Lue keskustelun säännöt.
Arvatkaahan mitä sanoin äsken miehelle :/
11.04.2007 |
Mies on tämän viikon pois kotoa ja soitin hänelle. Juteltiin ihan muita asioita ja mies sitten kysyikin, että menisinkö hänen kanssa naimisiin... Viime vuonna olisin suostunut miettimättä, mutta tämä vuosi on ollut suhteessa niin huonoa, että vastasin: Tuollaiseen puhelimessa kysymiseen en viitsi edes vastata. Jos et viitsi nähdä vaivaa suhteen eteen etkä edes kosimisen eteen niin et varmasti tee myös mitään, että avioliitto toimisi...
Teinköhän oikein? Kosiikohan mies sitten " ihan oikeasti" vai unohtaako koko asian?
Kommentit (26)
Tylyähän se ehkä oli, mutta ei tuollaisia asioita puhelimitse hoideta! Ei asia ole kuin joku " kävisinkö kaupassa?" -juttu! Ja jos miehesi nyt alkaisi toisia naisia katselemaan (niinkuinjoku ehdotti), niin sitä suuremmalla syyllä vastasit oikein.
Ap voisi laittaa miehelle tekstiviestin että keskustellaan sitten kotiin tullessasi ehdotuksestasi. Kyseessähän on kuitenkin iso päätös!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa täysin normaalilta miehen logiikalta. Jos suhteessa on ongelmia -> kosinta -> nainen innostuu ja alkaa suunnittelemaan häitä -> ongelmat poistuvat hups tuosta noin vaan, ja mies voi vetää lonkkaa entiseen malliin! Mies ei ilmeisesti tajua, että suhde tarvitsee TYÖTÄ. Ongelmat eivät katoa mihinkään sillä, että järkätään kivat bileet. Ärsyttävää naisen aliarviointia, kuvitellaan, että nainen tykkää taas, jos saa sen prinsessapäivänsä.
Ei pidä juosta naimisiin, jos pohja avioliitolle ei ole valmis. Ja jos itsestä tuntuu yhtään epävarmalle niin aina voi odottaa. Jos mies ei viitsi odottaa niin se on hänen häpeänsä.
Tosin ap olisi voinut ilmaista asiansa vähän nätimmin :)
yleensä ihmiset puhuu miehestään, jos miehen kanssa asuvat, en minä ainakaan näe siinä mitään eroa,onko naimisissa tai ei....
poinnti kai se että yhdessä asutaan...
itse en hyväksyisi puhelinkosintaa ikinä, enkä myöskään mitään perustaviskyselyä silmieni edessä. kuten joku aiemmin sanoikin, niin jos kerran kosii, niin täytyyhän se tehdä tyylillä.
elämässä vaan on asioita, joille pitää uhrata tavallista hengenvetoa enemmän. kosinta muistetaan joko ihanana, mahtavana, sydäntä suurentavana ja ehkä tulevaisuudessa huonon keskellä suhteen muistoista sellaisena, joka antaa uskoa ja palauttaa mieleen, kuinka paljon toista halusi ja kuinka kosinta oli onnen täyttymys. tai sitten laiskan miehen onneton arkikosinta vaikuttaa jo liiton alkumetreillä yhdistettynä vastaavanlaisiin miehen piirteisiin naisen silmissä siten, että jokainen asia on pettymys, koska mies on mennyt siitä, mistä aita on matalin - siksipä nainen voi mielessään korostaa tätä kaikkea syyttäen surkeaa elämäänsä surkeasta miehestä...
on Miehiä ja on miehiä. ja toisten kanssa naisilla on automaattisesti hyvä olla...
Vaikea siis tietää nykypäivänä onko kysymyksessä miesystävä, avomies vaiko " ihan" aviomies.