Lue keskustelun säännöt.
Kunnes kuolema meidät erottaa. Miksi näin vannotaan alttarilla ja se on vaan sanahelinää?
24.09.2025 |
Taas yksi tuttavapariskunta eroaa. En ymmärrä. Häät oli toissakesänä!!
Miksi vannotaan rakkautta ja erotaan heti kun tulee pienikin vastoinkäyminen?
Kommentit (70)
Ihmiset on hyviä feikkaamaan tänä päivänä. Me opitaan (rakkauden) näyttelemistä TV:stä. Osa oppii niin hyväksi, ettei itsekään erota, onko tosissaan vai esittääkö vain. Se voi olla sikäli vilpitöntä. Ihmiset yrittää parhaansa, se ei vaan riitä. Sorit siit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koen että mies meni valheellisesti kanssani naimisiin eikä kertonut tai näyttänyt millainen on oikeasti. Joten en voinut vannoa sellaista kun luulin hänen olevan täysin toisenlainen. Väkivalta ja raivarit alkoivat vasta lapsen syntymän jälkeen.
En mene koskaan enää naimisiin että siinä mielessä sekin avioliitto oli tärkeä. Naimisiin mennään vain kerran.
Avioliitto ei ole enää aikoihin ollut niin pysyvä ja peruuttamaton liitto. Ehkä vuoden 1988 lakimuutos joka mahdollisti avioeron ilman tuomittava perusteluita on tuonut tilanteen tähän pisteeseen. Mielestäni tämä väkisinkin myös madaltaa kynnystä avioliittoon, kun tietää ettei se oikeasti ole enää sitova sopimus tuon eroamisen helpottumisen vuoksi. Samalla koko idea tosin vesittyy siinä, mitä se sitoutuminen enää merkitsee kun se ei tarkoita käytännössä mitään ja sen voi lopettaa. Avioliitto on tavallaan hassu muinaisjäänne siinä mielessä, ja ehkä sitä pitäisikin jotenkin modernisoida nykyihmisen impulsiiviseen ja sitoutumiskyvyttömän luonteen mukaiseksi.
Itse otsikon kysymykseen voisi vastata, että uskonnothan on keksitty, jotta saadaan pidettyä naiset ja tyhmemmät aisoissa. Silloin on hyvä keksiä tuollaisia sääntöjä.
No kaikille tuo lupaus ei ole pelkkää sanahelinää. Esimerkiksi me emme ole eronneet, vaikka kriisejä todellakin on ollut ja välillä ero olisi ehdottomasti ollut hyvä asia. Se on merkinnyt paljon, että ollaan luvattu olla yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä. Emmekä ole uskonnollisia, emme kuulu enää edes kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vannotaanko siellä alttarilla edes noin? Olen ollut joskus häissä, mutta en muista tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto ei ole enää aikoihin ollut niin pysyvä ja peruuttamaton liitto. Ehkä vuoden 1988 lakimuutos joka mahdollisti avioeron ilman tuomittava perusteluita on tuonut tilanteen tähän pisteeseen. Mielestäni tämä väkisinkin myös madaltaa kynnystä avioliittoon, kun tietää ettei se oikeasti ole enää sitova sopimus tuon eroamisen helpottumisen vuoksi. Samalla koko idea tosin vesittyy siinä, mitä se sitoutuminen enää merkitsee kun se ei tarkoita käytännössä mitään ja sen voi lopettaa. Avioliitto on tavallaan hassu muinaisjäänne siinä mielessä, ja ehkä sitä pitäisikin jotenkin modernisoida nykyihmisen impulsiiviseen ja sitoutumiskyvyttömän luonteen mukaiseksi.
Kyllähän se jotain merkitsee, jos esimerkiksi kuolee ja leski saa ison perinnön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkauskin voi kuolla.
Aito rakkaus ei koskaan kuole. Rakastuminen voi kuolla.
Totta kai. Se on vähän sama juttu kuin urheilussa. Hyvä tulos jää pysyväksi, mutta se ei välttämättä ole ikuisesti maailmanennätys. Samoin joku ihminen voi olla aina rakas, mutta ei ehkä ole aina se kaikkein rakkain.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisille pitäisi opettaa rakastamisen ja rakastumisen ero.
Jos vain rakastaa eikä ole rakastunut, niin mistä sitten tietää kenen kanssa menee naimisiin? Rakastaa voi useita ihmisiä, rakastunut voi olla vain yhteen kerrallaan.
Onko sinulle uusi asia että tällainen asia paljastuu vasta kun on menty naimisiin. Tottakai minä olen vastuussa kaikesta, kyllä kyllä. Minua syyllistetään siitä kun en eroa ilmiselvästi huonosta suhteesta. Et tainnut ymmärtää mitä tarkoitin. Se voipi olla nappi otsaan jos eroaa.