Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ilmoittaa kohteliaasti ettei pidä lapsista? Sukulaiset tyrkyttävät väkisin
20.09.2025 |
Olen itse aiemmin ollut tällä palstalla se naureskelija, joka vähätteli silloin kun muut 30+ naiset ovat kertoneet lapsia syliin tyrkyttävistä sukulaisista ja tutuista. Tuntui absurdilta ajatukselta, eihän nyt kukaan voi olla niin tahditon! Paitsi sitten kun voi...
Loppui mulla nyt tosiaan naurut lyhyeen kun ikää pamahti mittariin 35 - pitkälti suvun jokainen mamma ja mummu alkanut kysellä suoraan ja röyhkeästi perheenlisäyksestä, yritetään työntää omia lapsenlapsia minun syliini, muka salakavalasti jätetään minut yksin "lapsenvahdiksi" huoneeseen jossa viisi alle kouluikäistä muksua (tosiaan ovi kiinni ja naurua), laitettu vessakäyntini/ruoanhakuni aikana tuolilleni vauva odottamaan jne.
Olen yrittänyt selittää ympäripyöreästi, että nämä ovat minun yksityisasioitani jne., mutta näköjään on pakko avata heille enemmän että pääsen tästä kiusanteosta. Mitenkä siis ilmoittaa napakasti, mutta raivoreaktioita herättämättä, että en pidä lapsista ja siksi en sellaisia hanki, enkä myöskään lähelleni halua?
Ja huom: (ennen kuin kukaan kommentoimaan tulevista vetää herneet nenään) EN VIHAA lapsia. En vaan tykkää niistä, enkä niin välitä lasten seurasta. En silti koskaan tuomitsisi toisten halua perheellistyä.
Kommentit (30)
On sulla sivistymättömiä sukulaisia. Voimia. Itselle ei ikinä ole käynyt noin. Nyt onneksi jo menopaussi takana.
-vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huh. En minäkään haluaisi vahtia viittä sukulaislasta, vaikka olen 2 lapsen äitu. Yhtä sukulaislasta voisin vahtia lyhyen aikaa, mutta en pitäisi siitä.
Omien lasten hoitaminen on aivan eri asia kuin vieraiden lasten hoitaminen.
Omat lapset ovat minulle rakkaita, ja pidän heidän hoitamisestaan. Muuten en ole mitenkään erityisen lapsirakas persoona.
En vahtisi kenenkään muun lapsia. Olen äiti.
Miksi altistat itsesi tilanteille joissa sinulle tuputetaan vauvoja syliin ja joissa sinut nakitetaan hoitamaan sukulaistesi lapsia???
Elämäntapojen erilaisuus ja arvomaailmat eivät aina kohtaa toisiaan, mutta ne jotka kokevat elämänsä täyttymyksen lapsista ovat mahdottomia oman onnessa täyttymyksessä niin kuin sokeat ja kuurot. He eivät osaa lukea sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole samalla tavalla innostuneita heidän lapsista kuin he ovat. He asettavat odotukset ja vaatimukset, "juontavat" ja "ohjaavat" tilanteita kuin nukketeatterissa. Se, jos mikä, herättää torjuntaa, koska lapsetkaan eivät saa mahdollisuutta olla mitään mieltä ja työnnetään väkisin vieraalta tuntuvan ihmisen syliin.
Jo pelkästään lastenkin puolesta voi jo kysyä miksi joku toimii niin kuin toimii. Omasta puolestaan ei tarvitse aina selittää, asettaa rajoja, vaan laittaa toisenkin osapuolen perustelemaan syytä käytökselleen. Siitä se änkytys alkaa, mutta suosittelen kääntämään asian muidenkin vastuulle. Lapsiakin on syytä kunnioittaa, eikä pelotella heitä vierailla ihmisillä ja jollainen voi sukulainenkin olla vähäisen yhteydenpidon vuoksi.
Anoppini on samanlainen ensimmäisen lapsenlapsensa kanssa ja hän "juontaa"joka sukutapahtumat lapsenlapsensa kustannuksella. Säälittää se tenava hämmentyneenä lukuisten silmäparien kohteena, koska ei ole kovin huomionhaluinen lapsi muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi altistat itsesi tilanteille joissa sinulle tuputetaan vauvoja syliin ja joissa sinut nakitetaan hoitamaan sukulaistesi lapsia???
En ole ap, mutta jos et ole ikinä ollut sukujuhlissa et voi millään lailla ymmärtää yllättäviä tilanteita lasten kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itsekään välittänyt erityisemmin lasten seurasta, kun olin lapseton. Jos ei ole kokemusta lapsista ja siitä, mikä on tavanomaista käytöstä minkäkin ikäiselle lapselle, niin lapset tuntuvat jotenkin oudoilta ja vierailta.
Sitten kun itse sai lapsia, sitä alkoi paremmin ymmärtämään lasten kehitystä ja huomaamaan miten älykkäitä pienetkin lapset ovat. Huipputyyppejä. Siinä vaiheessa sitä sitten alkoi ottaa enemmän kontaktia toistenkin lapsiin. Löytyi yhteisiä puheenaiheita lasten kanssa. Nykyään, jos junassa on parkuva vauva, niin menen mielelläni siihen viereen istumaan. Olen niin tottunut lasten ääniin, että silloin tuntuu oikein kotoisalta. Niin hassulta kuin se kuulostaakin.
Tuota en ymmärrä, että tungetaan lasta väkisin toisen syliin ja udellaan lisääntymisestä. Vauva on sinulle vieras kaikella tapaa. Ihmisenä ja erityisesti ihmistyyppinä. Ei vieraaseen lapseen synny tunnesidettä yhtäkkiä niin, että se nyt saisi ketään ihastumaan vauvoihin. Johonkin jo lapsen saaneeseen se toki voisi toimia, mutta tahditonta sekin on, koska lisääntymisessä on kyse jokaisen henkilökohtaisesta asiasta.
Rajattomien ihmisten kanssa toimiminen on hankalaa. Ehkä sanoisin henkilölle kahden kesken, että kiitos, mutta en halua, että hän tyrkyttää lapsiaan syliin tai utelee henkilökohtaisia asioitani. Todennäköisesti hän suuttuu tai vetää hernettä nenään, mutta siitä ei kannata välittää. Eihän hänkään välitä sinun tunteistasi.
Vaimolleni hänen tätinsä yritti uskotella ettei lapsia kannata hankkia. Meillä on 2 lasta eli ei onnistunut. Nyt myöhemmin häntä itseään kaduttaa oma päätöksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi altistat itsesi tilanteille joissa sinulle tuputetaan vauvoja syliin ja joissa sinut nakitetaan hoitamaan sukulaistesi lapsia???
En ole ap, mutta jos et ole ikinä ollut sukujuhlissa et voi millään lailla ymmärtää yllättäviä tilanteita lasten kustannuksella.
Siitä tilanteesta voi poistua.
"Miten vauvan voi laittaa tuolille odottamaan? Taisit keksiä koko aloituksen."
Helposti. Laittaa vauvan sitteriin/koppaan ja koko helahoito tuolille. Tai jos on kyseessä nojatuoli, niin vauva siihen vaan sellaisenaan pötköttelemään - itse vaan vahtii vieressä ettei tipu. Terveisin kolmen äiti :)
Alue: Aihe vapaa
Miten vauvan voi laittaa tuolille odottamaan? Taisit keksiä koko aloituksen.