyydyin pelkkään kaverisuhteeseen saman katon alla. Voi luoja mitä elämän tuhlausta oli se aika.
Älä suotta. Itsensä kovettaneita eronneita palstamammoja on jo palsta pullollaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kovettaa?
Ennemmin lopettaa väitteleminen
Olet hukassa itseltäsi. Onko sinulla lupa olla? Ihan Juin itse kieltäisit itseltäsi tunteet ja itsesi esiintuomisen. Kuuntele nyt ensin itse itseäsi.
Jos et osaa, niin opettele. Mene juttelemaan johonkin.
Tsemppiä. Tutkimusmatka itseesi vaatii uteliaisuutta ja rohkeutta. Ja avaa se suusi ja puhu kumppanisi kanssa. Kumppani. Kumppanille voi ouhua.
Piti kirjoittamani, että sinun tulee lopettaa vältteleminen, ei väitteleminen.
Olet kyllä ihan hukassa, jos sinut pitää itsesi kovettaa sen takia, että pystyt olemaan jossakin suhteessa. Avaa itsesi. Olen rohkea.
mistä olet saanut sellaisen mielikuvan, että suhteessa pitää kovettaa itsensä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi tyypillistä, että nainen on mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa ja mies taas on mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin.
Jep ex oli juuri tuollainen, hän roikkui kanssani toista kymmentä vuotta vaikka suhteemme meni solmuun jo ekana vuonna ja minä tyydyin pelkkään kaverisuhteeseen saman katon alla. Voi luoja mitä elämän tuhlausta oli se aika.
Oliko se tuhlausta? Vai oliko se se, että ymmärsit sitten pikkuhiljaa, että mitä sinä haluat. Ehkä ne olivat oppivuotesi.
Vierailija kirjoitti:
Yli 5-kymppisiä
Ap
Kuvittelet varmaan miehestäsi, että hän on semmonen pikkuinen tossukka, joka kaipaa sinun suojelustasi. Ei reppana pärjää ilman sinua.
semmoinen Vaavi sinulla siinä. Voisitkos käsitellä häntä niin kuin aikuista ihmistä, vaikka puhua hänelle asiat? vai minkälaisen säälittävän ressun sinä olet aikoinasi nainut?
mitä sinä toivoit silloin alussa siltä suhteesta? Voisitkos nyt vaikka kertoa sen hänelle.
Ehkä olette olleet pitkään yhdessä, ja elämässä on tapahtunut paljon asioita, ja nyt on sitten se aika teille kahdelle. Koeta nyt tulla sieltä pussin pohjalta ulos.
te kumpikin muututte, maailma muuttuu, suhteenne muuttuu, uskaltakaa nähdä se.
Huomioitavaksi: ette te ole kaksi kiveä.
Kiveksi muuttumiseen menee miljoonia vuosia.Tai tuhansia ainakin. Täytyypä tutkia geologiaa.
no, mutta joka tapauksessa: Teillä ei ole niin paljoa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet keski-ikäinen ja pitkässä suhteessa niin tuskin paranee elämä erolla. Mutta kaikki on mahdollista toki
Joka ikinen eronnut, jonka tunnen, on katunut vain sitä, että jäi roikkumaan, tai ei lähtenyt ajoissa.
Itse erosin 27 vuoden yhdessä olon jälkeen ja sen jälkeen olen ollut onnellisempi kuin koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi tyypillistä, että nainen on mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa ja mies taas on mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin.
Jep ex oli juuri tuollainen, hän roikkui kanssani toista kymmentä vuotta vaikka suhteemme meni solmuun jo ekana vuonna ja minä tyydyin pelkkään kaverisuhteeseen saman katon alla. Voi luoja mitä elämän tuhlausta oli se aika.
Eksän vika!
Eihän teitä kahta siinä ollut, eihän?
Se roikkuja vaan😅😅
et sinä hänen onneaan ajattele
eikä hän ajattele selkeästi, koska elää väkivaltaisessa suhteessa ja pelossa
Juttelin poikani kanssa parisuhteista ja seurustelusta. Hän on nyt 33v.
Kyllä hän on aika hyvin realistisesti perustellut mielipiteensä sinkkuudestaan.
Hän harrastaa kevytsuhteita ja ei hanki lapsia. Totesi että äiti ja naiset ylipäätään ei ole luotettavia ja tasapainoisia pitkään suhteeseen. Hän itse haluaisi sellaista pohjimmiltaan, mutta tietää maailman realiteetit. Kyllähän minäkin eronneena miehenä lopulta tajusin ettei naisten kanssa eletä pitkässä suhteessa. Heillä on hormonitoiminnoista heittelyä paljon. Vaihdevuodet on lähes 100% eron aika.
Eriasia on sitten kannattaako edes lähteä neljän vuoden suhteeseenkaan. Sehän on se keskiverto minkä jälkeen ihmiset eroa. Vaihdevuosien sekottamat naiset eroaa yleensä aina miehistään syyllä millä hyvänsä. Se on hyvä asia ja luonnollinen asia. Ihmisille luontaisin malli on yh-äitiys.
Ei siinä miehellä tehdä yhtään mitään nykyaikana tai onko koskaan tehtykään.
Eiköhän tuo sun naamasta sitten lopulta näkyisi, ettet halua olla. Eikä sitten ole miehelläkään kivaa.