Tinder alkaa syödä mieltä

Vierailija kirjoitti:

Joo... enpä tiedä uskallanko enää treffailla ja varsinkaan harrastaa seksiä jonkun uuden tyypin kanssa. Ei ole nimittäin mitenkään harvinaista, että mies ottaa kortsun pois vaivihkaa kesken yhdynnän. Yks ääliö repi hiuksia niin, että niitä lähti kunnon tukko jne. Sitten vielä ne kerjäläiset/pihit, jotka yrittää hyötyä musta taloudellisesti. Joo, aika huono karkkikauppa kyllä.

Se on aika pitkälti oma vika, jos poimii karkkikaupasta pelkästään niitä samoja paskanmakuisia karkkeja viikosta toiseen. Valikoimaahan siellä kuitenkin olisi enemmänkin, joten viisaampi ihminen voisi jo miettiä olisiko itsessä jotain vikaa jos ei niitä muita makuja halua edes kokeilla?

Mulla on kokonaan uusi taktiikka, mutta se vaatii vaivaa ja suunnitelmallisuutta. Parikymppisenä kun olin tinderissä ennen viimeisintä pitkää suhdetta, kertyi juurikin noita kaikenlaisia huonoja kokemuksia. Olin todella naiivi enkä tiennyt itsekään mitä etsin ja miten miehet profiilini näkevät. Nyt eron jälkeen asenteeni on ihan uusi. Ensinnäkin olen hyväksynyt sen, että miehille merkkaa tuolla eniten kuvat siinä missä naiset antavat painoarvoa myös tekstille. Siksi olen käyttänyt oikeasti aikaa ja vaivaa kauniisiin, taiteellisiin ja kiinnostaviin kuviin, jotka erottuvat joukosta heti. Jos kuvat ovat tylsiä, täytyy olla ihan todellinen kaunotar ja niin se menee myös miehillä. Ensivaikutelma vaikuttaa siis paljon, mutta tuollaisessa sovelluksessa siihen voi vaikuttaa jo pienillä asioilla. Olen kokeillut erilaisia profiileja ja huomannut, että vaikka kaikki ratkaiseva tapahtuukin vasta matchin muodostamisen jälkeen, on tärkeää herättää miehen mielenkiinto aloittaa keskustelu heti.

Miten ne kiinnostavat matchit löytyy, onkin sitten se toiseksi vaivalloisin vaihe. Olen hyväksynyt kokemuksesta myös sen faktan, että täällä missä asun ei ole montaa miestä joista voisin kiinnostua. Kiinnostavimmat ja parhaimman näköiset ovat yleensä max 300km päässä, ja olen valmis aloittamaan siitä lähtökohdasta jos oikeasti sopiva rakkaus löytyy. Kaikkien elämäntilanne ei tietenkään salli etäsuhdetta, mutta olen tälle lähtökohdalle itse avoin ja kriteerit ovat tiukat monelle muulle asialle. Itse selaan uusia matcheja kuitenkin vain silloin, kun olen lähempänä tuota spottia ja käytän matkustaessa odotteluaikaa esim. junassa tuohon. En siis matkusta tietenkään pelkästään tinderiä selatakseni, vaan esim. viimeksi kauempana asuvan ystävän luona vierraillessa otin yhdeksi asiakseni selata ajatuksella tinderiä kun olen lähempänä paikkaa josta niitä kiinnostavia voisi löytyä. Kun niitä sitten alkaa tulemaan vastaan, pysyn tarkkana; en anna tykkäystä kuin sellaisille, joiden toivon aloittavan keskustelun heti. Jos ja kun match tulee, odotan muutaman päivän aloittaako mies keskustelun. Joskus hyvin harvoin aloitan myös itse, mutta silloin erityisesti keskustelun tulee lähteä ns. lentoon heti. Jos mies ei aloita keskustelua muutamassa päivässä, poistan matchin.

Sitten kun keskustelu alkaa, en käytä yhtään aikaa sellaisiin joista alkaa tulla heti millään lailla oudot tai passiiviset vibat. Jos joku ei tunnu osaavan keskustella yhtään, se on heti näkemiin. Jos joku ehdottaa suoraan seksiä, se on heti näkemiin jne. Aina joskus harvoin löytyy kuitenkin myös mukavalta vaikuttavia ihmisiä, joista seuraa se seuraava ratkaisevin vaihe; mielellään heti joko treffit tai videopuhelu. Vaikka match asuisi kaukana, tuo lyhyt videopuhelu auttaa selvittämään toisesta treffejäkin paljon nopeammin voiko meillä synkata yhtään. Pääsee heti kirjoittamista paremmin perille toisen kehonkielestä, äänestä, sosiaalisista taidoista jne. Viimeksi tällainen kesti puoli tuntia ja sinä aikana sovittiin tapaamisesta koska mies vaikutti olevan valmis näkemään sen eteen vaivaa ja aidosti haluaa tavata ja tutustua. Tämän jälkeenkin viestittelyn täytyy jatkua ennen tapaamista, jos treffeihin ei ole heti mahdollisuutta, ja niissä voi videopuhelun tai ensitapaamisen jälkeen aloittaa hieman syvällisemmän tutustumisen. Tietenkin tuonkin jälkeen on edelleen mahdollisuus että toinen on etsimässä pelkkää seksiä tai paljastuu muuten epäsopivaksi, koska deittailu on yhdenlaista riskiä aina suhteen vakavoitumiseen asti ja tavallaan sen jälkeenkin, mutta ainakin mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kuin että lähtisin tapaamaan ketä tahansa sokkona. Pointti on, että tiedän itse mitä haluan, mitä ansaitsen ja minkälaisen yhteyden ja tapaamisen eteen olen itse valmis näkemään aikaa ja vaivaa. Kaikki muu kannattaa lopettaa alkuunsa. Lisäksi esim. youtubesta löytyy hirvittävän paljon deittailuun keskittyneitä kanavia ja videoita, joista olen saanut oivalluksia ja kirkastanut omia arvoja. Nämä auttaa siihen oman vision selkeyttämiseen, oman käytöksen ja habituksen hiomiseen jne.

Ei ole lopulta minun käsissäni kuka minusta kiinnostuu ja kuka ei, mutta on myös paljon mihin voin vaikuttaa. Näiden lisäksi on tietenkin tärkeää keskittyä itsensä kehittämiseen ihan yleisesti jotta voi vetää puoleensa sitä omaa ihannetyyppiä. Kiinnostuksen ylläpysymisen kannalta on tärkeää, ettei anna epätoivoisia viboja ja että vastaan oikeassa elämässä niitä profiilistani saatujen mielikuvien hyviä puolia. En jahtaa miestä vaan käytän oman aikani ja energiani siihen, että olen mahdollisimman onnellinen myös ilman. Pitää olla realistinen, mutta samaan aikaan naisena en tinderissä ajattele että kenenkään profiili olisi liian komea tms. Se selviää kyllä sen perusteella tuleeko match ja haluaako molemmat tavata. Ei kannata jäädä jumiin harmitteluun tai sekopäihin. Jos ei tälläkään tyylillä löydy, niin sitten ei löydy. Onneksi on elämää tällaisten sovellusten ulkopuolellakin ja jos ei ole, täytyy se ihan itse luoda.

Hyviä vinkkejä! 

Siitä ei jotenkin puhuta koskaan, miten näteille ihmisille ulkonäkö muuttuu taakaksi, jos sen kanssa ei ole kukaan opettanut olemaan. On paljon alttiimpi kaikenlaiselle hyväksikäytölle, kun esineellisetään ulkonäön takia. Tulee huomionosoituksia, mutta aivan vääristä ja jopa vaarallisista suunnista. Jos on nättinä kasvatettu siihen, että on ruma ja kelvoton, kaikki hyväksyntä kelpaa ja sitä sitten onkin tarjolla hyväksikäytön muodossa käytännössä koko ajan ja mihin tahansa menetkin. Tuntuu että huumeidenkäyttäjänaisissa tätä näkee paljon. Ja varmasti myös nuorena elämänkouluun joutuneissa tytöissä. Ulkonäöstä on paljon enemmän haittaa, kun kiinnittää väärällä tavalla deittisovelluksissakin huomiota, kun miehet osaa lukea siitä olemuksesta, että tuo ei osaa sanoa ei.

Vierailija kirjoitti:

Suomen kesä on täynnä tapahtumia, vaikka joka viikolle jotain, ja silti ihmiset istuvat kotona pläräämässä jotain tinderiä. Miksi te ette mene tapahtumiin tapaamaan ihmisiä ihan livenä?

Miksi oletus on, että ihmiset eivät käy missään? Itse en ole missään deittisovelluksissa, ja elän aika aktiivistain elämää - on harrastuksia, vapaaehtoistyö, ystäviä, ja käyn tapahtumissa, museoissa, missä vaan. Koko ajan tapaan uusia ihmisiä ja tutustun uusiin ihmisiin. En silti ole mitään kumppania tätä kautta löytänyt vuosiin. Valtaosa tavatuista ja uusista tutuista on jo varattuja tai sitten esim. ihan väärän ikäisiä, tai eivät ole kiinnostuneet naisista (minä siis olen heteronainen), tai sitten ei vaan synny molemminpuolista kiinnostusta. Olen myös huomannut, että muihin naisiin tutustuu helpommin kuin uusiin miehiin. Niin ja en ole ylipainoinen, ei ole tatuointeja, en tupakoi, en ole lyhythiuksinen... näitähän joku kuitenkin epäilee. Oikein mukavia ihmisiä kyllä tapaan, mutta eipä siitä mitään iloa ole, jos tutustun vaikka tosi kivaan ja ihanaan avioliitossa olevaan kolmen lapsen isään. Kiva tuttavuus, jonka kanssa on mukava tehdä vapaaehtoistyötä samassa ryhmässä, mutta siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kesä on täynnä tapahtumia, vaikka joka viikolle jotain, ja silti ihmiset istuvat kotona pläräämässä jotain tinderiä. Miksi te ette mene tapahtumiin tapaamaan ihmisiä ihan livenä?

Miksi oletus on, että ihmiset eivät käy missään? Itse en ole missään deittisovelluksissa, ja elän aika aktiivistain elämää - on harrastuksia, vapaaehtoistyö, ystäviä, ja käyn tapahtumissa, museoissa, missä vaan. Koko ajan tapaan uusia ihmisiä ja tutustun uusiin ihmisiin. En silti ole mitään kumppania tätä kautta löytänyt vuosiin. Valtaosa tavatuista ja uusista tutuista on jo varattuja tai sitten esim. ihan väärän ikäisiä, tai eivät ole kiinnostuneet naisista (minä siis olen heteronainen), tai sitten ei vaan synny molemminpuolista kiinnostusta. Olen myös huomannut, että muihin naisiin tutustuu helpommin kuin uusiin miehiin. Niin ja en ole ylipainoinen, ei ole tatuointeja, en tupakoi,

Koska tilastollisesti länsimaissa ihmisten perheen ja työn ulkopuolisten muiden ihmisten kanssa fyysisesti viettämä aika on laskenut jo 15 vuotta aivan järjettömästi. Vaikutukset näkyy ravintolakulttuurista yhdistystoimintaan ja aikuisten ystävyyssuhteista lasten harrastuksiin. Se, että sinä olet poikkeus tähän ei tarkoita että tilastot ovat väärässä. Lue edes koko ketju, pari sivua sitten joku teki yhteenvedon yksinäisyyden lisääntymisestä tyyliin tuplasti. 

Ja se, ettei löydä puolisoa ei tarkoita, että tekee jotain väärin. Niin voi käydä vaikka tekisi ns. kaiken oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä kehotetaan poistamaan tinder ja menemään ulos todelliseen elämään, mutta ainakin itselläni on se ongelma, että vaikka olen tosi paljon ihmisten ilmoilla, ei minua koskaan kukaan mies lähesty.

Viimeksi mies lähestyi minua 13 vuotta sitten kun opiskelin yliopistolla, sen jälkeen olen saanut olla ihan rauhassa ravintoloissa, keikoilla, ruokakaupassa ja bussipysäkillä. Ja kun en itsekään uskalla tuntemattomia lähestyä livenä, niin ei kai tässä oikein muuta vaihtoehtoa jää kuin deittisaitit?

Minua kyllä lähestyy, mutta todella harvoin he ovat sellaisia, joista itsekin olen kiinnostunut. Nimittäin rohkeimmin aloitteita tekevät polyamoriset ja avoimessa suhteessa olevat - heille kai deittailu ja aloitteet ovat sen verran kepeää puuhaa. Ja silloin, kun olen tutustunut kiinnostavaan mieheen, on tarkempi tutustuminen paljastanut yleensä, että hän on varattu - jolloin oma kiinnostus on tietysti loppunut. Ja kun itse en kiinnostu ulkonäön perusteella, vaatisi oman kiinnostukseni herääminen ja sitä kautta oman aloitteen tekeminen sitä, että ensin voisi tutustua johonkin kiinnostavaan mieheen - mutta tosi harvoin miehiin missään tutustuu. Joko juttelu jää niin pinnalliselle tasolle, ettei tutustumista tapahdu, tai sitten käy niin, että miehet juttelevat keskenään ja naiset keskenään.

Harmillisesti myös noissa sovelluksissa hauskimmat ja kiinnostavimmat miehet paljastuvat polyiksi tai (tämä lie joku uusi ilmiö?) "suhdeanarkisteiksi". Nämä eivät tietysti sovi itselleni, kun olen perinteisen yksiavioinen. Tuota polyilua ja monisuhteusuutta esiintyy varsinkin ns. taide- ja kulttuuripiireissä, joista itse keskityn hakemaan seuraa, joskaan en kovin aktiivisesti hakemalla jaksa hakea. Lähinnä kai pidän silmäni auki niin livenä kuin sovelluksissa, josko joku joskus osuisi maaliin.

Minulle taas deittisovellukset ovat luontaisempi tapa tutustua ihmisiin, koska en enää tykkää käydä missään ihmisten ilmoilla. Kotisohvalta käsin alkutunnustelut ja sitten vaan livenä tapaamaan. Harmillisen moni aikuinen on vaan voimakkaan ylipainoinen, joten tosi harva lopulta kiinnostaa fyysisellä tavalla.

Kannattaa nyt unohtaa deittailu ja elää hyvää elämää itsekseen. Parisuhteen myötä voi elämä huonontuakin. Ei parisuhde ole automaattisesti onnen tae. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo... enpä tiedä uskallanko enää treffailla ja varsinkaan harrastaa seksiä jonkun uuden tyypin kanssa. Ei ole nimittäin mitenkään harvinaista, että mies ottaa kortsun pois vaivihkaa kesken yhdynnän. Yks ääliö repi hiuksia niin, että niitä lähti kunnon tukko jne. Sitten vielä ne kerjäläiset/pihit, jotka yrittää hyötyä musta taloudellisesti. Joo, aika huono karkkikauppa kyllä.

Se on aika pitkälti oma vika, jos poimii karkkikaupasta pelkästään niitä samoja paskanmakuisia karkkeja viikosta toiseen. Valikoimaahan siellä kuitenkin olisi enemmänkin, joten viisaampi ihminen voisi jo miettiä olisiko itsessä jotain vikaa jos ei niitä muita makuja halua edes kokeilla?

Mitä jos ei ole saatavilla mitään muuta luin ne pahat karkit? Sitten ollaan syömättä karkkia! 

Haluan uskoa, että on vielä hyviäkin karkkeja! Aiempien tapailujen ja seurustelujen kohdalla kyllä todella paljon mietti, että mistä on valmis luopumaan ja mikä kaikki on hyväksyttävää, että suhde voi olla mahdollinen.

Oma huono puoleni on, että sanon sitten ihan suoraankin toiselle, että sinussa olisi nyt kyllä aika paljon ihmisenä kasvettavaa tai että ymmärrätkö ettei tuollaisesta pidä kukaan. Esim. alkoholismi, manipulointi, hyväksikäyttö, jatkuva kaltoinkohtelu tai tarpeeton kuittailu. Muutaman kerran on ollut niin, että kukaan ei ole ilmeisesti aiemmin suoraan sanonut, mistä toisen asenteessa kiikastaa ja suhteet on vain ikäänkuin itsekseen päättyneet. Toinen voi olla ihan aidosti sitä mieltä, että parempi kun kukaan ei sanokaan mitään tai eihän tässä mitään virheitä ole tullut tehtyä vaan kokee itsensä uhriksi. Ne on todella outoja keskusteluita aikuisten miesten kanssa. Ei meinaa itsekään uskoa, että ei tämä paha karkki tästä nyt hyväksi muutu. 

Vierailija kirjoitti:

Hyviä vinkkejä! 

Siitä ei jotenkin puhuta koskaan, miten näteille ihmisille ulkonäkö muuttuu taakaksi, jos sen kanssa ei ole kukaan opettanut olemaan. On paljon alttiimpi kaikenlaiselle hyväksikäytölle, kun esineellisetään ulkonäön takia. Tulee huomionosoituksia, mutta aivan vääristä ja jopa vaarallisista suunnista. Jos on nättinä kasvatettu siihen, että on ruma ja kelvoton, kaikki hyväksyntä kelpaa ja sitä sitten onkin tarjolla hyväksikäytön muodossa käytännössä koko ajan ja mihin tahansa menetkin. Tuntuu että huumeidenkäyttäjänaisissa tätä näkee paljon. Ja varmasti myös nuorena elämänkouluun joutuneissa tytöissä. Ulkonäöstä on paljon enemmän haittaa, kun kiinnittää väärällä tavalla deittisovelluksissakin huomiota, kun miehet osaa lukea siitä olemuksesta, että tuo ei osaa sanoa ei.

Nykymaailmassa naiset esineellistävät itse itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Harmillisesti myös noissa sovelluksissa hauskimmat ja kiinnostavimmat miehet paljastuvat polyiksi tai (tämä lie joku uusi ilmiö?) "suhdeanarkisteiksi". Nämä eivät tietysti sovi itselleni, kun olen perinteisen yksiavioinen. Tuota polyilua ja monisuhteusuutta esiintyy varsinkin ns. taide- ja kulttuuripiireissä, joista itse keskityn hakemaan seuraa, joskaan en kovin aktiivisesti hakemalla jaksa hakea. Lähinnä kai pidän silmäni auki niin livenä kuin sovelluksissa, josko joku joskus osuisi maaliin.

Olen törmännyt samaan ongelmaan. 

Tuosta polyhommasta oli hyvä kiukkuinen sinkkunaisten ketju vähän aikaa sitten täällä.

Väsähdin myös koko sovellukseen, en koske enää tikullakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Haluan uskoa, että on vielä hyviäkin karkkeja! Aiempien tapailujen ja seurustelujen kohdalla kyllä todella paljon mietti, että mistä on valmis luopumaan ja mikä kaikki on hyväksyttävää, että suhde voi olla mahdollinen.

Oma huono puoleni on, että sanon sitten ihan suoraankin toiselle, että sinussa olisi nyt kyllä aika paljon ihmisenä kasvettavaa tai että ymmärrätkö ettei tuollaisesta pidä kukaan. Esim. alkoholismi, manipulointi, hyväksikäyttö, jatkuva kaltoinkohtelu tai tarpeeton kuittailu. Muutaman kerran on ollut niin, että kukaan ei ole ilmeisesti aiemmin suoraan sanonut, mistä toisen asenteessa kiikastaa ja suhteet on vain ikäänkuin itsekseen päättyneet. Toinen voi olla ihan aidosti sitä mieltä, että parempi kun kukaan ei sanokaan mitään tai eihän tässä mitään virheitä ole tullut tehtyä vaan kokee itsensä uhriksi. Ne on todella outoja keskusteluita aikuisten miesten kanssa. Ei meinaa itsekään uskoa, että ei tämä paha karkk

Kun olin tinderissä itsellänikin teki usein mieli alkaa neuvomaan/opastamaan näitä miehiä. Tulin siihen tulokseen että parempi olla sanomatta mitään ja poistaa match. Ei mitään järkeä tuhlata aikaa eikä antaa vinkkejä miten "pelata" muita naisia paremmin. Antaa punaisten lippujen liehua! 

Niin sen itsekin ajattelisin järjellä, että pitäisi osata antaa olla, jos toinen käyttäytyy niin huonosti, että itsekään ei näe enää mahdollisuuksia suhteen jatkamiselle. Mutta olen miettinyt, että se on varmaan se oma loukkaantuminen ja kiukku, joka siinä suhteen lopussa on pakko päästää ulos, ettei jää sisälle hautumaan. Jos ei sano miehelle, että ei ole okei tällainen käytös ja teki pahaa kun toimit noin, niin sittenhän se jää itselle sisälle pyörimään ja sitä jää märehtimään, jos on sellainen taipumus. Että tervettä pienellä vihalla rajojen osoittamista ja sitten jatkaa matkaa!

Ja ei ne siitä varmaan kuitenkaan mitään opi... Että sinänsä.