Lue keskustelun säännöt.
Onko totta että ainoat lapset kasvavat helposti kieroon?
18.09.2025 |
Itsellä kokemusta joistakin pienistä lapsista ja ovat jollain tapaa heikompia kuin he joilla sisaruksia. Itkevät herkemmin, tulee herkemmin harmituksia, ovat vähän pihalla sosiaalisissa tilanteissa jne.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, kaikki tuntemani ainoat lapset ovat olleet hyvin kehittyneitä, sosiaalisia ja vastuullisia. Ovat saaneet enemmän vanhempien huomiota ja rakkautta eikä ole ollut sisaruskateutta, joten sekin riesa heiltä puuttuu.
On myös sellaisia ainoita lapsia kenen vanhemmat jättäneet lapsenteon yhteen, kun ovat tajunneet etteivät edes pidä lapsista. Nämä vanhemmat eivät ole antaneet huomiota tai rakkautta tälle ainokaiselle. Itse olen törmännyt useaan tällaiseen perheeseen.
Valitettavasti se, että perheessä on useita iapsia, ei tarkoita automaattisesti sitä, että lapsia rakastetaan ja heistähuolehditaan hyvin.
Juu ei toki. Osa vanhemmista inhoaa lapsiaan. Todennäköisemmin kuitenkin enemmän lapsia hankkiva on luontevampi lastensa kanssa ja myös lapsirakkaampi.
Esim monien iäkkäiden vanhempien lapsiluku jää yhteen. Ensin ei ole haluttu lapsia ollenkaan, kunnes sitten 40-vuotiaana miettivät että jos sittenkin, ja hankittuaan lapsen eivät kuitenkaan osaa sopeutua enää vanhemman rooliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieroon kasvaminen on hämärä ja voimakas termi. Itse ajattelen että se olisi vähintään persoonallisuushäiriö tai jotain vielä pahempaa. Niilläkään eivät sisarukset havaitusti suojaa.
Ainut lapsi voi olla pikkuvanha ja muita herkempi varsinkin ellei ole paljon sosiaalista kanssakäymistä ikätoverien kanssa. Sisarusparvessa oppii ihmisenä olemisen salat osana ryhmää niin hyvässä kuin pahassa. Lasten maailma on julma sekä palkitseva. Aikuiset perheenjäsenet ei normaalisti kiusaa, hauku, syrji ja pahoinpitele ainutta lastaan, mutta sisarukset voivat sitä tehdä koska ovat lapsia ja lähtökohtaisesti pahoja ja I dio otteja. Lapsihan oppii ympäristöstään mallioppimisella käytöstapoja ja myös selviytymiskeinoja. Jos kukaan ei ikinä vittuile ja varasta leluja ennen alakoulua, muiden ikätoverien temput voivat tuntua musertavan vääriltä, kuin pakotettaisiin eläinlaumaan. Toisaalta myös yhdessä leikkiminen ja siten joustavammin sovitteleva toimeentuleminen ristiriidoissa voi puuttua ellei ole vertaisryhmää jossa oppia ihmisten tavat ikäkausittain kehittyen. Ainut lapsi voi olla erakko tai kovin itsekäs sitten myöhemmin.
Ex oli ainoa lapsi ja äiti oli paaponut liikaa kun aikuista miestäkin kohteli vielä kuin lasta. Esim. kun olimme ensimmäisellä yhteisellä lomareissulla, hän soitteli ihan koko ajan kuin 12 vuotiaalle pojalle vaikka oli jo lähemmäs 30 ikää hänellä. Ei ollut mitään mahdollisuuttakaan perustaa kahden aikuisen välistä suhdetta kun anoppi sotki siinä koko ajan. En tiedä olisiko suhde onnistunut jos mies olisi kasvatettu aikuiseksi ja oltaisiin oikeasti saatu rakentaa oman näköinen kahden aikuisen välinen avioliitto. Hankalaa se on jos on anoppi kolmantena pyöränä. Kun oltiin reissussa anoppi soitteli, että hänkin olisi halunnut olla reissussa. Ei millään ymmärtänyt, että vastarakastunut nuoripari eli oltiin jotain 28v ehkä (aikuisia) haluaa olla ensimmäisellä lomallaan kahdestaan rauhassa. No nyt kun ollaan erottu niin anoppi reissaa exäni kanssa. Hän sai haluamansa. En ole tiellä enään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, kaikki tuntemani ainoat lapset ovat olleet hyvin kehittyneitä, sosiaalisia ja vastuullisia. Ovat saaneet enemmän vanhempien huomiota ja rakkautta eikä ole ollut sisaruskateutta, joten sekin riesa heiltä puuttuu.
On myös sellaisia ainoita lapsia kenen vanhemmat jättäneet lapsenteon yhteen, kun ovat tajunneet etteivät edes pidä lapsista. Nämä vanhemmat eivät ole antaneet huomiota tai rakkautta tälle ainokaiselle. Itse olen törmännyt useaan tällaiseen perheeseen.
Veikkaan, että tämä on yleisin syy siihen miksi lapsiluku on jäänyt yhteen. Kyllä ne pilalle hemmotellut ainokaiset ovat harvassa, yleensä ne ovat sisarusparven vanhimpia tai nuorimpia.
Itse toivoin lapsena olevani tällainen hemmoteltu ja suorastaan piloille rakastettu ison perheen iltatähti, minkälaienn paras kaverini oli. Oma lapsuuteni oli yksinäinen ja olin jatkuvasti vanhempieni raivon kohteena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ainakaan aina osaa ottaa muita huomioon.
Yleensä kyllä. Ainoan lapsen vanhemmat kyllä pitävät huolta nimeenomaan siitä, että lapsi saa ryhmiä, harrastuksia, kerhoja, ja tulevat toisten lasten kanssa toimeen.
Juuri näin. Vanhemmilla on enemmän aikaa ja mielenkiintoa viedä lasta harrastuksiin yms. jossa oppii tulemaan toimeen monenlaisten lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni laittoi piuhansa poikki syntymäni jälkeen. Äitini olisi halunnut lisää lapsia.
Omien lasteni kavereista kyllä huomaa selkeästi, kenellä on sisaruksia. Ovat eskarilaisia-tokaluokkalaisia. Ne, joilla on sisaruksia osaavat paremmin ottaa muut huomioon leikissä ja neuvotella ja jakaa. Moni ainoista on aikamoisia päällepäsmäreitä ja oman vuoron odottaminen kotioloissa on ihan vierasta. Mä en ole huomannut kenenkään olevan varautunut, pikemminkin päinvastoin. Erot varmaan tasoittuvat lasten kasvaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksilöllistä. Moni on narsistinen, mutta sekin periytyy ja narsistiäidit ei välttämättä halua kuin sen yhden. Enempää ei välttämättä tarvitse, saadakseen sen, mitä haluaa.
Jaahah, että nyt leimataan jo narsistiksi jos on vain 1 lapsi tai jos on itse ainut lapsi. Oletkohan sä.aivan terve noin niin kuin pääkopasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, kaikki tuntemani ainoat lapset ovat olleet hyvin kehittyneitä, sosiaalisia ja vastuullisia. Ovat saaneet enemmän vanhempien huomiota ja rakkautta eikä ole ollut sisaruskateutta, joten sekin riesa heiltä puuttuu.
On myös sellaisia ainoita lapsia kenen vanhemmat jättäneet lapsenteon yhteen, kun ovat tajunneet etteivät edes pidä lapsista. Nämä vanhemmat eivät ole antaneet huomiota tai rakkautta tälle ainokaiselle. Itse olen törmännyt useaan tällaiseen perheeseen.
Yhden tällaisen perheen vanhempi sanoi syyksi ettei halua enempää lapsia, kun inhoaa vauvoja. Mitä mahtaa tämä ainokainen ajatella, kun vanhempi inhosi häntä vauvana.
Aika radikaalisti sanottu. Omasta kokemuksesta voin sanoa sen verran etten ole koskaan ollut kovinkaan kiinnostunut vauvoista.. minulla on yksi lapsi. Hän on nyt kolme vuotias. Imettäminen oli todella raskasta, mutta imetin lastani silti kaksi vuotiaaksi, koska hänelle se oli selvästi todella tärkeää... Mutta itse en siitä hommasta yhtään pitänyt. Pahimpina hetkinä inhosin, mutta ajattelin vaan että onneksi loppuu pian.
Jotenkin se vauvavaihe oli sellainen että tuntu selviytymiseltä ja henkiseltä taistelulta enemmän kuin mukavalta vauva kuplalta tai miksikä sitä vaihetta kauniisti yleensä kuvaillaan.
En omaa lastani inhonnut vaan rakastan mutta koen että se vauvavaihe on raskas ja sen jälkeen alkaa paremmat ajat.. Muiden vauvoista kuin omastani en ole koskaan ollut kiinnostunut erityisemmin.. ainakaan alle puoli vuotiaista..
Jotkut naiset varmaan kai innostuvat juurikin pikkuvauvousta ja se on luonnollista?? En tiedä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli monta sisarusta, mutta eipä heistä ole ollut minulle hirveästi iloa, joten minulla on vain yksi lapsi ja en enempää halunnut tehdä tänne.
Eikö tästä harhasta koskaan päästä eroon? Ihan oikeesti nyt hei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä olen monen kommentoijan kanssa ja siltikin vaikka on ristiriidassa oleviakin näkökulmia..
Mutta lisään vielä että on myös niitä joilla on sisaruksia ja sisarukset tappelevat ja riitelevät yhtenään. Tuttava perheen lapsilla on aina joku riita pystyssä ennen kuin ollaan oltu edes viittä minuuttia kylässä.. vaikka lapsilla on 4 vuotta ikäeroa.. aina jompi kumpi tönii tai ottaa toisen tavaran jne. Ja tarvitaan yleensä äitiä erotupmariksi..
En jaksaisi kyllä tuollaista menoa katsoa omassa kodissani päivääkään. Jo kylässä ollessa väsyy tuohon kinasteluun.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli monta sisarusta, mutta eipä heistä ole ollut minulle hirveästi iloa, joten minulla on vain yksi lapsi ja en enempää halunnut tehdä tänne.
Olet fiksu kun toimit näin. Arvostan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Vanhemmilla on enemmän aikaa ja mielenkiintoa viedä lasta harrastuksiin yms. jossa oppii tulemaan toimeen monenlaisten lasten kanssa.
Tavallaan totta tuokin, mutta lyhyet harrastushetket eivät ole kyllä sama asia kuin sisarussuhteet. Ei kai kenenkään pienet lapset niin paljoa harrasta. Meillä on kaksi lasta reilun vuoden ikäerolla, jotka leikkivät paljon yhdessä ja he ovat todella läheisiä. Heitäkin viedään harrastuksiin vähintään yhtä paljon kuin lähipiirin ainoita lapsia.
Kieroon kasvaminen ei katso sitä, onko ainoa vaiko kymmenes lapsi. Omakohtaisesta kokemuksesta (olen itse ainut lapsi) voin sanoa, että vanhempani ovat olleet tarkkoja -oikeastaan ehdottomia- siitä, että kanssaihmiset otetaan huomioon, kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti ja käyttäydytään kohteliaasti. Itsenäistymään jouduin aika varhain, mutta koen sen positiivisena. Ei mene sormi suuhun, oli tilanne mikä tahansa ja kaikesta selviää.
Kovaa settiä. Minulla on 1 lapsi ja hän syntyi kun olin 37. Me vanhemmat emme suorastaan kieriskelee rahoissa, teemme molemmat töitä, missä palkka on suhteellisen pieni. Lapsi saa mitä tarvitsee, hän käy harrastuksissa ja hänellä on paljon ystäviä. Hän on rakas. Meillä ei olisi toiseen lapseen varaa ja olen itse jo sen ikäinen, että raskautuminen olisi ylipäätään vaikeampaa. Lisänä iän tuomat riskit.
Ikävää yleistää tuollaisella asialla mitä huutelette.
Ei ole, sen sijaan vapaan kasvatuksen marjat ovat usein mätiä!
Yleensä kyllä. Ainoan lapsen vanhemmat kyllä pitävät huolta nimeenomaan siitä, että lapsi saa ryhmiä, harrastuksia, kerhoja, ja tulevat toisten lasten kanssa toimeen.