Voi Suomi olla edelläkävijä kansainvälisten sopimusten kautta tuomassa rauhaa Lähi-itään?

Miksi on kiire tunnustaa Palestiina nyt, kun valtion rakentaminen on vielä kesken? Hallinto on melko sekasortoista, ja sekä Fatah että Hamas ovat muka virallisesti vallassa yhtä aikaa.

Oslon sopimukset edellyttävät neuvotteluja palestiinalaisten ja Israelin välillä, eikä näitä ole käyty. EU, johon Suomi kuuluu, on allekirjoituksellaan todistanut Oslon sopimukset, joten onhan se erikoista ettei itse sitä noudateta.

Kansainvälisen tapaoikeuden mukaan valtion tunnustamisessa viitataan Montevideon vuoden 1933 sopimukseen, jonka mukaan valtiolla on oltava seuraavat ominaisuudet: (a) pysyvä väestö; (b) määritelty alue; (c) hallitus; ja (d) kyky solmia suhteita muiden valtioiden kanssa.

Lisäksi monet valtiot, jotka nyt aikovat tunnustaa Palestiinan, ovat aiemmin asettaneet ehtoja, kuten Hamasin aseistariisunta ja israelilaisten panttivankien vapauttaminen Gazasta. Unohtuvatko nämä ehdot nyt?

Jos Suomi nostaisi esiin tuon Oslon sopimuksessa pysymisen, osapuolten painostamisen siihen, niin eikö se olisi parempi tapa saada pysyvä rauha alueelle?