Alkaisitko sinä puolisosi omaishoitajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan.

Miksi et? Minä tein sen. Olin 47 v. kun mieheni sairastui parantumattomasti ja olin puolitoista vuotta hänen omaishoitajansa. Raskasta se ajoittain oli, mutta en päivääkään kadu sitä. Toista kertaa en tekisi ja siksi olenkin elellyt yksinäni leskenä enkä suostu edes asumaan kenenkään kanssa saman katon alla. 

 

Sinun valintasi on sinun valintasi.

Olet erinomainen ihminen.

Miksi pitää tässäkin asiassa veetuilla? En ole erinomainen sen kummemmin. Tein sen rakkaudesta puolisooni. 

Vierailija kirjoitti:

Toisessa aloituksessa väitit, että nuoruus oli elämäsi parasta aikaa.

Etkö muka oikeasti näe tässä mitään ristiriitaa? Ja tätä samaa omaishoitajuuttakin olet jankannut jo useamman aloituksen verran. Miksi et voi jatkaa jo niitä? Huomionhaku kyllä huipussaan!

Ne 3v nuoruudestani jotka asuin yksin oli elämäni parasta aikaa. Ensimmäisen mieheni omaishoitajuus oli kurjaa aikaa.ap

Vierailija kirjoitti:

Silti nytkin passaat sitä ukkoasi; Heräät aamulla, että se saa kahvinsa ja laitat sen ruuat.

Sitten valitat täällä, kun väsyttää🤯 Et siis saa sanottua sille, että keitä itse edes kahvisi.

 

Niin. Jotainhan mun on tehtävä, kun se elättää koko perheen. Etenkin minut. Minähän se olen meidän perheen hyödyttöminä ihminen. ap

Alkaisin - ainakin yrittäisin. Jos olisi mahdotonta käytännössä, niin voihan päätöksen pyörtää ja hakea laitospaikkaa. 

Aika paljon negatiivisia vastauksia, ihme - yleensähän tää kääntyy aina niin päin että jos sanoo että ei alkaisi niin saa kauheat haukut. 

Ja juu, meilläkin on sovittu ettei kumpikaan ala, joku muu järjestely sitten.