Sukulaiset ja kaverit eivät halua nykyään kertoa lastensa asioista - mikä tämä ilmiö on?
Olen törmännyt tällaiseen ilmiöön monien sukulaisteni ja kaverieni kohdalla. Kaikki eivät siis käyttäydy näin, mutta moni käyttäytyy. En muista, että 10 v sitten olisi ollut tällaista.
Virtasten perhe on muuttanut uudelle paikkakunnalle. Lapset ovat aloittaneet uudessa koulussa ja päiväkodissa. Jutellaan muutosta ja uudella paikkakunnalla asumisesta. Virtasten äiti kertoo, miten on sujunut. Kysyn, miten lapset ovat sopeutuneet muuttoon, uuteen päiväkotiin, kouluun ja kotiin, Virtasten äiti ei vastaa mitään.
Korhosten perheessä vietettiin rippijuhlia. Jälkikäteen kysyin, miten juhlat menivät, mitä päivänsankari tykkäsi juhlista ja mitä juhlissa syötiin. Korhosten äiti ei halunnut vastata kysymykseen.
Kaukaisempi kummilapsi täytti 6 vuotta. Kysyin kummilapsen äidiltä, mitä kummilapsi toivoisi lahjaksi tai olisiko johonkin teemaan liittyvää lahjaa, mikä kiinnostaisi. Äiti sanoi, että ei ole mitään toiveita. Syntymäpäiville saapuessani sitten huomasin, että juhlissa oli teemana Frozen ja lapsi oli saanut muilta lahjaksi pelkkiä Frozen-aiheisia tavaroita. Miksi tällaistakaan asiaa ei suostuttu kertomaan?
Vastaavia esimerkkejä olisi monia. Hämmentää jotenkin todella paljon, kun suurimman osan kanssa jutellaan ihan normaalisti lasten asioista, myös vaikeistakin.
Kommentit (60)
Eikö ap ole vielä havahtunut jopa vauva.fi palstalla riehuviin veloihin? Lapsista ei puhuta 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset itse osaa puhua niille suoraan joilta asioita haluat kysyä? Mun ärsytti aina suunnattomasti,kun sukulainen aina mulle soitti kysyäkseen mitä sisarelleni kuuluu, ei se multa kysynyt mitä mulle kuuluu. Enkä vastannut toisen puolesta, ajattelin et saa soittaa suoraan sille kysyäkseen kuulumiset. Vai soittiko kenties aina sisarelle kysyäkseen mun kuulumiset? Outo.
Kenties aina halusi mielummin juorujen kautta kuulla kuulumiset?
Esimerkiksi rippikouluesimerkin kohdalla en tunne toisen lasta tarkemmin ja tavattiin vain aikuisten kesken. Silti koen, että rippikoulun käyminen oli perheen kesässä iso asia. Tapanani on kysellä isoista kuulumisista.
Ap
Ehkä sun kysymykset tai tyyli kysyä koetaan liian uteliaaksi tai kenties sinuun ei luoteta, että haluttaisiin kertoa mitään. Jos sinä julkisella/valtakunnallisella palstalla ihmettelet tällaista niin kenties juoruat muitakin asioita pitkin kyliä?
meidän suvussa hauskaa kun valehtelemme suvun juoru akalle aivan ihmeitä. kuka saanut potkut kellä sukupuoli tauti kenen lapsi erotettu rippi koulusta viinan takia. näitä hän soittelee koko suvulle.
Minä kyllä vastaan, jos joku kysyy lasten kuulumiset, yleisellä tasolla tietysti, hyvin menee koulut ja harrastukset. En koskaan puhu lapsistani ensin, sillä joitain se "triggeröi". Minusta kuulumisten vaihtoon kuuluu toki myös perheen kuulumiset. Olisi outoa, jos vaikka sukulaisia ei kiinnostaisi elämäni tärkeimmät ihmiset.
Sinua varmaan pidetään jonain sairaan uteliaana juoruilija tätinä, jolle ei mitään välitetä kertoa, koska sitten saa kuulla tuttavapiiriltä aivan vääristyneitä juttuja, joiden lähteenä sinä olet ollut.
Todennäköisesti olet kauhea juoruilija ja sulle ei haluta sen takia kertoa. Se, että vaivaudut vauvapalstalle tämän asian kanssa, vahvistaa sen että muiden asiat kiinnostavat liikaa.
1. Lapsella on yksityisyys. Lapsi saa itse kertoa asioistaan, jos haluaa.
2. On muutakin puhuttavaa kuin lapset. Jotkut eivät jaksa ihmisiä, jotka eivät muusta puhukaan kuin lapsista ja elävät lapsiensa kautta.
3. Lapsilla on jotain haasteita joista ei kehdata kertoa. (kohta 1)
En kerro lapsenlapsestanikaan muuta kuin sen, että on olemassa ja voi hyvin. En esittele kuvia, en vertaile mummokokemuksia, en kerro, koska näimme viimeksi tms. Ei minun satunnaisille tutuilleni kuulu pätkääkään, mitä kaikkea lapsenlapsi osaa tai ei osaa, vaikka miten udellaan ja ihmetellään, että kerro nyt.
Koko ajan valitetaan miten äidit elää lastensa kautta eikä muusta osata puhua kun lapsista niin ei puhuta sitten enää yhtään mitään.
Ennen tätä pidettiin normaalina sosiaalisena kanssakäymisen, nyt someajassa tätä pidetään uteliaisuutena ja juoruiluna. Samaan aikaan nämä puhumattomat ihmiset kuitenkin esittelevät rintavakoaan ja pusuhuuliaan somessa häpeilemättä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen tätä pidettiin normaalina sosiaalisena kanssakäymisen, nyt someajassa tätä pidetään uteliaisuutena ja juoruiluna. Samaan aikaan nämä puhumattomat ihmiset kuitenkin esittelevät rintavakoaan ja pusuhuuliaan somessa häpeilemättä.
On eri asia juoruta muista ilman muiden lupaa kuin avautua omasta elämästään.
Siinä on iso ero. Siinä ajatellaan myös muitakin ihmisiä.
ehkä sun tuttavilla on tosi huono kuulo :D
en ole ikinä törmännyt tuollaiseen outoiluun
Jos pitää valita kahdesta ääripäästä, niin mieluummin noin. Oma äitini oli ja on täysin rajaton kaikkiin suuntiin: kertoi minulle mm. ystävänsä tyttären fistelistä (täysin pyytämättä), kertoi minulle nuoremman, aikuisen siskoni asioita kuin siskoni olisi edelleen pikkulapsi, on kertonut töissä(!!!) minun vaikeista mt-ongelmistani jne. Kielloista huolimatta puhui asioitani eteenpäin ja ihmetteli kun en enää kertonut asioitani.
Kai järkevä suhtautuminen olisi jossain näiden ääripäiden välissä.
Oletko lapseton?
Nykyäänhän lapsettomalle ei saa puhua lapsista mitään, vaan pitää leikkiä, ettei lapsia ole olemassa ollenkaan. Jos erehdyt vastaamaan lapsettoman kysymykseen koskien lapsiasi, niin hetken päästä saat kuulla, kun "puhut vain lapsistasi", "ei ole muuta elämää, kuin lapset" jne. Itse olen ainakin päättänyt, että työkavereille, ja tuttaville en puhu perheestäni mitään.
Toinen asia on, että ihmiset ovat nykyään pahansuopia. En tiedä onko näin ollut aina, mutta tuntuu, että nykyään jokainen kokee voivansa puuttua perheen asioihin ja toimia jonain sosiaalitoimen valvontakamerana. Lapselta puuttuvat vedenpitävät rukkaset, niin lasu. Erehdyt kertomaan, että lapsi meni nukkumaan vasta klo 23.00 niin lasu. Ihmiset ovat nykyään tällaisia kyyliä. Parempi vain kun olet hiljaa. Ja vaikka nyt ei tehtäisi ihan lastensuojeluilmoitusta, niin sitten haukutaan vähintään pitkin kyliä.
Ap, onko tapanasi juoruilla ihmisten asioita, puhua pahaa selän takana ja puuttua toisten asioihin?
Uteliaat kyylät tunnistaa eksakteista kysymyksistään. Jos kaveri on psykopaatti, se kyselee asioita käyttääkseen niit myöhemmin sua vastaan. Eli on yhteydessä johonkin toiseen joka ei ole puolellasi. Kannattaa varoa noita!
Paras on puhua omista asioistaan. Lasten asiat eivät vanhempien tuttaville kuulu.
Kylläpä ap sait siipeesi, pahoittelen. En vaan käsitä mistä juttelisin jos työ kielletty, lapset ja aviomies tabu. Säästä, no senhän näkee ja kuulee jos ropisee. Kummallista, osa retostelee naamakirjoihin kaiken elämästään, lataa lapsistaankin kuvat, puhuttakaan nyt matkoista😳
Olisi tietysti fiksua kertoa juhlien teema jos sellainen on, kun kerran on sinne kutsuttu. Muutenhan vieras joutuu noloon tilanteeseen. Ellei se sitten ole tarkoituskin.
Vela vetää herneen nenukkaan heti, jos mainitset lapsista mitään. Eikä siinä kuule merkitse mitään se, että vela itse kysyi. Vika on aina siinä maapallon tuhonneessa äiti-ihmisessä, joka kehtasi mainita lapsestaan mitään. Itse olen ainakin kantapään kautta oppinut, että lapsista ei kannata ikinä, missään tilanteessa mainita mitään. Parempi vaan kun esität olevasi yksinelävä ihminen, vaikka oikeasti olet suurperheen äiti.
Ajattele nyt itse, jos menisit joihinkin juhliin ja sitten kaikilla muilla olisi naamiaisasu päällä. Sinulle ei olisi kerrottu lainkaan, että kyse on naamiaisista, koska naamiaiset eivät tarkoita että kaikkien on pakko pukeutua joksikin.