Lue keskustelun säännöt.
Millaista on olla narsistin sisarus?
Kommentit (63)
Yleensä koko perhe on sairas, kuten minunkin tapauksessa. Katkaisin narsistisesti häiriintyneeseen sisarpuoleeni kaikki yhteydenpidot vuosi sitten, kun henkinen pahoinpitely eteni aina vaan pahemmaksi. Tuli kulminaatiopiste ja totesin ihmisen muuttuvan niin paljon enemmän kuormittavaksi henkisesti, etten halua enää henkistä pahoinpitelyä. Surullista. En jatka itse tätä sairaalloista kaavaa, osaan olla empaattinen. Mutta koen narsistisen persoonallisuushäiriön olevan yhteydessä muihin mielenterveydenhäiriöihin ja siten myös tällaisen ihmisen olevan itse uhri sairautensa tai oireilunsa kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satuin juuri löytämään vanhan sähköpostin narsisteista radiosarjan tehneen Brita Jokisen kanssa 2001. Sarjasta on ainakin osia Ylen Elävässä arkistossa, rupesin kuuntelemaan niitä ja huh huh kuinka tutulta tuntuivat.
Voin silti suositella, vaikka toisaalta on ihan kamalaa tulla muistutetuksi entisistä ajoista, mutta saa myös kuulla että on monia muita saman kokeneita.
Tuo ihmetyttää että jotkut sanoo sisaruksen saaneen diagnoosin. Miten se voi olla mahdollista?
Ei meidän perheessä ainakaan tuota isosiskoani olisi saatu edes minkäänlaisiin psykologisiin tutkimuksiin. Hänen vain annettiin olla ihan niin kamala kuin häntä huvitti.
Joka päivä oli jotain ikävää ja kun hän ei mukamas saanut tahtoaan läpi ihan joka asiassa, se oli kiusaamista ja hän kehitti hyvin herkästi itkun vaikka mitään ei ollut edes oikeasti tapahtunut.
Keksi kaikenmoista ja väänsi esim joitakin mulle tapahtuneita asioita omikseen. Luki päiväkirjani ja hirvitteli sitten mulle että olen tyhmä ja kömpelö ihminen ja ruma ja lihava vielä kaiken lisäksi. (Olin ihan normaalipainoinen ja normaalin näköinen, mutta hän oli laiha ja pidempi ja meikkasi itseään raskaasti ja käytti hiustenhoitoon aikaansa mieluummin kuin läksyjen lukuun.)
Voi voi, en edes jaksa muistella mitä kaikkea kurjaa kotona oli ja tapahtui. Sen voin kertoa, että kun yhden kerran pistin kunnolla vastaan niin hänen kostonsa oli hirmuinen.
Nyt aikuisena emme ole vuosiin olleet tekemisissä, niin on paras.
En tuntisi hänen lapsiaan jos kadulla sattuisiin näkemään. Tiedän, että yhdestä on tullut hänen käsikassaransa eikä hänellä ole tyttöystävää saati perhettä, toimii vain äitinsä lakeijana, raasu, vaikka on jo 40+.