Onneksi teini muutti toiselle huoltajalle 15 vuotiaana
Tulipa kämppään rauha. Ei lapsen vieraita, ei lapsen ongelmia.
Pelkkää omaa aikaa ja valtio maksaa lapsilisää ja elatusta jotta saan elää vapaana rauhassa.
Tiedättekö mikä unelmaelämä kun kukaan ei vaadi eikä tarvitse antaa itsestään enää yhtään mitään kenellekään? Taivas on auennut.
Loukkasi vielä kunnolla niin en odota näkyvänkään. Kaiken kukkuraksi olen nuori ihminen vieläkin.
Kiitos elämä.
Kommentit (27)
Teit jotain väärin ja lapsi joutui pakenemaan? Etkä anna rahaakaan? Ja lapsi joutuu kerjäämään joku päivä puhelimessa tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vittuilette ap:lle jos pennulla oli paikka toisen vanhemman luona tarjolla. Asukoot ja kapinoikoot siellä. Varmaan huumekokelutkin onnistuvat siellä paremmin kuin ap:n luona.
Ap onnistui vanhempana olemisessa - täydellisesti.
No tämä kyllä kruunasi kokonaisuuden. Olisin pärjännyt kotonakin mutta lapsi koki että äiti holhoaa liikaa ja on liian hysteerinen kaikessa eikä enää tykännyt. Eihän sille mahda mitään eikä se ole mikään virhe tai huonommuus.
Pärjännyt siis lapsen kanssa kotonakin, olipas nyt sekavasti kerrottu.
Vierailija kirjoitti:
Teit jotain väärin ja lapsi joutui pakenemaan? Etkä anna rahaakaan? Ja lapsi joutuu kerjäämään joku päivä puhelimessa tukea.
En vaan lapsi oli itse ihan skitso ja aggressiivinen. Isäänsä tullut. Parempi oli nyt kuitenkin näin, ihan jälestäkin aatellen. Rahaa on saanut hyvin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä jatkossa Jumala mielessä ja housut jalassa.
Jumala huolehtii minustakin, muusta en huoli.
No pidä nyt prkele ne housut jalassa miesten seurassa.
Ei tarvitse mutta en tässä iässä enää lapsiakaan tarvitse enempää, nyt on uusi aikakausi, se oman tilan ja ajan kausi.
Onneksi kasvatin hienosti, 4 lasta, 2 tyttöä ja 2 poikaa, yksin.
Nyt kaikki 23-29 vee. Koulutettu, ammatit ja töissä. Kaikki jo omillaan. Osa opiskelee lisää työn ohella
Ja mielelläni olisin kasvattanut puolisoni kanssa, mutta jäin leskeksi, kun lapset olivat pieniä.
On säälittävää, kun joku iloitsee kun pääsee lapsestaan eroon, teininä. On täysin epäonnistunut vanhempana silloin.
Itse en päivääkään vaihtaisi pois, en, niin ihanaa se oli.
Nyt on minun aikani nauttia elämästä, kun olen hoitanut vastuuni, jonka lupasin itselleni, kun lapseni syntyivät.
Kaikista ei siihen ole. Jo se, että iloitsee kun pääsee lapsestaan eroon, on oksettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi kasvatin hienosti, 4 lasta, 2 tyttöä ja 2 poikaa, yksin.
Nyt kaikki 23-29 vee. Koulutettu, ammatit ja töissä. Kaikki jo omillaan. Osa opiskelee lisää työn ohella
Ja mielelläni olisin kasvattanut puolisoni kanssa, mutta jäin leskeksi, kun lapset olivat pieniä.
On säälittävää, kun joku iloitsee kun pääsee lapsestaan eroon, teininä. On täysin epäonnistunut vanhempana silloin.
Itse en päivääkään vaihtaisi pois, en, niin ihanaa se oli.
Nyt on minun aikani nauttia elämästä, kun olen hoitanut vastuuni, jonka lupasin itselleni, kun lapseni syntyivät.
Kaikista ei siihen ole. Jo se, että iloitsee kun pääsee lapsestaan eroon, on oksettavaa.
Tarkoituksella jäit yksin että otat vastuun kunnolla ja kasvatat niitä kakaroitasi itse. Turhaan nyt nostat itseäsi kenenkään yläpuolelle, kannattaa varmaankin lukea kommentteja ja tajuta millaista on oikea elämä oikeilla äideillä.
No tämä kyllä kruunasi kokonaisuuden. Olisin pärjännyt kotonakin mutta lapsi koki että äiti holhoaa liikaa ja on liian hysteerinen kaikessa eikä enää tykännyt. Eihän sille mahda mitään eikä se ole mikään virhe tai huonommuus.