Yksin asumisen yks kurja puoli on ettei kukaan auta sua kun sairastat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöskin avioliitossa miehen kanssa asuessa useinkin käy niin, ettei kukaan auta, jos sairastuu. Lisäksi vähän hävettää pyytää sukulaisia ja tuttuja auttamaan ja tuomaan jotain kaupasta tai apteekista, kun joutuu samalla selittämään, että se mies ei todellakaan auta. Mies myös häiriöhotkii kaikki kotivarat kaapeista. Paljon parempi on naisen sairastaa yksin asuvana.

Miksi ihmeessä olet tuollaisen miehen kanssa?

En olekaan enää. Erosin. Nykyään olen etäsuhteessa ihan erilaisen miehen kanssa ja saan enemmän apua myös kipeänä kuin avioliitossa ja ydinperheessä ikinä.

Itse sairastin nuorena vesirokon vieraassa kaupungissa jonne olin muuttanut vähän aikaisemmin työn perässä. Onneksi nätisti kysymällä yksi työkaveri haki minulle lääkkeitä apteekista ja toinen juotavaa kaupasta (muuten selvisin viikon asunnossa itsekseni). Minulle avun pyytäminen on tosi vaikeaa mutta kyllä se kannattaa.

Tsemppiä kaikille yksin sairastajille!

Ja onneksi osa miehistä hoivaa sairasta puolisoa ihan hyvin. Nimittäin oma mieheni hoitaa minua hyvin jos olen sairas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi nykyään on Wolt.

-toinen sinkku

Ja lisåksi saat ovellesi mustaa miestä :)

Koska tämähän se on oksennustaudissa aina mielessä.

Ei välttämättä auta parisuhteessakaan. Minulla on syöpä ja ihan pitää tehdä yksin kaikki kotityöt miehenkin puolesta. Hän ei ole kertaakaan noteerannut koko syöpääni yhtään millään lailla, ei varmaan edes oikeasti muista, että minulla on sellainen.

Minä olìn naimisissa,  eikä ukkoa kiinnostanut yhtään, vaikka olin sairas. Se ärsytti häntä. Mieluummin sairastan yksin, kun katselen ukkoa, jolla ei ole mitään empatiaa muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuudella on myös varjopuolensa. Ja yksi on just tuo jos sairastuu.

Tai jos kaatuu ja katkoo luitaan. Miten sitä kipsattuna tekee oikein mitään?

Tai vaikkapa leikkauksen jälkeen voi kotona yksin olla rankkaa.

Tai jos saa sairauskohtauksen, niin kukaan ei ole näkemässä eikä auttamassa. 

Tunnen sinkun joka sai aivoinfarktin. Ennen kuin kukaan huomasi, oli kulunut liian kauan että liuotushoito oltaisi voitu tehdä. Puhekyky meni eikä ole tullut takaisin neljässä vuodessa. Ei myöskään pysty käyttämään tietokonetta eikä ajamaan autoa. On toisten avun varassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vesihän se tärkeintä on. 

Nimenomaan nesteytys on tärkein!

Vettä vettä vatsa- ja kuumetaudissa. 

Ei limsaa oksennustautiin kun se vaan pahentaa. Keitettyä vettä vaan, anna kiehua ainakin 10 minuuttia. Pari suolaraetta voi lisätä siihen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi nykyään on Wolt.

-toinen sinkku

Ja lisåksi saat ovellesi mustaa miestä :)

Koska tämähän se on oksennustaudissa aina mielessä.

Lisäksi toi kommentoja on selvästi joku maalainen kun ei tiedä, että Woltilla on kontaktiton kotiinkuljetus. En ole ikinä nähnyt sitä henkilöä joka mun tilaukset toimittaa.

- toinen sinkku

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vieläkin kurjempaa on se ettei asu yksin, mutta ei kuitenkaan saa apua. 

Muuta yksin asumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaana pääsee vielä kauppaan, mutta kun kun lumitöissä tipuin katolta ja mursin jalkani, niin tuli kyllä itku moneen kertaan siitä kuin yksin ja avuton oli. Ei ole tässä kunnassa ruokalähettejä, eikä silloin vielä juuri tuttujakaan. Isä ajoi kerran viikkoon satoja kilometrejä ja kasasi viikon polttopuut sisälle ja toi ruokakasin.

Koiran puolesta säälitti kun sitä ei voinut kuukausiin lenkittää. Vain ovensuusta laskea pitkällä narulla pihalle. Olisi karannut päästessään vapaaksi, eikä etsimään olisi voinut lähteä pyörätuolissa.

Itse olen taluttanut kuukausia naapurin koiraa päivittäin kun naapurilla oli jalkapoikki. Kun naapuri parani niin hommasin itselle koiran kun oli niin ikävä koiralenkkejä. 

 

Jos joku muu on vastaavassa tilanteessa niin kannattaa laittaa lappua kaupan ilmoitustaululle (lainaamassani tapauksessa isä olisi vo

Hyvä sinä!<3

Me otettiin lenkkikaveriksi huonosti kävelevän naapurin rouvan saksanpaimenkoira. Kohta viisi vuotta lenkkeilty sen kanssa ja homma jatkuu. On kiva auttaa ja kaikki ovat tyytyväisiä, eikä vähiten koira. :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilaa Woltin tai Foodoran kautta 

EI nämä vielä toimi jokaisessa pitäjässä, jos et sattunut tietämään.

Vähän pienemmässä pitäjässä S-sapuskarobotti toi tarvittavat kotiovelle asti, laittoivatpa myös lääkekaapista tarvittavat tavarat mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuudella on myös varjopuolensa. Ja yksi on just tuo jos sairastuu.

Tai jos kaatuu ja katkoo luitaan. Miten sitä kipsattuna tekee oikein mitään?

Tai vaikkapa leikkauksen jälkeen voi kotona yksin olla rankkaa.

Tai jos saa sairauskohtauksen, niin kukaan ei ole näkemässä eikä auttamassa. 

Tunnen sinkun joka sai aivoinfarktin. Ennen kuin kukaan huomasi, oli kulunut liian kauan että liuotushoito oltaisi voitu tehdä. Puhekyky meni eikä ole tullut takaisin neljässä vuodessa. Ei myöskään pysty käyttämään tietokonetta eikä ajamaan autoa. On toisten avun varassa. 

Täällä sama. Yksinasuva enoni kyseessä. Infarktista on nyt 5 vuotta. Saa taas ajaa autoa ja osaa puhuakin vuoden harjoiteltuaan, vähän takeltelee välillä. Sai infarktin myöhään iltapäivällä ja vasta aamulla työkaverit soittivat ambulanssin. Paljon olisi ollut pelastettavissa jos olisi ollut joku läsnä aiemmin.

Ei yksin sairastaminen haittaa, mutta kukaan ei auta kun on kassit täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa paha mieli.

En halua lesota, mutta sairastin aikuiselämäni ekan oksennustaudin helmikuussa. Mikäs siinä ollessa kun mies kantoi mehukeittoa sohvalle, tarjoili erilaisia snäkkejä sitä mukaa mitä pystyin syömään, putsaili oksennusämpäreitä ja tsemppasi. On se paras.

Kyllä sinä omasi vielä löydät.

Et sinä pysty varmaksi sanomaan, että ap löytää kumppanin 

No eihän hän sanonut, että VARMASTI. Tsemppasi vaan potilasta kauniilla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuudella on myös varjopuolensa. Ja yksi on just tuo jos sairastuu.

Tai jos kaatuu ja katkoo luitaan. Miten sitä kipsattuna tekee oikein mitään?

Tai vaikkapa leikkauksen jälkeen voi kotona yksin olla rankkaa.

Tai jos saa sairauskohtauksen, niin kukaan ei ole näkemässä eikä auttamassa. 

Tunnen sinkun joka sai aivoinfarktin. Ennen kuin kukaan huomasi, oli kulunut liian kauan että liuotushoito oltaisi voitu tehdä. Puhekyky meni eikä ole tullut takaisin neljässä vuodessa. Ei myöskään pysty käyttämään tietokonetta eikä ajamaan autoa. On toisten avun varassa. 

Tokihan tämän palstan voimasinkut pärjäävät hienosti yksin tuollaisessakin tilanteessa. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi nykyään on Wolt.

-toinen sinkku

Ja lisåksi saat ovellesi mustaa miestä :)

Koska tämähän se on oksennustaudissa aina mielessä.

Niinpä...🤭

Vierailija kirjoitti:

Tulipa paha mieli.

En halua lesota, mutta sairastin aikuiselämäni ekan oksennustaudin helmikuussa. Mikäs siinä ollessa kun mies kantoi mehukeittoa sohvalle, tarjoili erilaisia snäkkejä sitä mukaa mitä pystyin syömään, putsaili oksennusämpäreitä ja tsemppasi. On se paras.

Kyllä sinä omasi vielä löydät.

Vierailija kirjoitti:

Ei limsaa oksennustautiin kun se vaan pahentaa. Keitettyä vettä vaan, anna kiehua ainakin 10 minuuttia. Pari suolaraetta voi lisätä siihen 

Kyllä limuja ja mehuja voi juoda ja tietysti vettä. Kaikkea nestettä kehoon, paitsi alkoholia. Teekin on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olìn naimisissa,  eikä ukkoa kiinnostanut yhtään, vaikka olin sairas. Se ärsytti häntä. Mieluummin sairastan yksin, kun katselen ukkoa, jolla ei ole mitään empatiaa muita kohtaan. 

Miten muutamat ovat onnistuneet löytämään noin ilkeitä ukkoja? Eikö seurusteluvaiheessa huomattu mitään? Vai myrtsiintyikö ukko myöhemmin ja minkä takia?

Onneksi suurimmalla osalla on hyvä puoliso joka auttaa. Varsinkin silloin kun on sairaana.