Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli parisuhteen traumoista?
19.09.2025 |
Olen hiljattain tajunnut miksi nykyään parisuhteeni eivät toimi. Ne johtuu aiempien suhteiden traumoista ja häpeästä.
Ensimmäinen vakava suhde: Olin opiskelija ja poikaystäväni töissä. Minulla ei ollut rahaa paljoa, poikaystävällä oli niin hyvin että sai säästöön. Hän oli aina minun luonani koska siitä hänellä oli lyhyempi matka töihin. Hän osti lähes aina ruuat meille koska minulle ei jäänyt vuokran jälkeen rahaa. Hänelläkin meni myös omaan vuokraan että sinällään ymmärrän että häntä harmitti ostaa aina ruuat mutta! Hän ei koskaan sanonut minulle että hän ei olisi halunnut maksaa ruokia. Hän ei koskaan mitenkään viitannut siihen että asia häiritsee tai pyytänyt voinko minä joskus ostaa. En tiennyt siis mitään ja luulin että kaikki oli hyvin. Enkä osannut sen ikäisenä ajatella että voikohan tässä joku olla väärin. Lisäksi ehkä ajattelin että ollaan loppuelämä yhdessä ja ns meillä on kaikki yhteistä ja kunhan opiskelun jälkeen pääsen töihin niin minäkin osallistun enemmän. Noh mies petti minkä kerkesi ja kun jäi kiinni, jätin hänet ja hänen kaverit kertoivat että tämä ex poikaystävä oli aina valittanut että elän hänen rahoilla ja hän joutuu maksamaan kaiken. Oli useasti siis valittanut aiheesta ja minulle oli tullut "lokki" maine hänen kavereiden kesken.
No arvaatte vaan että tästä tuli traumat jotka olen tajunnut vasta hiljattain. En ole sen jälkeen ottanut keneltäkään mitään vastaan. En rahaa, ruokaa tai apuja. Pelkään jotenkin olevani vaivaksi enkä usko että kukaan haluaa oikeasti auttaa vaan on sitten vailla jotain tai haukkuu seläntakana. Tästä on tullut uusissa suhteissa ongelmia koska miehet suuttuu jos ei saa auttaa ja minä suutun jos yrittää vakuttaa että haluaa auttaa hyvästä tahdosta. Ja lopulta miehet luulee että minä en ole tosissaan koska en halua jakaa mitään menoja yhdessä.
Toinen trauma on toisesta pitkästä suhteesta. Kun kävin kakalla mies alkoi halveksumaan ja haukkumaan että tuo ei ole naisellista ja ei kyllä tee mieli seks1ä pitkään aikaan. Ymmärrän että todella lapsellinen ja oksettava ajatusmaailma mieheltä mutta tästä silti jäi sellaiset traumat että sen jälkeen suhteissa en vaan pysty käymään kakalla jos mies on kotona. Pahimmillaan pidättelin 4päivää yhden miehen kanssa. Haluaisin eroon tästä traumasta mutta en pääse mitenkään vaikka olen yrittänyt ajatella että on normaalia käydä kakalla ja että kyllä tämä mies sen ymmärtää. Mutta en uskalla.
Kolmas trauma tuli kun lapset olivat 0v ja 1v ja olin kotona heidän kanssaan. En jaksanut laittautua jos ei ollut käyntiä missään. Miksi tarvitsisi? Olin kotivaatteissa ja hiukset sekaisin useasti aamusta iltaan, ulos lähtiessä vaan pipo päähän tms. Noh lasten isä (ex tämäkin jo onneksi) sitten haukkui laiskaksi että koko päivän olen kotona tekemättä mitään🙄 ja en saa edes itsenäni laitettua ihmisen näköiseksi ja ruokakin on aina jotain pahaa nopeaa kotiruokaa. Tästä jäi traumat etten halua miesten nähden olla kotivaatteissa vaan aina herätessä menen heti suihkuun ja alan laittautua. Sinällään tästä ei haittaa ole mutta siinä mielessä on että kun ei jaksa aina. Rakastan jos saa olla kotona koko päivän ja olla kotivaatteissa hiukset sekaisin. Ja sen jälkeen jos ollut miehiä niin väsyn ja stressaannun kun pitää väkisin laittautua ja en jaksa sitten useinkaan miestä nähdä ja tästä tulee tietysti ongelmia. Ja oikeasti ei tarvitsisi laittautua mutta omassa päässä se on pakko. Tuskin kukaan mies tästä oikeasti välittäisi.
Miten käsitellä tällaisia traumoja?
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun traumoihini kuuluu esim. välivaltainen ex joka melkein tappoi.
Vierailija kirjoitti:
*liskonaivoiset siis 😁
Mikä tuo liskonaivo on? Noita-akoilla on uusi termi.
Olet nyt hieman liikaa muiden mielipiteyden varassa. Toisaalta ymmärrän, että nuoreen ihmiseen tuollaiset asiat vaikuttaa syvemmin, mutta etkös sinä viimeisimmässä suhteessa jo ole ollut ihan aikuinen ihminen?
Nyt reteesti nykyisen tai seuraavan miehen kanssa retkeilemään luontoon ja siellä reteesti kyykkypaskalle pusikkoon. Kuvaile lisäksi tuotoksesi.
Retkellä lisäksi ei tarvitse laittautua vaan resulook kuuluu asiaan eikä ukko kiinnitä mitään huomiota.
Eiköhän näillä traumat karise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo ovat kyllä ikäviä tapahtumia parisuhteissa. Mutta tosiaan terveessä parisuhteessa ei tuommoisia sanota/tehdä. Jos riidan yhteydessä toista loukkaa, niin sitä pyydetään anteeksi ja keskustellaan se asia läpi.
Pitäisikö sinun käydä terapeutille juttelemassa näistä. Kuulostaa jo vähän pakkomielteiseltä takertua näihin vanhoihin loukkauksiin ja vääryyksiin, vaikka toki ne ovatkin satuttaneet.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Minun traumoihini kuuluu esim. välivaltainen ex joka melkein tappoi.
No tämä nyt ei ollu kilpailu kuka kokenut pahinta. On minullakin ollut suhde jossa mies hyökkäsi kolmesti päälle ja kuristi. Viimeisellä kerralla annoin takaisin sellaisella raivolla mikä oli sisälleni kasvanut niistä hänen hyökkäyksistään ja sen jälkeen jätin hänet. Mutta tämä ei ollut pointti vaan se että noin ns. mitättömistä asioista jäänyt tuollaisia ns. mitättömiä ongelmia jotka kuitenkin ovat niin suuria että mikään suhde ei ole toiminut enää kun itse teen kaikesta ongelmaa enkä sitten jaksa. Haluaisin osata olla rento mutten pysty. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat kyllä ikäviä tapahtumia parisuhteissa. Mutta tosiaan terveessä parisuhteessa ei tuommoisia sanota/tehdä. Jos riidan yhteydessä toista loukkaa, niin sitä pyydetään anteeksi ja keskustellaan se asia läpi.
Pitäisikö sinun käydä terapeutille juttelemassa näistä. Kuulostaa jo vähän pakkomielteiseltä takertua näihin vanhoihin loukkauksiin ja vääryyksiin, vaikka toki ne ovatkin satuttaneet.
Tsemppiä!
Tiedän että on typerää näihin takertua mutta olen tehnyt sen aluksi alitajuisesti. Vasta hiljattain olen huomannut ja tutkinut tätä asiaa mistä käytös johtuu. Terapeutti voisi olla hyvä vaihtoehto mutta täällä päin ei ainakaan helposti sinne pääse, niin olen kuullut. AP
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa välittämästä mitä liskonsivoiset miehet ajattelevat ja elä omaa elämääsi.
tämä on taas samaa kategoriaa kun sanoisit masentuneelle että nouset vaan ylös ja menet lenkille niin kyllä se siitä. ei ihminen voi vaan lakata välittämästä jostain asiasta joka on hänen sisällä niin suurta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyötyi toi eka mieskin sinusta. Jos oli aina sinun kämpässä. Kai sä maksoit vesilaskut ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa välittämästä mitä liskonsivoiset miehet ajattelevat ja elä omaa elämääsi.
tämä on taas samaa kategoriaa kun sanoisit masentuneelle että nouset vaan ylös ja menet lenkille niin kyllä se siitä. ei ihminen voi vaan lakata välittämästä jostain asiasta joka on hänen sisällä niin suurta
Niin tai lapsena väkivaltaisesti kasvatetulle sanoisit "No vanha juttu älä niitä enää murehdi, se oli sitä aikaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulin kun luin otsikon että on käynyt jotain oikeasti vakavaa.
T. Post -traumaattista stressiä sairastava perheväkivallan uhri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asutko Porvoossa?
0/5
En, asun keski-suomessa mutta kuntaa en sano kun on pieni paikkakunta. :) Onko sillä jotain väliä missäpäin asuu? AP
Vierailija kirjoitti:
Hyötyi toi eka mieskin sinusta. Jos oli aina sinun kämpässä. Kai sä maksoit vesilaskut ym.
Kyllä ja lyhyempi työmatka niin säästi bensa kuluissakin. Normaalisti olisi ollut 30km suunta ja minun luolta 3km suunta. Iso ero mielestäni. AP
Oletko lukenut ocd:sta? Vähän pakko-oireiselta vaikuttaa, vaikka ei ehkä ihan tyypillisintä oirehdintaa.
Ymmärrän niin hyvin ja vähän samoja pohdintoja tässä itsellä näin 32 vuotiaana. Tuntuu että menneisyyden taakka suhteista alkaa olla jo liian suuri. Ja vaikka joku tuolla väitti että "pakonomaista takertumista" menneisiin, niin ei nämä ole asioita jotka voi käskeä pois mielestä, ne on tavallaan juurtuneet kehoon.
Itselle uusin ja ehkä nyt pahin taitaa olla seksuaalisuuteen liittyvät traumat ja mietin että pystynkö enää koskaan rentoon ja luottavaiseen suhteeseen. Mies siis alkoi syyllistää minua siitä jos ei aina huvittanut ja siitä miten seksuaalisuudessani on jotain vikana ja olen pidättäytyväinen ja estoinen eikä muut ole tällaisia yms. Niin nyt mietin että uskallanko enää koskaan olla oma itseni vai pitäisikö alkaa uuden miehen kanssa esittää jotain muuta jos koen hänet täydelliseksi enkä haluaisi omalla toiminnalla menettää, eli siis en pysty tod.näk. olemaan enää rennosti seksiasioiden suhteen sekä se kun tulee ensimmäiset kerrat siihen ettei ehkä juuri sillo niin huvittaisi kun miestä huvittaa niin siitähän saan hirveän kriisin itselleni miten pilaan suhteen, alan tarkkailla miehen käytöstä muuttuuko se nyt huonompaan suuntaan tämän takia jne.
Sitten lisäksi sain kuulla miten olen tylsä, omituiset jutut ja ei ihme kun ei ole kavereita juttuja niin nykyisin paljon mielummin olenkin vain yksin ja erakoitumassa.
Minullakin oli parisuhde Raumalla ja moisesta on vaikea päästä yli.
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin kun luin otsikon että on käynyt jotain oikeasti vakavaa.
T. Post -traumaattista stressiä sairastava perheväkivallan uhri
Kuten jo aiemmalle vastasin. Tämä ei ole mikään kilpailu kenelle käynyt pahiten. Minullekkin on käynyt pahemmin kuin nämä mitättömät asiat mistä kirjoitin aloitukseen. Mutta näistä mitättömistä asioista on kasvanut isoja ongelmia myöhemmässä vaiheessa. Tahtomattani. En tahalleen halua olla näin heikko mutta en myöskään asialle mahda mitään. On varmasti helppo ajatella että mitä tuo nyt tuollaisesta itkee, mutta kannattaa miettiä miltä se oikeasti, ihan oikeasti tuntuisi jos sinulle tärkeä läheinen puoliso tulisi sinulle sanomaan että hyi, et ole haluttava kun teet jotain täysin luonnollista asiaa. Tai kuulisit että puolisosi olisi puhunut sinusta pahaa selkäsi takana teidän yhdessäolon aikana. Voisitko oikeasti vaan kohauttaa hartioita ja olla että tuo oli yksittäinen kusipää, ei kukaan muu enää koskaan tee minulle näin. Vai alkaisitko epäillä että kuinkahan moni muukin puhuu selän takana pahaa? AP
Minusta tämä kokemani on henkistä väkivaltaa ja henkinen väkivalta on myös pahaa.
Ja vielä lisään että olen kokenut myös pahempaa henkistä väkivaltaa kuten haukkumista, mitätöintiä, alentamista, nolaamista mutta jotenkin ne eivät ole taas jääneet kalvamaan. Siksi kerroinkin vaan näistä ei niin pahoista asioista koska ne on jostain syystä jäänyt pahiten mieleen. AP
Lakkaa välittämästä mitä liskonsivoiset miehet ajattelevat ja elä omaa elämääsi.