Käyttäytyykö kaikki vanhukset näin?
Äitini pyytää minua jatkuvasti käymään, mutta sitten kun ilmoitan että tulisin (pääsen vain viikonloppuisin) niin hän huokailee ja puuskuttelee puhelimessa. Tekisi siis mieli sanoa, että antaa olla, tulen joskus toisten. Kun olen käymässä ja lähden, niin taas alkaa se, että tule koska vaan ja tule nyt useammin jne. Sitten toistuu taas sama kun soitan tulevani, eli alkaa se tuskainen huokailu ja olen tosi vaivautunut ja pettynyt, että hän ei ole koskaan iloinen. Kesällä sattui myös tilanne, että menin isäni syntymäpäiville ja toin mukanani leivoksia, koska tiedän isäni olevan heikkona kaikkiin leivonnaisiin. Äitini näytti vihaiselta ja laittoi leivoslaatikon jääkaappi. Totesi, että nämä pöytään laitetetut pitää syödä ensin pois (vanhan makuisia keksejä ja joulusta jääneitä torttuja pakkasesta) Isäni näytti lähes itkuiselta, koska selvästi häpesi ja oli pahoillaan. En ymmärrä miksi pitää olla näin ilkeä ja kuitenkin kokoajan hokea, että tule käymään.
Kommentit (4)
Kyllä sinä olet vaikea ihminen. Olisit laittanut isällesi yhden lautaselle saman tien, kun äitisi tunnet . Samanlaisia lampaita molemmat.
Mitä se puuskutus ja huokailu haittaa? Anna puuskuttaa, jos ei aivan suoraan kiellä tulemasta. Sinä teet siitä kummallisen tulkinnan, että se tarkoittaisi kieltoa tulla.
Elä sinä vaan omaa elämääsi äläkä enää roiku äidissäsi. Käyt silloin käyt ja sillä selvä.
Sano suoraan hänelle tuo, mitä tänne kirjoitit. Jos uhriutuu, niin uhriutukoon.
VAnhemmiten ihmisille tulee kaikenlaisia kotkotuksia. Mutsi kieltäytyi leskeksi jäätyään muuttamasta syrjäisestä huonokuntoisesta ok-talosta palvelujen ääreen. Nyt välillä valittaa kun on niin yksinäistä ja kun autoakaan ei saa enää ajaa niin ei pääse mihinkään. Niinpä. Olisiko kannattanut kuunnella mitä silloin sanottiin.
Juu kiittämättömyyttä, ihme vaikeuksien etsimistä joka asiasta ja puheen ja tekojen ristiriitaa. Välillä tosi vaikea jaksaa.