Aika moni on nykyisin todella lapsellinen vielä kolmekymppisenäkin

Vapaaehtoinen lapsettomuus on jo hyväksytty joten miksei myös koko elämän kestävä lapsellisuus?

Vierailija kirjoitti:

Näen sieluni silmin AP:n tätimäistyneenä keski-ikäisenä, joka kadehtii niitä 30-40 vuotiaita, joilla on vielä vapaus päättää omasta elämästään. On se kamalaa, jos tuon ikäinen on kaiken lisäksi vielä hyvännäköinen ja jaksaa pitää huolta elämäntavoistaan. Elämänhän pitäisi olla vain kärsimystä ja harmaata arkea. Pitäisi olla marttyyri, uhrautua kaikkien puolesta, jotta voi sitten piikitellä ja syyttää muita. Toivottavasti katkeruus ei tartu omiin lapsiisi. 

Olen aina ihmetellyt, miksi ulkonäkö tuntuu olevan ainoa copetusmekanismi näillä lapsettomilla. Aivan niin kuin äidit ei voisi olla hyvännäköisiä. Mutta onhan se hehkeää kuolla hyvännäköisenä ja lapsettomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on monta tyyppiä, jotka nyt tuomitsevat muita jotka eivät noudata vakiintunutta kaavaa elämässään, mutta sitten myöhemmin saattohoidossa itkevät, kun eivät uskaltaneet elää elämää kuten olisivat halunneet. Aikuisuuteen kuuluu rohkeus valita myös vähemmän tallattuja polkuja, ei aina tarvi mennä massan mukana.

Ne polut on tallattu jo, siksi voi asettua aloilleen. Nykyiset kolmekymppiset elävät teinivuosiaan vielä pitkälle aikuisuuteen. En tiedä meneekö nuoruus sitten mielenterveysongelmissa, vai mikä on.

Itselläni lapsuus meni köyhässä perheessä ilman mitään ylimääräistä. Nuoruus meni opiskellessa ja matalapalkkatöissä. Nyt vanhempana minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni taloudellisesti mahdollista toteuttaa haavei

Jep. Kuten sanottua; loputon individualismi, minäminäminä-asenne ja vapaus on sukupolven kirous. Tarvitaan kriisi pysäyttämään tämä kehitys ja nämä itsekkäät yksilöt.

Ei tietenkään tarvita. Ainoa syy miksi noita kriisejä "tarvitaan" vähän väliä, on varallisuuden siirtäminen ylöspäin. 

Ja hauska jeesustella itsekkyyden vaaroista, kun sehän on ollut nimenomaan suurten sukupolvien aikaansaannos, että yksilön etua mainostetaan kaikista tärkeinpänä mittarina ja ne tosiaan eli sen opin mukaan. Sen ahneuden seurauksena käytännössä kaikki länsimaat on pitkälti persaukisia nykyään. Toki opettivat sen seuraavallekin sukupolville, että ei heitä yksin voi syyttää, mutta heistä se on lähtöisin.

-eri 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Lasten ja nuorten pahoinvointi ja häiriökäyttäytyminen lähti kasvuun kun kansakuntamme lippulaiva päivähoitojärjestelmä alkoi valtaamaan alaa. Siunaus perheestä muuttui pikahuoltamiseksi jaksamisen äärirajoilla. Parisuhteet alkoi muistuttamaan sukupuolten välistä sotaa, jossa oli pelkkiä oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia toisia kohtaan. Kaiken tämän ulkopuolelle jäi perheen lapset, kun sen oman ajan voi käyttää hyödyllisemmin golf-kentällä tai lähipubissa. 

Pointti ei ollut tämä. Se oli, että joku toivoi jonkinlaista sotatilaa tai kärsimystä aiheuttavaa, koronan kaltaista muutosta, jotta ironisesti "hyvinvointi" hänen näkökulmastaan lisääntyisi ja arvot palaisi.

 

Kaikki eivät vain ole samaa mieltä.

Really?! Yhdestä kysymyksestä pitäisi oivaltaa mikä on jonkun mielipide? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hard times create strong men, strong men create good times, good times create weak men, and weak men create hard times.

Nyt ollaan kohdassa 3. Jonkun aikaa tosiaan vielä menee.

Ei tuo kohta 4 vaikuta kovin kaukana olevan 

No nämä kolmekymppiset ei tunnu lisääntyvän. Kuka siis tekisi huonoja aikoja? 

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ole kaikissa asioissa välttämättä huono asia.

Sellainen liian vakava ja ollaan väkisin aikuisia tyyppinen ilmiö on aika paljon vähentynyt ja se on ihan tervettä, toki tällä asenteella ei usein pärjää kovin hyvin työelämässä, kun se on meillä vielä hyvin jäykkä ja vanhanaikainen ja tulee muutoksessa vasta jälkijunassa.

Pyh pah. Olen lapsenomainen, iloinen ja kaksi yliopistotutkintoa eikä mitään ongelmaa työelämässä. Tein patentinkin ja se vaatii luovuutta, joka on tyypillistä jossain määrin lapsenomaisuudelle. Ns. aikuinen usein kangistuu kaavoihin.

Vierailija kirjoitti:

Hard times create strong men, strong men create good times, good times create weak men, and weak men create hard times.

Nyt ollaan kohdassa 3. Jonkun aikaa tosiaan vielä menee.

Yhdysvalloista, Venäjästä, Kiinasta, Intiasta, Pakistanista ja Israelista päätellen ollaan siirrytty jo vaiheen 4 alkuun. Oma elinaika ei enää riitä vaiheeseen 2.

"Really?! Yhdestä kysymyksestä pitäisi oivaltaa mikä on jonkun mielipide? " 

🤦

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ole kaikissa asioissa välttämättä huono asia.

Sellainen liian vakava ja ollaan väkisin aikuisia tyyppinen ilmiö on aika paljon vähentynyt ja se on ihan tervettä, toki tällä asenteella ei usein pärjää kovin hyvin työelämässä, kun se on meillä vielä hyvin jäykkä ja vanhanaikainen ja tulee muutoksessa vasta jälkijunassa.

Pyh pah. Olen lapsenomainen, iloinen ja kaksi yliopistotutkintoa eikä mitään ongelmaa työelämässä. Tein patentinkin ja se vaatii luovuutta, joka on tyypillistä jossain määrin lapsenomaisuudelle. Ns. aikuinen usein kangistuu kaavoihin.

En tiennytkään, että mielikuvituksettomuus on merkki aikuisuudesta. Olen ajatellut sen enemmänkin olevan persoonan piirre ja vaihtelee yksilöiden kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ole kaikissa asioissa välttämättä huono asia.

Sellainen liian vakava ja ollaan väkisin aikuisia tyyppinen ilmiö on aika paljon vähentynyt ja se on ihan tervettä, toki tällä asenteella ei usein pärjää kovin hyvin työelämässä, kun se on meillä vielä hyvin jäykkä ja vanhanaikainen ja tulee muutoksessa vasta jälkijunassa.

Pyh pah. Olen lapsenomainen, iloinen ja kaksi yliopistotutkintoa eikä mitään ongelmaa työelämässä. Tein patentinkin ja se vaatii luovuutta, joka on tyypillistä jossain määrin lapsenomaisuudelle. Ns. aikuinen usein kangistuu kaavoihin.

En tiennytkään, että mielikuvituksettomuus on merkki aikuisuudesta. Olen ajatellut sen enemmänkin olevan persoonan piirre ja vaihtelee yksilöiden kesken.

Eri. On se yksi merkki. Tai sen käyttämättä jättäminen. Asiat tehdään samoin kun on tehty aina eikä enää anneta luovuudelle valtaa.

Vierailija kirjoitti:

Hard times create strong men, strong men create good times, good times create weak men, and weak men create hard times.

Nyt ollaan kohdassa 3. Jonkun aikaa tosiaan vielä menee.

Vielä kun vaihtaa sanan "men" tilalle "women" Naiset tämän yhteiskunnan romahduttaa heikolla syntyvyydellään ja kyvyttömyydellään asettua aloileen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hard times create strong men, strong men create good times, good times create weak men, and weak men create hard times.

Nyt ollaan kohdassa 3. Jonkun aikaa tosiaan vielä menee.

Ei tuo kohta 4 vaikuta kovin kaukana olevan 

No nämä kolmekymppiset ei tunnu lisääntyvän. Kuka siis tekisi huonoja aikoja? 

Ihan nämä nykyiset vallankäyttäjät ympäri maailman

"Eri. On se yksi merkki. Tai sen käyttämättä jättäminen. Asiat tehdään samoin kun on tehty aina eikä enää anneta luovuudelle valtaa"

Miten voit olla varma, että mielikuvituksettomuus ei olisi vain yleinen piirre ihmisissä? Ei se välttämättä aikuisuuteen liity. Toki arjen askareet syövät tilaa sen käyttämiseltä, mutta on myös typerää luulla, että sitä ei koskaan käyttäisi ja vieläpä kaikkien ihmisten kohdalla.

Olen itse tahtonut aina ajatella niin, että en oleta mitään ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hard times create strong men, strong men create good times, good times create weak men, and weak men create hard times.

Nyt ollaan kohdassa 3. Jonkun aikaa tosiaan vielä menee.

Ei tuo kohta 4 vaikuta kovin kaukana olevan 

No nämä kolmekymppiset ei tunnu lisääntyvän. Kuka siis tekisi huonoja aikoja? 

Ihan nämä nykyiset vallankäyttäjät ympäri maailman

Suomessa me ei pitkälle pötkitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hard times create strong men, strong men create good times, good times create weak men, and weak men create hard times.

Nyt ollaan kohdassa 3. Jonkun aikaa tosiaan vielä menee.

Vielä kun vaihtaa sanan "men" tilalle "women" Naiset tämän yhteiskunnan romahduttaa heikolla syntyvyydellään ja kyvyttömyydellään asettua aloileen.

Kuka tänne paskamaahan haluaa tehdä lapsi lisää kärsimään? 

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin? Nuoruuden pidentämisestä puhuttiin jo 90-luvulla. Liian helppo elämä johti siihen että voidaan olla vapaita nuoria ilman niitä aikuisuuden velvollisuuksia.

Miksi elämän pitäisi olla vaikeaa? Mitä siitä saa? Jatkuva stressi, huoli ja uupumus ihan tutkitusti vanhettaa ennen aikaisesti ja sairastuttaa ihmisen. 

 

Kukaan meistä ei ole itse valinnut syntyä tänne, joten miksi elämän pitäisi olla ainaista taistelua? Itse käyn töissä ja maksan verot, en tehtaile rikoksia tai muutenkaan vietä holtitonta elämää. Ei ole mielestäni kenelläkään mitään asiaa puuttua minun elämäntyyliini .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö juuri korona aiheuttanut ihmisille yksinäisyyttä ja pahoinvointia? 

Lasten ja nuorten pahoinvointi ja häiriökäyttäytyminen lähti kasvuun kun kansakuntamme lippulaiva päivähoitojärjestelmä alkoi valtaamaan alaa. Siunaus perheestä muuttui pikahuoltamiseksi jaksamisen äärirajoilla. Parisuhteet alkoi muistuttamaan sukupuolten välistä sotaa, jossa oli pelkkiä oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia toisia kohtaan. Kaiken tämän ulkopuolelle jäi perheen lapset, kun sen oman ajan voi käyttää hyödyllisemmin golf-kentällä tai lähipubissa. 

Niin eli naisviha valtasi lainsäädäntömme ja rakenteemme. Ei enää äitiyttä, lapset broilerilaitokseen ja nainen töihin kasvattamaan bkt:ta miehille. Ja tämä on nyt sitte

Suomessa pyritään vahvasti samalle viivalle, mutta sekin johtaa epätasa-arvoon, kaikki eivät halua juuri sille määritellylle viivalle. On paljon naisia (ja miehiä), joita ei kiinnosta johtotehtävät, koska se ei sovi luonteelle. Kuin myös heitä, joita ei kiinnosta uralla eteneminen ykkösprioriteettina tai lainkaan, vaan perhearvoihin tai muuhun perustuva elämä. Silti monet naiset pitävät tasa-arvon mittarina sitä, kuinka monta naista on johtotehtävissä, armeijassa, tohtorina, eduskunnassa, kuinka monta äitiä töissä ja kuinka monta isää kotona.

Sekin voi olla naisen oma valinta, että haluaa hoitaa lapset kotona, olla kotiäiti. Onko sekään tasa-arvoa, jos on paine olla tekemättä niin, ettei joudu muiden naisten ja yhteiskunnan sylkykupiksi? Niinpä lapsi joutuu sosiaalisen rankan paineen vuoksi päiväkotiin, joka ei ole lapselle yhtä hyvä valinta kuin koti.

Tasa-arvossa kai on kysymys kuitenkin siitä, että on valinnanvapaus tehdä sitä, mikä kiinnostaa? Jopa kotirouvana kymmenen lapsen äitinä, jos se vastaa omia mieltymyksiä.

Erittäin hyvin sanottu. Todellista tasa-arvoa on vain mahdollisuuksien tasa-arvo. Ei se, että kaikki tekee samaa, tai kaikilla on saman verran. Vaan että on yhtäläinen mahdollisuus valita oma polkunsa. Suomi on ehdottomasti maailman kärjessä tässä asiassa ilmaisen koulutuksen, terveyspalvelujen jne. vuoksi. Ainakaan isommissa kaupungeissa opettajat eivät välttämättä edes tiedä oppilaiden taustoja, että kuka on rikas ja kenen vanhemmat kouluttautuneita, vaan kaikille oppilaille tarjotaan samantasoista opetusta. Se ei johda siihen, että kaikista tulee johtajia ja lääkäreitä, vaan siihen, että jokainen on vapaa valitsemaan oman polkunsa. 

En käsitä pyrkimyksiä rajoittaa tätä, mutta kateus on suomalainen kansanpiirre, ja sieltä ne rajoittamispyrkimykset kumpuaa.

Ne on nämä tinderit ja muut karjamarkkinat, joissa pelataan mielikuvilla. Ihmisiä totutaan katsomaan vain ruudun läpi, ei olemaan oikeasti kontaktissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen sieluni silmin AP:n tätimäistyneenä keski-ikäisenä, joka kadehtii niitä 30-40 vuotiaita, joilla on vielä vapaus päättää omasta elämästään. On se kamalaa, jos tuon ikäinen on kaiken lisäksi vielä hyvännäköinen ja jaksaa pitää huolta elämäntavoistaan. Elämänhän pitäisi olla vain kärsimystä ja harmaata arkea. Pitäisi olla marttyyri, uhrautua kaikkien puolesta, jotta voi sitten piikitellä ja syyttää muita. Toivottavasti katkeruus ei tartu omiin lapsiisi. 

Olen aina ihmetellyt, miksi ulkonäkö tuntuu olevan ainoa copetusmekanismi näillä lapsettomilla. Aivan niin kuin äidit ei voisi olla hyvännäköisiä. Mutta onhan se hehkeää kuolla hyvännäköisenä ja lapsettomana.

Asia ei olisi ongelma, jos nämä (yleensä) äiti-ihmiset eivät takertuisi toisten ulkonäköön asiattomilla kommenteillaan. Esimerkiksi se, että laittaa arkisin hiukset, meikkaa, pukeutuu hyvin tai pitää huolta kunnostaan, saatetaan laittaa pinnallisuuden piikkiin. Naljailevat ja arvostelevat kommentit toisen ulkonäöstä, kohdistuivat ne sitten laihaan/lihavaan, ovat vallankäyttöä ja siinä on aina tavoitteena alentaa toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä asunnot maksaa niin paljon, että jos edes saa pankista lainaa, niin sitä kyllä maksaa 25v. Vuokralla tässä vielä siis ollaan vaikka olen keskituloinen. Hallituksen leikkaukset uhkaa työpaikkaani, joten nyt ei ole myöskään turvallinen hetki sitoutua asuntolainaan. Olen onnellinen että on vielä edes töitä eikä vielä ole vähennetty työaikaa.

Lapsia en ehkä hanki, olen 35 mutta en ole kiinnostunut lapsista. On tosi mukavaa olla vapaa tällä tavalla! En ehkä sovi sellaiseen ihan normielämään. Ehkä olisin toisenlainen, jos minun koulukiusaamiseeni olisi puututtu joskus. Nyt haluan vain olla vapaana kaikista normielämän odotuksista. 

Suomi  = Helsinki? Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.

Onneksi ei ole mikään pakko asua koko Suomessa. Eurooppa on täynnä saman kokoisia, upeampia kaupunkeja. Kaikilla ei vain ole kieltotaitoa tai sopivaa ammattia muuttaa. Ite ainakin heitän ennemmin veivit oman käden kautta, kuin asuisin alle 200 000 ihmisen kylässä.