Miksi VR on käytännössä luovuttanut ns. hiljaisen osaston suhteen? Vaunuissa ei ole enää minkäänlaisia tarroja kertomassa hiljaisuudesta.
Selkänojassa on vain ihan pikkuruinen kuva, jossa on sormi suun edessä, mutta aika vaikea sitä on tulkita hiljaisen vaunun merkiksi.
Miksi ei voi olla monikielinen selväsanainen teksti joka selkänojassa, että täällä ei sitten puhuta eikä pidetä kaiuttimia päällä?
Kommentit (45)
Yksin istuttavien rivissä hyvä juttu on se ikkunalauta. Jos saisi mölyapinat kuriin ja pikkuisen isomman istuinvälin (nyt jos edessä istuva laskee selkänojaa, niin läppärin näyttöä ei saa kunnolla auki), niin tuo olisi ihan hyvä.
Joudun matkustamaan usein junalla. Viime viikolla tavallisessa vaunussa oli kyllä kaiken huippu, kun joku alle kolmekymppinen jätkä vastapäisellä paikalla puhui todella kovaan ääneen puhelua ilmeisesti äitinsä kanssa ja äidinkin ääni kuului sieltä läpi. Välillä kävi isipappa huutelemassa jotain väliin ja taas jatkettiin huutamista. Onneksi tajusi jossain kohtaa lopettaa.
Muutenkin Hki-Joensuu on toisinaan aivan karmea väli, kun kovaääniset itäisten seutujen huutajat kiljuvat kovaan ääneen toisilleen niin, että koko vaunu kuulee. Pahimpia ovat työmatkalle hkiin lähteneet tai sieltä saapuvat porukat, jotka luulevat omistavansa koko vaunun. Mikä helpotus, kun ne lähtevät ravintolavaunuun kahville tai kaljalle.
Jotenkin tuntuu, että toisten ihmisten huomioiminen on katoavaa kansanperinnettä.
Vierailija kirjoitti:
Joudun matkustamaan usein junalla. Viime viikolla tavallisessa vaunussa oli kyllä kaiken huippu, kun joku alle kolmekymppinen jätkä vastapäisellä paikalla puhui todella kovaan ääneen puhelua ilmeisesti äitinsä kanssa ja äidinkin ääni kuului sieltä läpi. Välillä kävi isipappa huutelemassa jotain väliin ja taas jatkettiin huutamista. Onneksi tajusi jossain kohtaa lopettaa.
Muutenkin Hki-Joensuu on toisinaan aivan karmea väli, kun kovaääniset itäisten seutujen huutajat kiljuvat kovaan ääneen toisilleen niin, että koko vaunu kuulee. Pahimpia ovat työmatkalle hkiin lähteneet tai sieltä saapuvat porukat, jotka luulevat omistavansa koko vaunun. Mikä helpotus, kun ne lähtevät ravintolavaunuun kahville tai kaljalle.
Jotenkin tuntuu, että toisten ihmisten huomioiminen on katoavaa kansanperinnettä.
Kun työporukka istahtaa neljän penkin vastakkaisille paikoille, niin siitä mökästähän ei tule loppua. Painajainen.
Muistatteko sen ajan, kun P-junissa oli vielä Tupakkaosasto? Menin yleensä siihen istumaan, koska en ostanut paikkalippua (matkan kesto 1-2 tuntia; sen 1 tunnin ois vaikka jaksanut seistä). Yleensä oli hiljaista (vrt. hiljainen vaunu), joskus taas känniääliöitä ja sekopäitä, jotka mölisivät/jähisivät keskenään koko ajan. Sitten osastot muutettiin savuttomiksi ja tuli tupakkakopit. Sitten nekin loppuivat.
Hyvä puoli tuossa oli se, että juuri nuo em. olivat siellä "sikaosastolla" eivätkä häirinneet muita matkustajia. (itse taisin olla vain yhden ainoan kerran hönössä, olin hiljaa, lieköhän ollut muita matkustajia ollenkaan???)
Riippuisiko ajankohdasta. Itse matkustelen paljon junalla kesällä puolilta päivin ja iltasella ja kyllä nimenomaan normaalit vaunut myydään loppuun ja lopulta on jäljellä tilaa enää ekstra hiljaisessa. Aamulla ja neljän ruuhkan aikaan varmaan menee sitten toisinpäin, kun porukka matkustaa firman piikkiin kalliimmassa mahdollisessa vaunussa.