Arvatkaahan mitä sanoin äsken miehelle :/

Vierailija:

Vaikea siis tietää nykypäivänä onko kysymyksessä miesystävä, avomies vaiko " ihan" aviomies.

Vastasin hyvän yön toivotukseen ja lisäsin vielä, että jutellaan kun tulet. Suukkoja.



:)

Empatiaan kuuluu miettiä asiaa myös toisinpäin. Jos sulla olisi ollut ikävä, ja olisit kysynyt samaa - mies olisi heti sanonut, että no ei.



Miltäs se tuntuisi. Keräisitkö rohkeutesi heti uudestaan ja ottaisit pakit illallisen ja kukkakimppujen ja hotelliyön järkättyäsi? Jos sanoo heti ei, ei kai nyt kukaan itseään kunniottava mies ala heti uudelleen vonkaamaan.



Muistatteko Sex in the city sarjassa Aidan pyysi sitä mimmiä lentämään kanssaan heti Vegasiin ja vihille. Kun mimmi sanoi, että ei. Siihen päättyi niiden liitto. Jos oikeasti ihan kauheasti rakastaa, ei edes mieti eitä.



Hyvään liittoon kuuluu paljon puhetta ja naurua. Ei sitä, että toinen leikkii vaikeasti tavoiteltavaa!

kyllä kosinta täytyy hoitaa niin kuin Kaunareissa..... romanttisesti jossain mökillä kahden kesken shamppanjaa siemaillen takkatulen räiskyessä taustalla.... ja siellä se suuri yllätys on shamppanjalasin pohjalla... 10000 dollarin timanttisormus jonka sitten sulho polvistuen pujottaa sormeen anova katse silmissään....

Yrittäkää ensin koota avoliittonne ja vasta sitten miettikää avioliittoa. Nykyään juostaan naimisiin aivan liian heppoisista syistä, " koska se on hienoa"

mies kuitenkin teidän hieman huonosta suhteesta huolimatta haluaisi sitoutua sinuun ja kosi puhelinmessa. Jos sinusta tuntuu, ettet hänen kanssaan naimisiin halua, niin taitaa olla keittiön pöydän äärellä teillä nyt keskustelun paikka.



Aivan outoa, että puhelinkosinta ei ole naisten mielestä kosinta eikä mikään. Jos vaatimustaso on liian kova niin taitaa olla, että nämä prinsessat vielä ovat itse niiden eronneiden ja katkerien muijien joukossa.



Itse olemme menneet naimisiin arkisissa merkeissä toisen lapsemme jälkeen ja kyllä naimisiin meno oli silti kummallekin merkityksellinen juttu, vaikka selväähän se, että intohimoisin vaihe oli suhteessamme jo 10v sitten.

Naurettava ajatuskin että pitäisi suostua puhelimessa kosintaan. Kyllä on varmasti AP:llakin mennyt pasmat sekaisin kun on mies töksäyttänyt tuollaisen elämän suurimman kysymyksen kesken tavallisen puhelun. Jos kositaan niin kylä siinä jotain tyyliä pitää olla!

tällaisiin suuriin keskustelunaiheisiin pitää toisen olla matkoilla ja toisen yksin kotona. Minusta olisi hauska suostua puhelinkosintaan.



Ehkä ap voisit alkaa itse keskustella avioliitosta miehen kanssa kun hän tulee kotiin etkä odota että hän uskaltaa toistaa kysymyksensä. (Eikä kosinnan hienous todella kerro mitään siitä, kuinka paljon mies on valmis panostamaan suhteeseen.) Hyviä keskusteluja!

En odota (tai edes tahdo) mitään yltiöromanttista, mutta odotan kyllä että tuleva sulhanen katsoo minua silmiin puhuessaan loppuelämästämme.

Ei sillä, että mitään prinsessaunelmia haluaisin, mutta kasvotusten kosinta on tapahduttava.

Ei meilläkään kosinta mitenkään erikoinen ollut. Kerran illalla kun oltiin saatu lapset nukkumaan ja istuttiin sohvalle rauhassa katsomaan elokuvaa niin mies kysyi minulta muina miehinä, että olenko ikinä ajatellut naimisiin menoa. Kun sanoin, että tottakai sitä olen joskus ajatellutkin niin mies kääntyi minuun päin ja kysyi " minun kanssani?" vastasin: Niin. Mies kysyi " Ensi kesänä?" . Vastasin, että jos minut huolit niin vaikka ensi kesänä :)

Kosinta ei mitenkään kummonen, mutta nyt jo 6v onnellisesti naimisissa.

Avioliitto ei sinäänsä olisi mitenkään tärkeä ollut, mutta kyllä se jotenkin vakavammin varmisti, että mies todella minut haluaa :)

nyt kun rohkastu omaan tyyliinsä kysymään niin mitä sä teet?Joo,ei tuu toista

kieltäytynyt.

Ei KOSKAAN pidä tyytyä liian vähään.

Mutta toisaalta eroakin olen miettinyt, en ehkä täysin tosissani, mutta kumminkin...

Minä kysyin mieheltä mennäänkö naimisiin (ihan kasvotusten), hän vastasi, että ei ainakaan nyt kun ei niin loistavasti ole mennyt (meillä on pieni lapsi ja olemme molemmat olleet väsyksissä, aikaa ei ole jäänyt parisuhteelle ja esim siivous ym jutut on jäänyt vähemmälle).



Jos ei mielestäsi ole oikea aika, niin ei sitten ole. Ei mekään lopullisesti avioliittohaaveita olla kuopattu, keskitytään vaan nyt elämään ja parisuhteen parantamiseen, katsotaan sit parin vuoden päästä uudestaan.

meno niitä ryppyjä nimittäin silota, päin vastoin. Itsekin sinun tilanteessasi haluaisin keskustella naimisiin menosta kunnolla ja hartaasti KASVOTUSTEN, ei niin, että tehdään päätös naimisiin menosta hetken mielijohteesta puhelimessa ja toivotaan sen auttavan parisuhteen ongelmiin.

Mutta mutta mutta...Missään nimessä en olisi sanonut miehelle noin miten sinä sanoit! Käänsit heti syyttelevän sormen miestä kohti, ja vaikka hän KOSI sinua (!) sait senkin asian käännettyä niin, ettei hän varmaankaan halua sinua (tai ainakaan tarpeeksi tehdäkseen töitä parisuhteenne eteen).



Minulle tuli mieleen, että mies on poissa ollessaan kerrankin saanut aikaa ja tilaisuuden miettiä asioita ihan rauhassa ja etäisyydeltä, tajunnut että hän todella rakastaa sinua ja haluaa kanssasi naimisiin ja sitten malttamattomana ja miehiseen tyyliin töksäyttää sen puhelimessa. Ja mitä teet sinä? Alat syyttää häntä siitä miten hän kosinnan hoiti, ja vetää siitä johtopäätöksiä avioliiton suhteen. Olisit voinut ihan hyvin sanoa esimerkiksi, että " ihana ajatus kyllä, mutta ottaen huomioon viime aikaiset tapahtumat et kyllä voi antaa vastausta näin nopeasti. Että voisitte keskustella asiasta paremmin ja rauhassa kasvotusten kun mies tulee takaisin" .

Mutta mutta mutta...Missään nimessä en olisi sanonut miehelle noin miten sinä sanoit! Käänsit heti syyttelevän sormen miestä kohti, ja vaikka hän KOSI sinua (!) sait senkin asian käännettyä niin, ettei hän varmaankaan halua sinua (tai ainakaan tarpeeksi tehdäkseen töitä parisuhteenne eteen).



Minulle tuli mieleen, että mies on poissa ollessaan kerrankin saanut aikaa ja tilaisuuden miettiä asioita ihan rauhassa ja etäisyydeltä, tajunnut että hän todella rakastaa sinua ja haluaa kanssasi naimisiin ja sitten malttamattomana ja miehiseen tyyliin töksäyttää sen puhelimessa. Ja mitä teet sinä? Alat syyttää häntä siitä miten hän kosinnan hoiti, ja vetää siitä johtopäätöksiä avioliiton suhteen. Olisit voinut ihan hyvin sanoa esimerkiksi, että " ihana ajatus kyllä, mutta ottaen huomioon viime aikaiset tapahtumat et kyllä voi antaa vastausta näin nopeasti. Että voisitte keskustella asiasta paremmin ja rauhassa kasvotusten kun mies tulee takaisin" .

[/quote]

ei todellakaan tule uutta kosintaa!



Mä en ainakaan koskaan enää viitsis kosia jos noin törkeästi vastattaisiin. Olisit voinut vastata nätimmin.

Voihan olla että mies ei ole uskaltanut kysyä asiaa aiemmin kasvokkain ja tosta nyt ei ainakaan saanut mitään positiivista kuvaa sun ajatuksista.

Sitäpä olisi sitten kiva muistella että kosinta tapahtui telefoonin välityksellä, sehän voisi olla häissä kiva anekdootti vaikka maljapuheessa.

Voit olla varma ,että unohtaa koko asian. ja pikku hiljaa hakee matkoiltaan ymärtäväisenmän naisen.