Uusi suhde ja lapsihaaveet
Olen seurustellut puoli vuotta saman ikäisen miehen kanssa. Olemme molemmat 40 vuotiaita. Olemme heti alussa keskustelleet että haluaisimme perheen jos se on vielä mahdollista. Kummallakaan ei ennestään lapsia.
Vaikka olemme olleet yhdessä vasta vähän aikaa mielestäni meidän tulisi jo aloittaa yritys jos lapsen haluamme. Olen yrittänyt selittää tätä miehelle mutta mies ei ole vielä valmis. Hänestä meidän tulisi vielä tutustua paremmin. Olen koko ajan enemmän ja enemmän ahdistunut asiasta kun tuntuu että jokainen tuhlattu kuukausi voi vähentää mahdollisuuksiani enää raskauteen. Ymmärrän täysin että jos olisimme nuorempia niin en vielä puolen vuoden jälkeen ehdottaisi lapsen tekoa.
Miten ihmeessä saan miehen ymmärtämään että asialla olisi kova kiire? Tiedostan hyvin sen että emme välttämättä enää edes onnistuisi ja yrittämisessä voisi mennä kauankin, voisi tulla keskenmenoja ja muuta..
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se mies odottaa, mikä pitäisi muuttua?
Olisi varmaan kiva vaikka tuntea puoliso ensin.
Suurin osa tuntee puolison vuosien ajan ennen lapsia ja silti tulee ero..
Ap:n mies saa silti haluta tutustua paremmin.
Joo ja minä haluan miljoona euroa. AP:n mies voi tutustua vasempaan käteensä ja AP lisääntyä jonkun kanssa, joka on VALMIS 40-v ikäisenä. Kukkuu!
Voihan mies olla valmis isäksi, mutta ei tuntemattoman kanssa. Siitä on kyse.
Kumpp
Siitä en tiedä mitään. Ap ei taida tässä nyt hakea kumppanuusvanhemmuutta.
Juuri oli tilanne, jossa n. 40+ mies tiesi tapaamisiltana kuulemastaan keskustelusta, että toivoin lasta. Hän ilmoitti heti, ettei hän ainakaan aio sellaista minulle tuottaa. Halusi silti tapailla ja oli todella innoissaan tapailusta ensin. Ajattelin, että katsotaan, ehkä hän ei ole niin tosissaan siinä ettei halua lasta, kun kerran haluaa tapailla.
Koko reilun kuukauden halusi vähän väliä puhua siitä, että minä haluan lapsen ja hän ei oikeastaan, että miten me nyt tämä ratkaistaan. Jossain vaiheessa kävi ilmi, että 10+ vuotinen naisystävä oli jäänyt katkeraksi, kun suhteesta ei tullutkaan lasta. Että hän nyt halusi varmistaa, ettei käy samoin. Sanoin, että tämä lapsiasia on kyllä nyt ensisijaisesti minun asiani, eikä niin, että alan puolituntemattomalle luvata kuukauden jälkeen, että hän on niin mahtava, etten halua enää edes lasta.
Se suhde päättyi, vaikka mies oli komea ja fiksu ja halusi ovulaatioaikaankin ilman ehkäisyä, vaikkei halunnut lasta. Sanoin, ettei käy, piti muistuttaa miestä, ettei hän halunnut lasta.
Jotain se siinä ratkoi. Saa ratkoa jonkun muun kanssa. On näitä siis miehiäkin, joilla on erikoinen meno nelikymppisenä lapsiasioiden kanssa. En vieläkään tiedä, miksi hän halusi niin paljon tapailla ja kääntää pääni lapsesta, eikö olisi ollut helpompi tapailla jotakuta joka ei halua lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se mies odottaa, mikä pitäisi muuttua?
Olisi varmaan kiva vaikka tuntea puoliso ensin.
Todella iso riski tehdä kenties elämän suurin päätös 6kk:n tapailun perusteella.
Missä muussa elämän asiassa otetaan näin isoja riskejä?
Kyllähän ihmiset tekee luovutetuilla munasoluilla/siittiöillä lapsia. Vähän liioittelua minusta siis.
Sen siittiön luovuttajan kanssa ei tarvitse tapella yhdestä sun toisesta, ja eron jälkeen vielä huoltajuudesta ja elareista. Aapeen riski on sitoutuminen väärään mieheen.
Yksinhuoltajuus on ihmisoikeusrikos lasta kohtaan
Vihaan synnyttäjääni.
t. YH:n synnyttämä mies
Pitäiskö sun vihata sitä miestä, joka ei kantanut isän vastuutaan ja häipyi, jättäen äitisi yksin? Ai niin, mielestäsi kaikki on aina naisten syytä, ei miesten.
Onneksi suuri osa yh.den lapsista on tyytyväisiä elämänäsä . Ja onneksi suuri osa isistä kuitenkin rakastaa lapsiaan ja haluaa niiden kanssa olla.
Sinun isäsi ei halunnut sinua, mutta äitisi halusi. Miksi vihaat äitiäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se mies odottaa, mikä pitäisi muuttua?
Olisi varmaan kiva vaikka tuntea puoliso ensin.
Suurin osa tuntee puolison vuosien ajan ennen lapsia ja silti tulee ero..
Ap:n mies saa silti haluta tutustua paremmin.
Joo ja minä haluan miljoona euroa. AP:n mies voi tutustua vasempaan käteensä ja AP lisääntyä jonkun kanssa, joka on VALMIS 40-v ikäisenä. Kukkuu!
Voihan mies olla valmis isäksi, mutta ei tuntemattoman kanssa. Siitä on kyse.
Kumppanuusvanhemmuus on suuri kusetus, jossa isä joutuu hakemaan oikeuden tunnustaa lapsensa käräjiltä, ja näkee ensimmäisen kerran lapsensa vasta noin vuoden ikäisenä
Kumppanuusvanhemmuus on ihan hirveä vaihtoehto. Toki se on ajatuksena kaunis, kuinka lapsella olisi suuri perhe, mutta jokainen, joka on eronnut, tietää, kuinka vaikeaa jo eron jälkeen voi olla hoitaa asioita, ja kuinka voi joutua lapsen vuoksi sitoutumaan paikkakunnalle, jossa ei haluaisi asua.
Kumppanuusvanhemmuudessa mies on häviäjä. Lisäksi, kun se toinen pariskunta on myös tuntematon, on asioiden järjestely vieläkin hankalampaa, kuin jos on ollu yhdessä ja eronnut.
En ikinä luottaisi tuntemattomaan niin paljon, että suostuisin kumppanuusvanhemmaksi.
On helppo tehdä aiesopimuksia ja olla idealistinen, kun ei ole kokemusta siitä, millaista on olla erossa omasta lapsesta.
Tästähän oli se ohjelmanin, jossa isän vaimo oli todella surkeassa asemassa. Hän on sen perheen äiti, mutta hän ei uskaltanut äidin roolia ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaisin että hakeudut itsellisenä äitinä lapsettomuushoitoihin, mutta voitte jatkaa parisuhdetta ohessa miehen halutessa niin.
Tämä on suomalaisilla klinikoilla sääntöjen vastaista.
Ulkomailla en tiedä säännöistä & tuskin kärähtää, varsinkaan jos ei lataa someen mitään parisuhdeauvoa.
"On näitä siis miehiäkin, joilla on erikoinen meno nelikymppisenä lapsiasioiden kanssa."
Tämä on taivahan tosi.
Minusta on siihen nähden aika kova sääntö, että jos seukkaa niin hoidot itsellisenä päättyvät, että suuri osa nelikymppisistä "ehkä haluan vielä lapsen" miehistä on näitä käkikelloja.
Jos mies ei ole vielä 40-vuotiaanakaan valmis isäksi, milloin hän sitten on, ja kenen kanssa?
Itse sain viime syksynä 39-vuotiaana vauvan. Ei hoitoja, ei ongelmia eikä edes raskausdiabetesta tai raskaushepatoosia, vaikka edellisessä raskaudessa 6 vuotta aikaisemmin oli ne molemmat. Ihan hyvin AP voi vielä saada vauvan, mutta suosittelen menemään vaikka hoitoihin, jos mies hannaa, koska odotella ei enää jouda.
Ette tunne ollenkaan. Hän on biii? Sä olet elämässään viimeinen nainen ja just sopiva vaihtoehto tähän kuvioon. Älä. Ei missään nimessä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Sinulla todennäköisesti jo esivaihdevuodet ovat. Ei miehet ymmärrä, että hedelmällisyys on laskenut rajusti tuohon ikään ja voi olla jopa mahdotonta tulla raskaaksi.
Ei kaikilla 40 vuotiaille ole esivaihdevuodet. Ei minulla toistaiseksi mitään oireita ole ja kk-kierto on vielä säännöllinen ja mielestäni tunnistan ovulaation joka kk. (Ei toki ole tae millekkään, tiedetään).
Ap
Naisilta on vähän kadonnut tietyt realiteetit. Ehkä se johtuu mm. siitä, että julkisuudessa näkyy näitä nelikymppisiä äitejä. Mutta useimmat heistä ovat käyneet hedelmöityshoidoissa. Se lapsi olisi pitänyt laittaa alulle jo 10 vuotta sitten tai aikaisemminkin. Miettisin tarkkaan, että kuinka kovasti haluaa sen lapsen. Vielä on mahdollisuuksia, mutta se tarkoittaa radikaaleja ja nopeita toimia
Tietenkin lastensaanti vaikeutuu yms. mutta 4-kymppiset ovat saaneet lapsia iät ajat, mm. mummoni 60-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se mies odottaa, mikä pitäisi muuttua?
Olisi varmaan kiva vaikka tuntea puoliso ensin.
Suurin osa tuntee puolison vuosien ajan ennen lapsia ja silti tulee ero..
Ap:n mies saa silti haluta tutustua paremmin.
Joo ja minä haluan miljoona euroa. AP:n mies voi tutustua vasempaan käteensä ja AP lisääntyä jonkun kanssa, joka on VALMIS 40-v ikäisenä. Kukkuu!
Voihan mies olla valmis isäksi, mutta ei tuntemattoman kanssa. Siitä on kyse.
Kumpp
Niin se kusetus on se missä mies yrittää ryöstää imeväisen vauvan emoltaan eli äidiltään johonkin myyttiseen sukupuolettomaan vanhemmuuslakiin vedoten, joka ei liity ihmisyyteen eikä ihmisen lisääntymiseen millään tavalla.
Turvallisempaa naiselle lisääntyä arpajaissiemenellä lääkärin kautta, ilman että siitäjä on mukana sotkemassa ja aiheuttamassa ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ole vielä 40-vuotiaanakaan valmis isäksi, milloin hän sitten on, ja kenen kanssa?
ei kaikki ole, varsinkaan kun tietää suomalaisten naisten taipumuksen vieraannuttamiseen
sen sijaan 40-vuotias nainen, joka herää yhtäkkiä haluamaan lasta seuraavan vastaantulevan urpon kanssa, on lopullisesti sairastunut mieleltään
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ole vielä 40-vuotiaanakaan valmis isäksi, milloin hän sitten on, ja kenen kanssa?
Jonkun 20v perijättären kanssa varmaan koska tahansa. Loisukko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se mies odottaa, mikä pitäisi muuttua?
Olisi varmaan kiva vaikka tuntea puoliso ensin.
Todella iso riski tehdä kenties elämän suurin päätös 6kk:n tapailun perusteella.
Missä muussa elämän asiassa otetaan näin isoja riskejä?
Kyllähän ihmiset tekee luovutetuilla munasoluilla/siittiöillä lapsia. Vähän liioittelua minusta siis.
Sen siittiön luovuttajan kanssa ei tarvitse tapella yhdestä sun toisesta, ja eron jälkeen vielä huoltajuudesta ja elareista. Aapeen riski on sitoutuminen väärään mieheen.
synnyttäjäni on mielisairas vieraannuttaja, kuten suomalaiset YH:t aina ovat
Sinuna sanoisin miehelle, että haluan yrittää saada vielä lapsen ja että voin joko yrittää yhdessä sinun kanssasi tai sitten voin yrittää yksin (lahjaspermalla), mutta se mitä en voi tehdä, on odottaa ja kuluttaa aikaa.
Sitten antaisin miehen valita, mitä vastaa ja etenisin sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ole vielä 40-vuotiaanakaan valmis isäksi, milloin hän sitten on, ja kenen kanssa?
Jonkun 20v perijättären kanssa varmaan koska tahansa. Loisukko.
naisen rahoista ei ole koskaan ollut hyötyä miehille
sinäkin olisit loinen, jos ulkonäkösi ja älysi sen mahdollistaisi
tai no olethan sinä työtön loinen nytkin
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ole vielä 40-vuotiaanakaan valmis isäksi, milloin hän sitten on, ja kenen kanssa?
Tämä se onkin outo, koska ilmeisesti jotkut miehet ajattelevat, ettei mitään aikarajaa ole, vaan elämä on sellainen loputon vaihtoehtojen karkkilaari. Että lapsettomuus on miehelle lähes aina identiteettiin liittyvä valinta, siinä missä naiselle se on biologinen asia. Se varmaan tuottaa sitä outoa itsevarmuutta ja tuota käkikelloilua, ei tajuta, että harva nainen haluaa 45-80 -vuotiaan kanssa enää lapsen, jos mies ei osoita todella suurta omistautuneisuutta asialle. Eikä 50-vuotiaasta eteenpäin välttämättä sittenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se mies odottaa, mikä pitäisi muuttua?
Olisi varmaan kiva vaikka tuntea puoliso ensin.
Todella iso riski tehdä kenties elämän suurin päätös 6kk:n tapailun perusteella.
Missä muussa elämän asiassa otetaan näin isoja riskejä?
Valitettavasti synnyttäjästä kerrot eniten sinä. Kun taas minun hyvin tasapainoisen ja fiksun miehen kasvatti YH, jonka juoppo mies ei osallistunut muutoin kuin varastamalla rahaa lapsiltaan. Ihailen anoppiani suuresti, neljä lasta kasvatti pienellä palkalla, kaikki nyt hyvissä töissä ja onnellisesti naimisissa, omia lapsiakin on, joille hän on ihana mummi.
Kyllähän ihmiset tekee luovutetuilla munasoluilla/siittiöillä lapsia. Vähän liioittelua minusta siis.
Sen siittiön luovuttajan kanssa ei tarvitse tapella yhdestä sun toisesta, ja eron jälkeen vielä huoltajuudesta ja elareista. Aapeen riski on sit
Kumppanuusvanhemmuus on suuri kusetus, jossa isä joutuu hakemaan oikeuden tunnustaa lapsensa käräjiltä, ja näkee ensimmäisen kerran lapsensa vasta noin vuoden ikäisenä.