Onko outona oleminen syntiä?
Jos ihminen on outo ihan tahallaan, eikä suostu edes yrittämään olla normaali, onko se paha asia?
Kommentit (36)
Tuo synti tuli tuohon otsikkoon siitä näkökulmasta, että olen joskus kuulunut uskonnolliseen yhteisöön, ja jouduin siellä syrjityksi outouteni vuoksi. En pysty muuttumaan normaalimmaksi, enkä osaa näytellä normaalia riittävän hyvin.
Olen myös muita uskonnollisia yhteisöjä katsonut, mahtaisinko kelvata johonkin. Kaikissa on sama teema: "Tule sellaisena kuin olet. Jumala kyllä muuttaa sinut sellaiseksi, että kelpaat." No ei muuta. Jumalalle kelpaan tällaisena, millaiseksi Jumala on minut luonut. En pysty muuttumaan sellaiseksi, että kelpaisin ihmisille.
Tämä ihmisille kelpaamattomuus näkyy myös yhteisöissä, jotka eivät ole millään tavalla uskonnollisia tai aatteellisia.
Vierailija kirjoitti:
Yrittää pitää aina, se on nyrkkisääntö. Ellet edes yritä, teet väärin. Jos teeskentelet tyhmää tai tietämätöntä, teet väärin. Aina pitää yrittää sopeutua. Joskus outoilu voi kuulua asiaan. Muista ihmisistä ei kannata koskaan ottaa oudon mallia, kun ei tiedä, mihin se liittyy. Ei kannata yrittää tulkita (tai tuomita) asioita ja ihmisiä, mitä ei ymmärrä.
Miten niin pitää aina yrittää? Mitä kaikkea siis pitää aina yrittää? Pitääkö siis aina yrittää olla muuta kuin mitä on? Miksi? Miksi pitäisi aina yrittää sopeutua?
Vierailija kirjoitti:
Oudot eivät pääse normaalien valtakuntaan
Onneksi en edes halua päästä.
Sellainenhan siis teeskentelee outoa, eikö niin? Eli ei ole syntiä, mutta on saakelin rasittavaa ja lapsellista.
Mutta yleisesti ottaen syntiä on esimerkiksi kaikenlainen vaihtelu vaikkapa sukupuolisissa mieltymyksissä. Tätä on kristinuskon ja sen edeltäjien piirissä yritetty kitkeä viimeiset 4000 v.
Vierailija kirjoitti:
Sellainenhan siis teeskentelee outoa, eikö niin? Eli ei ole syntiä, mutta on saakelin rasittavaa ja lapsellista.
Mutta yleisesti ottaen syntiä on esimerkiksi kaikenlainen vaihtelu vaikkapa sukupuolisissa mieltymyksissä. Tätä on kristinuskon ja sen edeltäjien piirissä yritetty kitkeä viimeiset 4000 v.
Ei tietenkään teeskentele, jos ei kerran suostu edes yrittämään olla normaali. Silloinhan ei selvästikään ole normaali.
Mä luulin, että syntiä ois tappaminen, väkivalta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainenhan siis teeskentelee outoa, eikö niin? Eli ei ole syntiä, mutta on saakelin rasittavaa ja lapsellista.
Mutta yleisesti ottaen syntiä on esimerkiksi kaikenlainen vaihtelu vaikkapa sukupuolisissa mieltymyksissä. Tätä on kristinuskon ja sen edeltäjien piirissä yritetty kitkeä viimeiset 4000 v.
Ei tietenkään teeskentele, jos ei kerran suostu edes yrittämään olla normaali. Silloinhan ei selvästikään ole normaali.
Mä luulin, että syntiä ois tappaminen, väkivalta jne.
"On outo tahallaan" on eri asia kuin On outo luonnostaan, eikä voi sille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainenhan siis teeskentelee outoa, eikö niin? Eli ei ole syntiä, mutta on saakelin rasittavaa ja lapsellista.
Mutta yleisesti ottaen syntiä on esimerkiksi kaikenlainen vaihtelu vaikkapa sukupuolisissa mieltymyksissä. Tätä on kristinuskon ja sen edeltäjien piirissä yritetty kitkeä viimeiset 4000 v.
Ei tietenkään teeskentele, jos ei kerran suostu edes yrittämään olla normaali. Silloinhan ei selvästikään ole normaali.
Mä luulin, että syntiä ois tappaminen, väkivalta jne.
"On outo tahallaan" on eri asia kuin On outo luonnostaan, eikä voi sille mitään.
Mutta kun tuo oli vain osa tekstiä, se jatko-osa ilmaisee selkeästi, että tuolla "tahallaan outona olemisella" tarkoitetaan sitä, että ei suostu yrittämään olla normaalimpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainenhan siis teeskentelee outoa, eikö niin? Eli ei ole syntiä, mutta on saakelin rasittavaa ja lapsellista.
Mutta yleisesti ottaen syntiä on esimerkiksi kaikenlainen vaihtelu vaikkapa sukupuolisissa mieltymyksissä. Tätä on kristinuskon ja sen edeltäjien piirissä yritetty kitkeä viimeiset 4000 v.
Ei tietenkään teeskentele, jos ei kerran suostu edes yrittämään olla normaali. Silloinhan ei selvästikään ole normaali.
Mä luulin, että syntiä ois tappaminen, väkivalta jne.
"On outo tahallaan" on eri asia kuin On outo luonnostaan, eikä voi sille mitään.
Ei kun se tahallaan tarkoitti tuossa sitä, että ei yritäkään voida sille outoudelleen mitään.
En ole ap, mutta minä ainakin olen luonnostaan outo JA tahallaan outo. Eivät sulje toisiaan pois. Se tahallisuus on juuri sitä, ettei välitäkään olla normaalimpi.
Kaikki ihmiset on erilaisia. Ite oon ollu aina vastarannan kiiski. Kuljen omia polkuja ainakin aikuisena ja nuoruudessani myös. Ei kiinnostanu biletys. No tosin välillä sekin. Oli kausia jolloin olis lähes normaali.
Vaikea sanoa mikä on syntiä. Ei kukaan ole samanlainen kuin toiset lopulta. Synti on sitä että tekee väärin toisia kohtaan. Siitä on haittaa muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainenhan siis teeskentelee outoa, eikö niin? Eli ei ole syntiä, mutta on saakelin rasittavaa ja lapsellista.
Mutta yleisesti ottaen syntiä on esimerkiksi kaikenlainen vaihtelu vaikkapa sukupuolisissa mieltymyksissä. Tätä on kristinuskon ja sen edeltäjien piirissä yritetty kitkeä viimeiset 4000 v.
Ei tietenkään teeskentele, jos ei kerran suostu edes yrittämään olla normaali. Silloinhan ei selvästikään ole normaali.
Mä luulin, että syntiä ois tappaminen, väkivalta jne.
"On outo tahallaan" on eri asia kuin On outo luonnostaan, eikä voi sille mitään.
Ei kun se tahallaan tarkoitti tuossa sitä, että ei yritäkään voida sille outoudelleen mitään.
En ole ap, mutta minä ainakin olen luonno
Minä en nyt ymmärrä. Jos ihminen 'yrittää olla normaalimpi', hän on edelleen ihan yhtä outo, mutta teeskentelee normaalia, eikö? Eli oikeasti kysymys on tästä, niinkö? Miksei tämä henkilö käyttäydy 'normaalimmin', kuten vaikka huonokuuloiset, huononäköiset, kirjolla olevat yms., jotka yrittävät peittää piirteensä. Ja syntihomma oli vaan hämäystä, eikö niin?
Vierailija kirjoitti:
Tuo synti tuli tuohon otsikkoon siitä näkökulmasta, että olen joskus kuulunut uskonnolliseen yhteisöön, ja jouduin siellä syrjityksi outouteni vuoksi. En pysty muuttumaan normaalimmaksi, enkä osaa näytellä normaalia riittävän hyvin.
Olen myös muita uskonnollisia yhteisöjä katsonut, mahtaisinko kelvata johonkin. Kaikissa on sama teema: "Tule sellaisena kuin olet. Jumala kyllä muuttaa sinut sellaiseksi, että kelpaat." No ei muuta. Jumalalle kelpaan tällaisena, millaiseksi Jumala on minut luonut. En pysty muuttumaan sellaiseksi, että kelpaisin ihmisille.
Tämä ihmisille kelpaamattomuus näkyy myös yhteisöissä, jotka eivät ole millään tavalla uskonnollisia tai aatteellisia.
Katsopa yle areenasta dokumentti USA: pervoilu seis. Tuossa dokkarissa näkyy hyvin selvästi, kummat ovat keskimäärin onnellisempia, vapaamieliset vai uskonnolliset ihmiset. Uskovaiset pönötti synnintuskissaan ja tekivät todistuksia siitä, miten ovat pahoja ihmisiä. Vapaamieliset olivat ihan aidosti onnellisia, vaikka heihin kohdistuukin tällä hetkellä todella valtavat paineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainenhan siis teeskentelee outoa, eikö niin? Eli ei ole syntiä, mutta on saakelin rasittavaa ja lapsellista.
Mutta yleisesti ottaen syntiä on esimerkiksi kaikenlainen vaihtelu vaikkapa sukupuolisissa mieltymyksissä. Tätä on kristinuskon ja sen edeltäjien piirissä yritetty kitkeä viimeiset 4000 v.
Ei tietenkään teeskentele, jos ei kerran suostu edes yrittämään olla normaali. Silloinhan ei selvästikään ole normaali.
Mä luulin, että syntiä ois tappaminen, väkivalta jne.
"On outo tahallaan" on eri asia kuin On outo luonnostaan, eikä voi sille mitään.
Ei kun se tahallaan tarkoitti tuossa sitä, että ei yritäkään voida sille outoudelleen mitään. <
Minä en nyt ymmärrä. Jos ihminen 'yrittää olla normaalimpi', hän on edelleen ihan yhtä outo, mutta teeskentelee normaalia, eikö? Eli oikeasti kysymys on tästä, niinkö? Miksei tämä henkilö käyttäydy 'normaalimmin', kuten vaikka huonokuuloiset, huononäköiset, kirjolla olevat yms., jotka yrittävät peittää piirteensä. Ja syntihomma oli vaan hämäystä, eikö niin?
Siis ap kirjoitti juttuunsa jatkoa, josta kävi ilmi, että hän puhui uskonnollisessa yhteisössä kohtaamastaan outoutensa paheksunnasta, siitä siis lienee tuo "synti".
Itse olen nimenomaan autismin kirjolla, eli luontaisesti outo. Sen lisäksi olen tahallaan outo siinä mielessä, etten viitsi monessakaan asiassa esittää normaalimpaa kuin olen - joissakin kyllä.
Outo mutta onnellinen. Ei ole sinulta pois.
Tätäkään asiaa ei kannata yliajatella. Miksi edes kysyt?
Yrittää pitää aina, se on nyrkkisääntö. Ellet edes yritä, teet väärin. Jos teeskentelet tyhmää tai tietämätöntä, teet väärin. Aina pitää yrittää sopeutua. Joskus outoilu voi kuulua asiaan. Muista ihmisistä ei kannata koskaan ottaa oudon mallia, kun ei tiedä, mihin se liittyy. Ei kannata yrittää tulkita (tai tuomita) asioita ja ihmisiä, mitä ei ymmärrä.