Ahdistaako muita nykymaailma?

Vierailija kirjoitti:

Lähestyvät sota ahdistaa. Erityisesti häiritsee, kun se enimmäkseen kielletään ja Stubb nukkuu yönsä hyvin. 

Lisääntynyt itsekkyys häiritsee. Perheet hajoavat, kkn puolisot ajattelevat ensin itseään. 

Yhteiskunnan tuen riittävyys kaikille ahdistaa, kun tänne on tullut niin paljon porukkaa muualta, kammoan, että tukiverkko kaatuu. Se tehdään ehkä osittain tahallisesti, jotta rikkaimmat rikastuisivat enemmän. 

Ennen oli paremmin, kun oli yhtenäiskulttuuri. Se teki kaikille yhteisen arvopohjan. Kansa kontrolloi itse itseään.  

Mikä yhtenäiskulttuuri? Mä elin 20-vuotiaaksi hyvinvointiyhteiskunnan marginaalissa, ellei ulkona siitä. Jopa 80-luvulla. Silloin luultiin, että kaikilla on kaikkea ja raha ratkaisee ongelmat. Ja että riittää, kun kerran neuvotaan mitä pitää tehdä. Ja että kaikki elää tietyssä rytmissä samalla tavalla. 

Juuri ketään ei kiinnostanut miten todella meni. Ainakaan niitä, joille se olisi kuulunut. 

Elämäntapoja ja elintasoja oli ns. normaali-ihmisilläkin monenlaisia. Siitä tehtiin äsken jopa tutkimus. 

Vierailija kirjoitti:

Sama, olen myös 50-vuotias nainen ja vtuttaa, ei ahdista tämä nykypaska. Kadun että synnytin tänne lapsen kärsimään tästä universaalista boomeripaskasta. Anteeksi.

Mun 53-vuotiaan lapsilla on mennyt ja tulee menemään paremmin kuin minulla ikinä. He ovat nuoria aikuisia, jotka ovat syntymästä asti olleet osa yhteiskuntaa. Olen myös vaatinut heille oikeutta, mikä heille kuuluu. 

Tässä nykyajan ilmapiirissä on jotain kummallista. Minua ei pelota sota, koska on niin kaukainen ajatus. (Ellei meitä nyt ajeta väkisin siihen...)

Minua ei ainakaa kiinnosta nykymaailmassa yhtään mikään. Tässä aikakaudessa ei ole mitään mielenkiintoista. Ei teknologia, sähköautot, musiikki, elokuvat, rakennusarkkitehtuuri, työpaikat, politiikka, talousnäkymät,....

Olen 48, ja voin kliseisesti sanoa että ennen oli paremmin. Minua ei ahdista mutta täysin välinpitämätön minusta on nykymaailman suhteen tullut.

Hyvä, että pysyt kotonasi jos et osaa olla empaattinen muita kohtaan. Jos ilkeyttäsi puhut ja nimittelet muita niin voi olla hyvä, että keskustelet vain lähipiirillesi. Jos elämän asenteesi ja toisten ihmisten kunnioittaminen ikään, sukupuoleen, syntyperään tai seksuaaliseen suuntautumiseen huolimatta on inhimillinen niin hätää ei ole.