Lue keskustelun säännöt.
Ulkomaille muuttaminen ja tyhjyyden tunne siellä
24.09.2025 |
Haaveilen ulkomaille muuttamisesta, sillä tuntuu, että tältä erää Suomessa on kaikki nähty. Tykkään uuden maan kulttuurista ja harrastan mm. vaeltamista, eli saan varmasti aikaa ihan hyvin kulumaan. Ainoa asia mitä pelkään, on tuo tyhjyyden tunne. Ehkä se liittyy siihen, että on vieraiden ihmisten ympäröimänä eikä ainakaan alussa tunne ketään.
Oletteko te muut ulkomailla asuvat/asuneet kokeneet tyhjyyden tunnetta tai jotain muuta samankaltaista ulkomailla asuessa?
Kommentit (35)
Olen ainakin siinä mielessä että koin kaverit ja suvun Suomessa entistä tärkeämmäksi. Kyllä harmitti se, että ystävien saamisessa meni aikaa, eikä oikein löytynyt samanlaista kaveriporukkaa kuin Suomessa oli. Tylsää ei tosiaan kyllä ollut koskaaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samaa se Suomessa on. yhtä yksinäistä ja samantekevää kun ei kukaan jaksa olla sosiaalinen
Vierailija kirjoitti:
Sisäisiä ongelmia ei kannata paeta ulkomaille. Ne seuraavat perässä.
Ne seuraa tosiaan joka paikkaan. Levottomat ihmiset ei tajua sitä. Hoitaa nuppinsa kuntoon niin ei tartte juosta itseään karkuun vtun Kuopioon tai Dominikaaniseen tasavaltaan.
En ole tyhjyyden tunnetta huomannut ,,,ainakaan vielä; vasta about 30 vuotta ulkomailla asunut 😂
Mjaa. Kyllähän se vaatii aikaa että elämä asettuu. Hyvä siitä tulee, rohkeasti vaan!
Itseään ei kyllä pääse karkuun, se seuraa kaikkialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä muista että olisi ollut mitään tyhjyyden tunnetta alussa. Alussa kaikki oli uutta ja jonkun aikaa kesti oppia miten asiat hoidetaan täällä ja saada ystäviä. Nyt oon viihtynyt täällä jo 11 -vuotta ja elämä täällä on arkea siinä missä Suomessakin. Sää on vaan täällä parempi.
Vierailija kirjoitti:
Sisäisiä ongelmia ei kannata paeta ulkomaille. Ne seuraavat perässä.
Eikä seuraa. Jos on mahdollista, kannattaa muuttaa ulkomaille. Siellä on paremmat mahdollisuudet kuin rapakunto Suomessa. Kokemusta on jo kahdesta aikuisesta lapsesta, jotka muuttivat työn perässä sinne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajankohtainen aihe, muutan tänä syksynä ulkomaille ja olen miettinyt samaa. Aiempien kokemusten perusteella yksinäisyys on todellinen ongelma itselleni (johtuu myös luonteesta), mutta toisaalta olen sitten saanut enemmän vapaata aikaa tehdä mitä itse haluan, aloittanut uusia harrastuksia, rauhoittunut kotona ja levännyt enemmän. Se tulee nytkin tarpeeseen. Uuteen kulttuuriin ja asuinpaikkaan tutustuminen ja kielen opettelu on myös kiinnostavaa, sekä aikaa ja myös voimavaroja vievää, joten yritän ottaa rauhassa. Pidän myös tiiviisti yhteyttä läheisiin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisäisiä ongelmia ei kannata paeta ulkomaille. Ne seuraavat perässä.
Eikä seuraa. Jos on mahdollista, kannattaa muuttaa ulkomaille. Siellä on paremmat mahdollisuudet kuin rapakunto Suomessa. Kokemusta on jo kahdesta aikuisesta lapsesta, jotka muuttivat työn perässä sinne
Eli sinulla itselläsi ei ole mitään kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitseeko ulkomaille muuttoon paljon säästöjä ja rahaa?
Olen muuttanut pari kertaa. Kyllä alussa on vähän orpo olo kun ei tunne vielä ketään, mutta se väistyy kun tulee rutiinit. Koulussa tai työssä tutustuu ihmisiin ja samoin tapahtumissa tai harrastuksissa. Itse aloin käydä säännöllisesti tietyssä paikassa ja sain kavereita jolloin siellä käyminen sitten jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole tyhjyyden tunnetta huomannut ,,,ainakaan vielä; vasta about 30 vuotta ulkomailla asunut 😂
Ei ole minullakaan koskaan tullut mitään "tyhjyyden tunnetta" ja olen asunut kolmessa eri maassa pitkiä jaksoja, Suomesta olen pois jo yli 50 vuotta. Eläkkeellä muutin Italiaan ja ei kerinnyt tulla mitään tyhjyyttä kun ihmisiä oli jatkuvasti ympärillä ja tutustui uusiin. 15 vuoden aikana Italiassa on näin seniorinakin aika mittava tuttava/ystäväpiiri ympärillä. Sukua enää hyvin vähän Suomessa. Aikuiset lapset muissa maissa myös perheineen.
Vierailija kirjoitti:
samaa se Suomessa on. yhtä yksinäistä ja samantekevää kun ei kukaan jaksa olla sosiaalinen
Tämä olo minullakin on Suomessa, ja nimenomaan Suomessa. Ei ole juuri halpoja tai ilmaisia paikkoja joihin mennä tapaamaan uusia ihmisiä. Kaikki on niin kallista että sitä vain istuu kotona suurimman osan ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen keski-ikäinen nainen ja asunut on-off Suomessa ja ulkomailla koko aikuiselämäni. Aika paljon paikastakin riippuu miten hyvin tutustuu ihmisiin. En ensimmäisenä muuttaisi Ruotsiin tai Saksaan, itse olen asunut aina Euroopan ulkopuolella. Etelä-Eurooppaankin voisin muuttaa.
Tyhjyyttä koen aika-ajoin Suomessakin. Ulkomailla olen kokenut valtaosan elämäni parhaista ja identiteettiäni muokanneista hetkistä, jos yhtään lohduttaa. Esim. se, että selvisin suurkaupungissa neljän seinän sisällä (ulkonaliikkumuskielto) monta kuukautta covid-aikana oli sellainen luonteenlujuustesti, että harva asia enää hätkähdyttää.
Olen itse sitä tyyppiä, joka kärsii enemmän asioista, jotka jätti tekemättä kun jutuista, joita kokeilin ja jotka sitten osoittautuivakin joksikin muuksi kuin kuvittelin. Yhtäkään ulkomailla asumisjaksoa en kadu. Se kai kertoo jostain. Asun tällä hetkellä Suomessa, mutta olen 100% varma, että en loppuelämääni. Jotenkin ulkomailla asuessani koen voivani olla enemmän se, kuka pohjimmiltani olen. Ja ympäröivät ihmiset arvostavat mua.
Eli summa summarum: jos Ap olet rutiineja ja ennustettavuutta arvostava ihminen, jäisin Suomeen. Jos et hätkähdä arvaamattomuutta ja olet perusluonteeltasi optimisti, lähtisin ainakin kokeilemaan ulkomailla asumista. Ei sen tarvitse olla loppuelämän ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko ulkomaille muuttoon paljon säästöjä ja rahaa?
Olisi varmaan hyvä pystyä maksamaan vuokravakuuden lisäksi vähintään vuokrat ja muut elinkustannukset ensimmäiseen palkkapäivään asti.
Minulla on varmaan hyvin eri lähtökohta kuin suurimmalla osalla muista kun ei ole juuri sukua ja paikkakunta on vaihtunut niin usein ettei ole kaveriporukkaa tai edes usein nähtäviä kavereita. En siis yhtään osaa kuvitellakaan tilannetta jossa jäisin kaipaamaan Suomea tai että ulkomailla iskisi joku tyhjyys jota Suomessa en tuntisi. Päinvastoin, ulkomailla se tyhjyys on kaikonnut kun mahdollisuuksia sosialisoida on paljon enemmän. Suomalaiset eivät joko ole kovin sosiaalisia tai sitten olen itse jotenkin epäsuomalainen eivätkä vain halua sosialisoida minun kanssani, mutta oli sitten kummin päin tahansa niin ulkomailla saan ihmisistä seuraa helposti.
Totta kai riippuu maasta. Jos muuttaa maahan josta ei oikein tiedä mitään eikä osaa kieltä, on varmasti outo olo aluksi.
Riippuu varmasti elämästäsi Suomessa. Itse en kokenut tyhjyyden tunnetta 2 ulkomailla asutun vuoden aikana, palasin kuitenkin Suomeen ja nyt taas lähtökuopissa. Ongelmat tosiaan lopulta seuraavat minne tahansa, mutta kyllä niistä aina pienen tauon saa maisemaa vaihtamalla.
Sanoisin että riippuu enemmän siitä, mihin kulttuuriin muutat, kuin että minkälainen olet luonteeltasi. Esimerkiksi Italiassa ja Filippiineillä olen kokenut että automaattisesti otetaan osaksi ihmisyhteisöä, piirre joka tuntuu Suomesta puuttuvan täysin. Myös Etelä-Amerikassa olen kokenut samaa. Tällä hetkellä asun Suomessa ja haaveilen taas ulkomaille muutosta. Tosin on pieniä lapsia ja jotenkin kynnystä lähteä...
Jos ulkomaille muutto houkuttaa, niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Riippumatta siitä mikä on lopputulos, ainakin saa sen kokemuksen ja tietää sen jälkeen että tykkääkö vai ei. Ainahan sieltä pääsee takaisin jos siltä tuntuu.
Sisäisiä ongelmia ei kannata paeta ulkomaille. Ne seuraavat perässä.