Kunnes kuolema meidät erottaa. Miksi näin vannotaan alttarilla ja se on vaan sanahelinää?
Taas yksi tuttavapariskunta eroaa. En ymmärrä. Häät oli toissakesänä!!
Miksi vannotaan rakkautta ja erotaan heti kun tulee pienikin vastoinkäyminen?
Kommentit (97)
Ihmiset on hyviä feikkaamaan tänä päivänä. Me opitaan (rakkauden) näyttelemistä TV:stä. Osa oppii niin hyväksi, ettei itsekään erota, onko tosissaan vai esittääkö vain. Se voi olla sikäli vilpitöntä. Ihmiset yrittää parhaansa, se ei vaan riitä. Sorit siit.
Itse koen että mies meni valheellisesti kanssani naimisiin eikä kertonut tai näyttänyt millainen on oikeasti. Joten en voinut vannoa sellaista kun luulin hänen olevan täysin toisenlainen. Väkivalta ja raivarit alkoivat vasta lapsen syntymän jälkeen.
En mene koskaan enää naimisiin että siinä mielessä sekin avioliitto oli tärkeä. Naimisiin mennään vain kerran.
Avioliitto ei ole enää aikoihin ollut niin pysyvä ja peruuttamaton liitto. Ehkä vuoden 1988 lakimuutos joka mahdollisti avioeron ilman tuomittava perusteluita on tuonut tilanteen tähän pisteeseen. Mielestäni tämä väkisinkin myös madaltaa kynnystä avioliittoon, kun tietää ettei se oikeasti ole enää sitova sopimus tuon eroamisen helpottumisen vuoksi. Samalla koko idea tosin vesittyy siinä, mitä se sitoutuminen enää merkitsee kun se ei tarkoita käytännössä mitään ja sen voi lopettaa. Avioliitto on tavallaan hassu muinaisjäänne siinä mielessä, ja ehkä sitä pitäisikin jotenkin modernisoida nykyihmisen impulsiiviseen ja sitoutumiskyvyttömän luonteen mukaiseksi.
Itse otsikon kysymykseen voisi vastata, että uskonnothan on keksitty, jotta saadaan pidettyä naiset ja tyhmemmät aisoissa. Silloin on hyvä keksiä tuollaisia sääntöjä.
No kaikille tuo lupaus ei ole pelkkää sanahelinää. Esimerkiksi me emme ole eronneet, vaikka kriisejä todellakin on ollut ja välillä ero olisi ehdottomasti ollut hyvä asia. Se on merkinnyt paljon, että ollaan luvattu olla yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä. Emmekä ole uskonnollisia, emme kuulu enää edes kirkkoon.
Vannotaanko siellä alttarilla edes noin? Olen ollut joskus häissä, mutta en muista tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto ei ole enää aikoihin ollut niin pysyvä ja peruuttamaton liitto. Ehkä vuoden 1988 lakimuutos joka mahdollisti avioeron ilman tuomittava perusteluita on tuonut tilanteen tähän pisteeseen. Mielestäni tämä väkisinkin myös madaltaa kynnystä avioliittoon, kun tietää ettei se oikeasti ole enää sitova sopimus tuon eroamisen helpottumisen vuoksi. Samalla koko idea tosin vesittyy siinä, mitä se sitoutuminen enää merkitsee kun se ei tarkoita käytännössä mitään ja sen voi lopettaa. Avioliitto on tavallaan hassu muinaisjäänne siinä mielessä, ja ehkä sitä pitäisikin jotenkin modernisoida nykyihmisen impulsiiviseen ja sitoutumiskyvyttömän luonteen mukaiseksi.
Kyllähän se jotain merkitsee, jos esimerkiksi kuolee ja leski saa ison perinnön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkauskin voi kuolla.
Aito rakkaus ei koskaan kuole. Rakastuminen voi kuolla.
Totta kai. Se on vähän sama juttu kuin urheilussa. Hyvä tulos jää pysyväksi, mutta se ei välttämättä ole ikuisesti maailmanennätys. Samoin joku ihminen voi olla aina rakas, mutta ei ehkä ole aina se kaikkein rakkain.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisille pitäisi opettaa rakastamisen ja rakastumisen ero.
Jos vain rakastaa eikä ole rakastunut, niin mistä sitten tietää kenen kanssa menee naimisiin? Rakastaa voi useita ihmisiä, rakastunut voi olla vain yhteen kerrallaan.
Mitä hyötyä siitä olisi, jos olisi pakko olla naimisissa kuolemaan asti?
The point:
Pitäisi olla syy, jonka vuoksi erotaan.
Avioeron välttämiseksi pitäisi tehdä kaikki voitava. (vaikka ei kai sitä ulkopuolelta voi sanoa, että tuliko se tehtyä vai ei).
Mitä yhteiskunta voisi tehdä:
1) vaatia erohakemuksessa syyn ilmoitettavaksi
2) ohjata eroa hakevat aina parisuhdeneuvontaan, jo siksikin että ero sujuisi sen verran siististi, ettei lapset joudu pelinappuloiksi
Sitten eron arkipäiväistäminen pitäisi loppua.
Sen voisi muuttaa: "Kunnes rakkaudenkuolema meidät erottaa", niin ei tartteis valehdella.
Alttarilla ei vannota, eikä edes luvata, mitään. Siellä kerrotaan, että tahdotaan rakastaa.
Se on kyllä totta, että nykyään ihmiset luovuttavat pientenkin vastoinkäymisten kohdatessa, mutta mehän emme tiedä, mikä AP:n esimerkkitapauksessa on eron taustalla. Syy voi olla niin vakava, että ei ole mitään syytä yrittää korjata tilanne.
Ei vihkikaavassa tarvitse puhua kuolemasta. Meillä oli lupaus vain Tahdon rakastaa sinua hyvinä ja pahoina päivinä. Merkiksi annan sinulle tämän sormuksen.
Naimisissa oltu jo 20 vuotta. Se toki vaatii uskollisuutta, omistatutumista ja kompromisseja. Kaikki ei niihin pysty.
Mites nää avoimet js avonaiset avosuhteet.
Pahan siemen.
Pärjätköön. Vaihtokauppaa.7
Vierailija kirjoitti:
Ei vihkikaavassa tarvitse puhua kuolemasta. Meillä oli lupaus vain Tahdon rakastaa sinua hyvinä ja pahoina päivinä. Merkiksi annan sinulle tämän sormuksen.
Naimisissa oltu jo 20 vuotta. Se toki vaatii uskollisuutta, omistautumista ja kompromisseja.
Kaikki ei niihin pysty.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä siitä olisi, jos olisi pakko olla naimisissa kuolemaan asti?
Katkera siellä. Taas pitää slottaa alusta. Onko monta kersaa jo. Lspsia vsi aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Sen voisi muuttaa: "Kunnes rakkaudenkuolema meidät erottaa", niin ei tartteis valehdella.
Rakastuminen menee aina ohi.
Rakastaminen täysin eri asia.
Ei ole kummoisia kriisejä ollut jos ei ole halunnut erota vain alttarilla annetun lupauksen takia
Onko sinulle uusi asia että tällainen asia paljastuu vasta kun on menty naimisiin. Tottakai minä olen vastuussa kaikesta, kyllä kyllä. Minua syyllistetään siitä kun en eroa ilmiselvästi huonosta suhteesta. Et tainnut ymmärtää mitä tarkoitin. Se voipi olla nappi otsaan jos eroaa.