Lue keskustelun säännöt.
Äitini on todella itsekeskeinen. Minulta otettiin koepaikalla syöpäepäilyn vuoksi
20.09.2025 |
Olin ihan totaltani ja ajattelin, että vaihdan asiasta pari sanaa äidin kanssa kun ei muita aikuisia läheisiä oikein ole.
Äitini kuunteli mitä sanoi, ei kommentoinut mitenkään vaan alkoi puhua omasta uusitusta sähkösopimuksestaan!
No nyt voi äiti ihmetellä kun tytärtä ei tule vähään aikaan näkymään.
Kommentit (36)
En edes kertoisi äidilleni tuollaisia. Löin päätä seinään aikoinaan ihan liian kauan ja kun lopulta hyväksyin ettei sitä.v...tuakaan kiinnosta mikään mun asia vaan päinvastoin ei kestä mitään heikkouksia lapsillaan ja v...ttuili niistä myöhemmin jos jotain saattoi kertoa että on jotain niin annoin olla. Ei se edes huomaa kun jauhaa ja jauhaa vain omista asioistaan. Ei koskaan, ei siis koskaan kysy mitä sulle kuuluu. Sellainen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa, äitini on ainoa lapsi ja kai tottunut lapsesta asti siihen, että asiat pyörii hänen ympärillään.
Tuo tilanne vain nosti pintaan paljon vanhojakin juttuja, ei vaan nyt kiinnosta tavata häntä.
Niin, miksi sitten soittelet hänelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa, äitini on ainoa lapsi ja kai tottunut lapsesta asti siihen, että asiat pyörii hänen ympärillään.
Tuo tilanne vain nosti pintaan paljon vanhojakin juttuja, ei vaan nyt kiinnosta tavata häntä.
Niin, miksi sitten soittelet hänelle?
Onhan se vanhojenkin juttujen pintaan nostaminen sen arvoista, että on ihan pakko soitella.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa, äitini on ainoa lapsi ja kai tottunut lapsesta asti siihen, että asiat pyörii hänen ympärillään.
Tuo tilanne vain nosti pintaan paljon vanhojakin juttuja, ei vaan nyt kiinnosta tavata häntä.
Äiti sitä äiti tätä kasva pentu aikuiseksi. Avaudu sun faijalles.
Vierailija kirjoitti:
En edes kertoisi äidilleni tuollaisia. Löin päätä seinään aikoinaan ihan liian kauan ja kun lopulta hyväksyin ettei sitä.v...tuakaan kiinnosta mikään mun asia vaan päinvastoin ei kestä mitään heikkouksia lapsillaan ja v...ttuili niistä myöhemmin jos jotain saattoi kertoa että on jotain niin annoin olla. Ei se edes huomaa kun jauhaa ja jauhaa vain omista asioistaan. Ei koskaan, ei siis koskaan kysy mitä sulle kuuluu. Sellainen äiti.
Onko sinun isäsi erilainen kuin äitisi. Millainen isä sinulla on? Olisiko aika kääntyä isän puoleen viimeinkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut äidissäni iän myötä saman asian. Jos puhun jostain tärkeästä, niin hän alkaa puhumaan vuokralaisestaan tai jostain naapurista. En edes tunne näitä ihmisiä. Muutenkin tuntuu, että tilannetaju on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, mutta vaikea ymmärtää.
Kun kerroin äidilleni, että minulla on todettu syöpä, hän ensimmäistennkuukausien ajan väitti, ettei minulla mitään syöpää ole ja toisaalta että hänellä itsellään on ollut koko elämänsä sama syöpä...
Ja vielä paljon pahempi syöpä sinun syöpääsi verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sitten soittele sille jos se on niin ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes kertoisi äidilleni tuollaisia. Löin päätä seinään aikoinaan ihan liian kauan ja kun lopulta hyväksyin ettei sitä.v...tuakaan kiinnosta mikään mun asia vaan päinvastoin ei kestä mitään heikkouksia lapsillaan ja v...ttuili niistä myöhemmin jos jotain saattoi kertoa että on jotain niin annoin olla. Ei se edes huomaa kun jauhaa ja jauhaa vain omista asioistaan. Ei koskaan, ei siis koskaan kysy mitä sulle kuuluu. Sellainen äiti.
Onko sinun isäsi erilainen kuin äitisi. Millainen isä sinulla on? Olisiko aika kääntyä isän puoleen viimeinkin?
Ei isäkään kiinnostanut. On jo kuollut nyt mutta aikoinaan ihan yhtä itsekeskeinen. Ei nyt sentään omista asioistaan vain jauhanut, tyypillinen mies ehkä siinä mielessä tai sitten johtui siitä kun äiti koko ajan äänessä kun käytiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi iso osa 40-50-luvuilla on tosi omanapaisia suhteessa omiin lapsiinsa: lapset ovat HEIDÄN tarpeitaan varten. Ja ajatus siitä, että roolit joskus olisi tosin päin, on heille epämiellyttävä.
Ja saattavat näin ollen jopa suuttua syöpäsairaalle lapselleen, joka on kuolemaisillaan sivukomplikaatioihin. Anoppini tuli voivottelemaan omaa surkeuttaan kun 30-vuotias puolisoni, pienten lasten isä, oli henkihieverissä sairaalassa.
Sätti meitä kaikenlaisista asioista, mm. kun emme hänestä tiedottaneet häntä tarpeeksi hyvin (saimme siis itsekin kerran päivässä tilanneraportin labroista) tai labrat viivästyi tai solut näytti nollaa. Samoin suuttui lääkäreille "hoitovirheestä" kun tuli verenmyrkytys aureuksen takia.
Nykyisin en ole tekemisissä anopin kanssa mitenkään. Todella itsekäs kautta linjan.
Vierailija kirjoitti:
Tosi iso osa 40-50-luvuilla on tosi omanapaisia suhteessa omiin lapsiinsa: lapset ovat HEIDÄN tarpeitaan varten. Ja ajatus siitä, että roolit joskus olisi tosin päin, on heille epämiellyttävä.
Ja saattavat näin ollen jopa suuttua syöpäsairaalle lapselleen, joka on kuolemaisillaan sivukomplikaatioihin. Anoppini tuli voivottelemaan omaa surkeuttaan kun 30-vuotias puolisoni, pienten lasten isä, oli henkihieverissä sairaalassa.
Sätti meitä kaikenlaisista asioista, mm. kun emme hänestä tiedottaneet häntä tarpeeksi hyvin (saimme siis itsekin kerran päivässä tilanneraportin labroista) tai labrat viivästyi tai solut näytti nollaa. Samoin suuttui lääkäreille "hoitovirheestä" kun tuli verenmyrkytys aureuksen takia.
Nykyisin en ole tekemisissä anopin kanssa mitenkään. Todella itsekäs kautta linjan.
Mietin myös, että minkähän ikäluokan edustaja ap:n äiti on. Oma äitini on syntynyt 1948 ja tekee tuota ihan samaa. Viimeksi kun olin kotiutunut sairaalasta niin hän alkoi puhua siskostaan ja toisen terveyshuolen kohdalla oman parvekkeensa kesäkukista. Nykyään en kerro yhtään mitään hänelle, ihan turhaa.
T. 1983
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi iso osa 40-50-luvuilla on tosi omanapaisia suhteessa omiin lapsiinsa: lapset ovat HEIDÄN tarpeitaan varten. Ja ajatus siitä, että roolit joskus olisi tosin päin, on heille epämiellyttävä.
Ja saattavat näin ollen jopa suuttua syöpäsairaalle lapselleen, joka on kuolemaisillaan sivukomplikaatioihin. Anoppini tuli voivottelemaan omaa surkeuttaan kun 30-vuotias puolisoni, pienten lasten isä, oli henkihieverissä sairaalassa.
Sätti meitä kaikenlaisista asioista, mm. kun emme hänestä tiedottaneet häntä tarpeeksi hyvin (saimme siis itsekin kerran päivässä tilanneraportin labroista) tai labrat viivästyi tai solut näytti nollaa. Samoin suuttui lääkäreille "hoitovirheestä" kun tuli verenmyrkytys aureuksen takia.
Nykyisin en ole tekemisissä anopin kanssa mitenkään. Todella itsekäs kautta linjan.
Tämä! Äitini suuttui kun eräs läheinen sairastui viiskymppisenä eikä päässyt häntä katsomaan, lue: auttamaan. Kun HÄN oli terve kuin pukki siinä iässä :D. Aattele kuinka itsekästä on sairastua eikä olla äitini käytettävissä. :DD!
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa, äitini on ainoa lapsi ja kai tottunut lapsesta asti siihen, että asiat pyörii hänen ympärillään.
Tuo tilanne vain nosti pintaan paljon vanhojakin juttuja, ei vaan nyt kiinnosta tavata häntä.
Minun äitini on samanlainen, mutta terapeutin mielestä kyse on narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Äitini on erittäin epäempaattinen, itsekeskeinen ja välillä väkivaltainenkin ja usein hyvin julma. Kotona kuuntelimme illat pitkät hänen tauotonta yksinpuheluaan siitä miten erinomainen hän taas oli ollut töissä ja muutenkin. Minun asiani eivät koskaan kiinnostaneet.
Mitään apua tai tukea suruissa on ollut aivan turha odottaa. En ole koskaan voinut tai halunnut puhua äidille omista asioistani.
Kaikki äidit eivät ole mitenkään hyviä äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän verrannollinen: olin juuri synnyttänyt esikoislapseni ja tapasin ensimmäisen kerran isoäitini synnytyksen jälkeen hänen kotonaan. Mummoni ei kysynyt mitään synnytyksestä tai vastasyntyneestä, ei siis sanallakaan maininnut asiasta. Jotenkin tuli kylmä olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa, äitini on ainoa lapsi ja kai tottunut lapsesta asti siihen, että asiat pyörii hänen ympärillään.
Tuo tilanne vain nosti pintaan paljon vanhojakin juttuja, ei vaan nyt kiinnosta tavata häntä.
Minun äitini on samanlainen, mutta terapeutin mielestä kyse on narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Äitini on erittäin epäempaattinen, itsekeskeinen ja välillä väkivaltainenkin ja usein hyvin julma. Kotona kuuntelimme illat pitkät hänen tauotonta yksinpuheluaan siitä miten erinomainen hän taas oli ollut töissä ja muutenkin. Minun asiani eivät koskaan kiinnostaneet.
Mitään apua tai tukea suruissa on ollut aivan turha odottaa. En ole koskaan voinut tai halunnut puhua äidille omista asioistani.
Kaikki äidit eivät ole mitenkään hyviä äitejä.
Mitäs sun faijas teki kun ei sua kuunnellut?
Tiedän, mutta vaikea ymmärtää.
Kun kerroin äidilleni, että minulla on todettu syöpä, hän ensimmäistennkuukausien ajan väitti, ettei minulla mitään syöpää ole ja toisaalta että hänellä itsellään on ollut koko elämänsä sama syöpä...