Kertokaa joku siedettävä tutustumistehtävä koulussa tai työpaikalla?

Miksi se tutustumisleikki pitää olla? Kun kellekään ei jää mieleen yhtään mitään mitä muut kertoo, ei nimet ei mitkään. Se on vain ja ainoastaan kiusallista ja ahdistavaa. Ihmiset voi laittaa askartelemaan nimilaput eteensä pöydälle ja siinä se. Niitä kun tuijotellaan, niin jää mieleen paljon paremmin. 

Ei, ei, ei näitä.

PARAS jäänsärkijä on asiansa osaava seremoniamestari, joka hoitaa itse homman eikä yritä ulkoistaa työtään paikallaolijoille.

HYVÄ seremoniamestari spiikkaa ja esiintyy itse, luoden lämpimän ja vapautuneen ilmapiirin joka yhdistää muita paikallaolijoita tuhat kertaa paremmin kuin mikään väkinäinen leikki tyyliin just että "Hei :))) Tervetuloa kaikki tänne meidän tilaisuuteen, tosi kiva että tulitte :))). Nyt sitten muodostetaan ryhmät ja sit tehään sellanen kuin pienet pulleat ponit...".

Kerää vaikka lehdistä mielenkiintoisia kuvia ja aseta ne pöydälle. Kuvia saisi olla paljon. Jokainen saa valita kuvan, joka kuvaa häntä parhaiten. Pelkän nimen sanominen ja kuvan näyttäminen riittää, mutta halutessaan saa kertoa pitempään.

Vierailija kirjoitti:

Kerää vaikka lehdistä mielenkiintoisia kuvia ja aseta ne pöydälle. Kuvia saisi olla paljon. Jokainen saa valita kuvan, joka kuvaa häntä parhaiten. Pelkän nimen sanominen ja kuvan näyttäminen riittää, mutta halutessaan saa kertoa pitempään.

Tuntemattomassa porukassa tällainen olisi kyllä todella vaivaannuttava alku.

Ja en tiedä toimisiko edes vaikka tällaisen tekisin kaverien kanssa, jotka olen tuntenut 25 vuotta. Voin kuvitella mitä sanoisivat ajatuksesta..

Kannattaa lukea mitä ketjussa jo kirjoitettu.

Jokainen menee auditorion eteen pitämään 2 minuutin esittäytymisen. Kunnon kidutusta.

Vierailija kirjoitti:

Itse ujona ihmisenä kammoan tuollaisia, mutta jos pakko olisi jotain niin ehkä pikatreffi tyylinen jossa puhutaan yhden ihmisen kanssa kerrallaan muutama minuutti ja sitten siirrytään seuraavaan.  Pahinta on joutua "luokan" eteen kertomaan itsestään.

Tähän voisin itsekin ehkä osallista. Vihaan tutustumisleikkejä. Viimeisimmästä lähdin vain kylmästi pois, kun piti piirissä pyöriä. Aikuisten ihmisten vielä! 🤮

Jokainen kertoo oman nimensä, ja jos on tarpeellista niin jotain työnkuvastaan.

Vierailija kirjoitti:

Kerää vaikka lehdistä mielenkiintoisia kuvia ja aseta ne pöydälle. Kuvia saisi olla paljon. Jokainen saa valita kuvan, joka kuvaa häntä parhaiten. Pelkän nimen sanominen ja kuvan näyttäminen riittää, mutta halutessaan saa kertoa pitempään.

Opitko itse koskaan tällä tavalla nimiä ja jotain ihmisistä? Kuulut vähemmistöön. Suurin osa keskittyy selviämään tehtävästä ja keksimään jotain, mitä nyt kehtaa sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Entä sellainen, että jokainen nostaa kuvan, joka liittyy jotenkin häneen (esim. omistaa koiran -> valitsee koirakortin). Sitten esittelee nostamansa kortin: hei olen Matti, valitsin kortin, jossa on koira, koska meillä on kotona 3 vuotias spanieli. 

 

Onko tämä ok?

 

ap

On kiva. Nimittäin päiväkodissa tai 1-luokan ensimmäisenä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, jossa jaetaan nimellä varustettu lappu jokaisesta osallistujasta. Kaikki kirjoittavat tähän jonkun (positiivisen) asian kys. henkilöstä. Jos ei ollenkaan olla tuttuja, niin se voi olla vaikka "ihana paita!" tai "vaikutat mukavalta". Lopuksi kaikki lukevat omasta lapusta kommentit ääneen.

Tämä on toiminut parissa tilaisuudessa, joissa osallistujia on ollut n. 10, osa ennestään tuttuja ja osa tuntemattomia keskenään. Kaikille jää hyvä mieli kun saa positiivisia kommentteja itsestään.

Ihan vtun noloa tämmönen ala-aste meininki

Siedettävä tutustumisleikki on vähän kuin aidosti hauska hääleikki: sellaista ei ole.

Tuolileikki, musiikkia soimaan ja yksi tuoli vähemmän kuin on ihmisiä. Joka ei musiikin loppuessa ehdi istua tuoliin, pääsee leikistä pois odottamaan ja lukemaan älypuhelintaan.

Eli luontevampaa olisi keksiä joku aito ryhmätehtävä joka liittyy kontekstiin. Ongelmana on vaan se, että miten koko ryhmä tutustuu toisiinsa, kun porukka on jakaantunut pienempiin ryhmiin kaverin ym. kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tuolileikki, musiikkia soimaan ja yksi tuoli vähemmän kuin on ihmisiä. Joka ei musiikin loppuessa ehdi istua tuoliin, pääsee leikistä pois odottamaan ja lukemaan älypuhelintaan.

Miten tuollaisessa nyt tutustuu, korkeintaan jää mieleen, miten röyhkeitä ihmiset osaa olla.

Kaikki eivät halua päästä esiin. Unohda.

Vierailija kirjoitti:

Tuolileikki, musiikkia soimaan ja yksi tuoli vähemmän kuin on ihmisiä. Joka ei musiikin loppuessa ehdi istua tuoliin, pääsee leikistä pois odottamaan ja lukemaan älypuhelintaan.

Näen jo mielessäni tilanteen, kun musiikki lakkaa soimasta eikä kukaan halua istua tyhjälle tuolille. Lopulta joku sitten uhrautuu ja sanoo vaivautuneesti naurahtaen, että jos mä nyt sitten istun.

Jos on mahdollisuus olla ulkona, niin kierrtelette tekemässä jotain rasteja 👍. Tätä käytetään laajasti esim. opiskelijaelämässä.

Keskustelussa pyörii jotain täysin kyynisiä ja epäsosiaalisia hapannaamoja 👺. Haluatko moisia ankeuttajia työyhteisöösi? Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Eli luontevampaa olisi keksiä joku aito ryhmätehtävä joka liittyy kontekstiin. Ongelmana on vaan se, että miten koko ryhmä tutustuu toisiinsa, kun porukka on jakaantunut pienempiin ryhmiin kaverin ym. kanssa.

Miksi koko ryhmän pitää tutustua toisiinsa juuri sillä hetkellä? Jos kyse on esimerkiksi jostain yksittäisestä koulutuspäivästä, niin ei siellä ole tarkoitus luoda ystävyyssuhteita. Jos taas ollaan jatkossakin tekemisissä, tutustutaan vähitellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ Tuo kuvajuttu on ihan ok  mutta ajattelitko leikelle itse lehdistä kuvia vai miten toteuttaisit? 

 

jostain netistä kopsaan kuvia wordille ja tulosta ne sekä leikkaan saksilla. 20 minsan juttu

Nyrkit viuhuu jo kättelyssä kun siitä koirankuvasta tapellaan.

Neutraali missä ei tarvi kuin kertoa, että kuka on ja mitä tekee.