Yle: Lääkäri Anni Saukkola sanoo suoraan: Vastaanotolla käy tunteissa vellovia naisia, jotka eivät sinne kuulu
Artikkeli kertoo psykiatriaan erikoistuvasta lääkäristä Anni Saukkolasta, joka huomaa vastaanotollaan, että ihmiset hakevat lääkäriltä apua asioihin, jotka eivät oikeastaan kuulu lääketieteen piiriin. Potilaat tulevat suruineen, riitojen jälkeisine ahdistuksineen ja työelämän tunteiden käsittelytarpeineen, vaikka kyse on usein arjen normaaleista tuntemuksista. Saukkolan ja Lääkäriliiton mukaan lääkäri ei voi olla elämän kaikkien ongelmien ratkaisija, ja nyt halutaankin keskustella siitä, mikä kuuluu terveydenhuoltoon ja mikä ei. Taustalla on myös huoli medikalisaatiosta - siitä, että tavallisia elämänvaiheita ja tunteita aletaan liikaa lääketieteellistää.
Tässä näkyy nykyajan hemmoteltu ajattelutapa. Naiset eivät enää kestä surua, pettymystä tai arjen vaikeuksia ilman, että ryntäävät lääkärille kuin kyseessä olisi vakava sairaus. Samaan aikaan oikeasti apua tarvitsevat joutuvat jonottamaan. Meille on opetettu, että "kaikki tunteet pitää käsitellä", mutta lopputulos on se, että terveydenhuolto tukkeutuu ja lääkäreiltä vaaditaan ihmeidentekoa asioissa, jotka ennen hoituivat perheen, ystävien tai ihan vaan ajan avulla.
Kommentit (412)
"- monen ihmisen elämä olisi oikeasti ihan sekaisin, jos seuraisi tunteitaan. Kyllä järkeäkin tarvitaan."
Kun tunteet ovat tilanteenmukaisia, niissä on viisaus. Ei tarvitse järkeillä erikseen mitään.
Vierailija kirjoitti:
Hän on täysin väärällä alalla ja tulee aiheuttamaan suruja ja itsemurhia potilailleen. Tollasen n a t z z i n lapset saattaa sairastua vakavasti, säälin heitä.
Eukolla on omat traumat lukkiutuneet siksi sekoilee. Tarvitsee syvemmän pitkän terapian ettei vahingoita enempää muita.
joku muistikuva jostakin lehtijutusta että sillä itselläkin oli/on joku diagnoosi:
Hesarin juttu vuodelta 2024 "30-vuotias Saukkola on Suomen tunnetuimpia lääkäreitä ainakin nuorempien keskuudessa. Syynä on some, jossa hänet tunnetaan Lääkäri Annina.
Saukkola haluaa purkaa psyykkisiin sairauksiin liittyvää häpeäleimaa, stigmaa. Siksi hän on somessa puhunut myös omista ongelmistaan.
--------------------------------------------
ylen artikkeli 2024:
Anni Saukkola on itsekin sairastunut masennukseen. Diagnoosin saaminen käynnisti vuosia kestäneen prosessin, jonka aikana Saukkola hyväksyi sairauden osana itseä ja omaa elämää.
Saukkola tunnistaa ajatuksen siitä, että diagnoosista voi tulla osa identiteettiä. Oman terveyden tai toimintakyvyn menettäminen ravistelee väistämättä. Hän kuitenkin muistuttaa, että ihmisellä voi olla diagnoosi, mutta ihminen ei ole diagnoosi.
Diagnoosit ovat varmaan osittain aina olleet mielikuvien rakentajia. Olen huolissani siitä, että yhä nuoremmilla ihmisillä identiteetti rakentuu isoilta osin jonkin diagnoosin, usein psykiatrisen, ympärille, Saukkola pohtii.
Joskus ihmiset raivostuvat vastaanotolla, kun he eivät saa sellaista diagnoosia, jota he ovat odottaneet tai toivoneet. Siellä on syvällä jokin hätä, tarve avulle. Se on inhimillistä.
------------------------------------
eli empatia karannut ikkunasta reilussa vuodessa ko. lääkäriltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin yrittäjänä menneinä vuosina lukuisia loppuun palamisia, henkilökohtaisia vastoinkäymisiä, köyhyyttä ja arvottomuutta. Tietysti myös itsetuhoisia ajatuksia. Koskaan en käynyt lääkärissä, koskaan en muille asioistani itkenyt tai valitellut. Taistelin eteenpäin ja lopulta vuosien jälkeen tilanteeni alkoi paranemaan. Ja edelleen olen tuossa paranemisprosessissa. Kokonaan en palaudu enää koskaan, mutta toimintakykyisenä pysyn ja elämäniloakin löytyy vähitellen.
En pidä itseäni hyvänä esimerkkinä, mutta halveksin heikkoja ihmisiä, jotka itkevät jonninjoutavista ammattiauttajille.
On normaalia kaivata toisen ihmisen läsnäoloa ja tukea. Sinä et näköjään salli tarvitsevuutta itsellesi, joten toki halveksit sitä muissakin. Ei tarkoita, että ne muut ovat viallisia, kun eivät jaksa elämää yksin. Ei kenenkään pitäisi joutua jaksamaan.
Ihan oikeaan osut.
Mutta on niitäkin jotka jopa parisuhteissaan kieltävät itseltään ja toiselta täysin normaalin kiintymyksen ja pitävät sitä jonain1950-luvulle jääneenä arvokulahtaneena tapana josta pitää terapioida itsensä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämä psykiatriaan ekrioistuva lääkäri nyt erikoistumassa ihan oikeallaealalle? Kai psykiatrin pitää jaksaa kuunnella ihmisten murheita?
Priorisointikysymys. Asenne että kaikkien pitäisi mennä terapiaan ei ole kestävä. Sitä puhuvat ne joilla pysyvästi epävakaa tunnessääntely.
Käsittääkseni ainakin psykologit ja psykiatrit joutuvat käymään jonkinlaisessa terapiassa ihan voidakseen toimia ammatissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylen sivuilla jutun kommenttiosiossa on hyviä huomioita siitä, että tätä "tunteissa vellomista" pitäisi nyt vähän avata enemmän. Mitä sillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan, miksi se on niin huono asia, miten tunteita pitäisi käsitellä vai pitäisikö ne vain jättää käsittelemättä kokonaan (ts. tukahduttaa)? Miksi meitä ensin hanakasti ohjataan kääntymään lääkärin puoleen kriisi- ja mielenterveysasioissa ja kun ihmiset niin tekevät, tulee lääkäriltä haukut yhdessä valtakunnan päämedioista, että väärin toimittu. Jos on pokkaa esittää provosoivia ja ehkä vähän halveksuviakin väitteitä, pitäisi olla myös pokkaa perustella ne konkreettisesti, ymmärrettävästi ja perusteellisesti.
Nimenomaan pitää tukahduttaa. Ei mua kiinnosta pätkääkään sun tunteet, jos et ole perheenjäsen. Siten pakotat
Ei ne lääkäritkään kuuntelisi, jos siitä ei maksettaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on täysin väärällä alalla ja tulee aiheuttamaan suruja ja itsemurhia potilailleen. Tollasen n a t z z i n lapset saattaa sairastua vakavasti, säälin heitä.
Eukolla on omat traumat lukkiutuneet siksi sekoilee. Tarvitsee syvemmän pitkän terapian ettei vahingoita enempää muita.
joku muistikuva jostakin lehtijutusta että sillä itselläkin oli/on joku diagnoosi:
Hesarin juttu vuodelta 2024 "30-vuotias Saukkola on Suomen tunnetuimpia lääkäreitä ainakin nuorempien keskuudessa. Syynä on some, jossa hänet tunnetaan Lääkäri Annina.
Saukkola haluaa purkaa psyykkisiin sairauksiin liittyvää häpeäleimaa, stigmaa. Siksi hän on somessa puhunut myös omista ongelmistaan.
--------------------------------------------
ylen artikkeli 2024:
Anni Saukkola on itsekin sairastunut masennukseen. Diagnoosin saami
Realismia se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrin tehtävähän se on päättää, onko mielen ongelma vakava vai ei. Tämä erikoistuva lääkäri tuntuu odottavan, että potilas itse osaa tehdä diagnoosin itsestään, että onko sairautta vai ei. Sehän onkin sitten kätevää lääkäreille.
Monelta puuttuu aivan tavanomainen psyykkinen resilienssi vastoinkäymisille.
Siitä apn avauksessa on kysymys.
Tutkitusti vakaissa perheolosuhteissa kasvaneilla lapsilla on tilastollisesti parempi resilienssi aikuisena.
Toinen näkökulma on se, että nykyvanhemmat siloittelevat asioita liikaa, jotta heidän lapsilleen ei tulisi paha mieli. Ettei vain pikku Jonne tai Jenna alkaisi nyyhkyttää tai näyttäisi surulliselta. Erään koko Suomesa järkyttäneen rikoksen jälkeen (nuori tekijä) TV:ssä oli myöhemmin aihetta sivuava asiaohjelma. Siinä psykiatri selitti, että on lapsille haitallista, jos vanhemmat tekevät asiast liian helpoksi heille. Lasten pitää saada kokea lapsuuden aikana pettymyksiä ja sitä, ettei kaikki mene lapsen toiveiden mukaan. Silloin lapsi saa rakennusaineita ja sisäistä kestävyyttä niitä vastoinkäymisi'ä varten, joita elämässä aqivan varmasti tulee eteen. Vanhemmat voivat lohduttaa lasta, mutta pitää olla järkevä. Joku . peruuntunut retki eläintarhaan tai sairastuminen päivänä, jolloin olisi hyvän kaverin syntymäpävät, ne ovat ikäviä asioita, mutta niistä selviää. Sellaista sattuu.Aina ei voi olla kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrin tehtävähän se on päättää, onko mielen ongelma vakava vai ei. Tämä erikoistuva lääkäri tuntuu odottavan, että potilas itse osaa tehdä diagnoosin itsestään, että onko sairautta vai ei. Sehän onkin sitten kätevää lääkäreille.
Monelta puuttuu aivan tavanomainen psyykkinen resilienssi vastoinkäymisille.
Siitä apn avauksessa on kysymys.
Tutkitusti vakaissa perheolosuhteissa kasvaneilla lapsilla on tilastollisesti parempi resilienssi aikuisena.
Toinen näkökulma on se, että nykyvanhemmat siloittelevat asioita liikaa, jotta heidän lapsilleen ei tulisi paha mieli. Ettei vain pikku Jonne tai Jenna alkaisi nyyhkyttää tai näyttäisi surulliselta. Erään koko Suomesa järkyttäneen rikoksen jälkeen (nuori tekijä) TV:ssä oli myöhemmin aihetta si
Olet täysin oikeassa. Resilienssi syntyy kun tulee vastoinkäymisiä mutta saavat vanhemmilta tukea niiden hetkellä. Oppia itsenäiseen tunteiden sääntelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrin tehtävähän se on päättää, onko mielen ongelma vakava vai ei. Tämä erikoistuva lääkäri tuntuu odottavan, että potilas itse osaa tehdä diagnoosin itsestään, että onko sairautta vai ei. Sehän onkin sitten kätevää lääkäreille.
Monelta puuttuu aivan tavanomainen psyykkinen resilienssi vastoinkäymisille.
Siitä apn avauksessa on kysymys.
Tutkitusti vakaissa perheolosuhteissa kasvaneilla lapsilla on tilastollisesti parempi resilienssi aikuisena.
Toinen näkökulma on se, että nykyvanhemmat siloittelevat asioita liikaa, jotta heidän lapsilleen ei tulisi paha mieli. Ettei vain pikku Jonne tai Jenna alkaisi nyyhkyttää tai näyttäisi surulliselta. Erään koko Suomesa järkyttäneen rikoksen jälkeen (nuori tekijä) TV:ssä oli myöhemmin aihetta si
Niinpä. Siksi tuollainen onkin vanhempien kannalta itsekästä ja henkistä väkivaltaa. Miten niin? No koska vanhempihan toimii pohjimmiltaan näin siksi, että hänelle itselleen ei tulisi ikävä olo. Onko sitten tällaisesta lapsesta kasvaneen aikuisen syy, jos hänelle tulee huono itsetunto, stressinsieto ja resilienssi? Ei ole. Ja pystyykö hän tuosta vain muuttumaan toisenlaiseksi? Ei pysty.
Vierailija kirjoitti:
Ap keksinyt koko jutun 😖
Perusteletko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet sentään tappaa rehdisti itsensä eikä kuormita terveydenhuoltoa. Näin kypsä ihminen toimii, kun elämässä tulee eteen pieniä vaikeuksia.
Miehenä kävin lääkärin vastaanotolla kun olin itsekin huolissani pitkään jatkuneista itsetuhoisista ajatuksista. Lääkäri neuvoi ostamaan kirkasvalolampun.
En ostanut kirkasvalolamppua, mutta lupasin itselleni että toiste en enää vaivaa terveydenhuoltoa mielenterveypulmillani.
Ei sitten taskulamppua neuvonut hankkimaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain suuronnettomuudesta tehtiin joskus tutkimus.
Siinnä seurattiin terapiaa saaneita ja niitä jotka eivät saaneet terapiaa.
Parhaiten selvisivät ne jotka eivät saaneet terapiaa...
Ainakin välittömästä kriisiavusta on saatu ristiriitaisia tuloksia. Osa niistä kertoo että pelottavan tai jollain tapaa traumaattisen asian vatvominen heti tapahtuman jälkeen vain vahvistaa tunnekokemusta ja pahentaa myöhempiä ahdistus- ja/tai pelkotiloja.
Kivaa yleistämistä sinulla!
Artikkelissa sanotaan myös: Tässä työssä tunteissa vellominen estäisi ammatillisen suhtautumisen ja työtehtävistä suoriutumisen täysin, sanoo Saukkola.
Projisoiko hän nyt sitten? Kun hän ei saa velloa tunteissa, niin potilaatkaan eivät saa?
😅 olenkin usein tänne kirjoittanut että naiset ovat säälittäviä reppanoita ja nyt naislääkärikin sen uskaltaa kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa sanotaan myös: Tässä työssä tunteissa vellominen estäisi ammatillisen suhtautumisen ja työtehtävistä suoriutumisen täysin, sanoo Saukkola.
Projisoiko hän nyt sitten? Kun hän ei saa velloa tunteissa, niin potilaatkaan eivät saa?
Ei projisoit vaan toteaa tosiasiat.
Jutussa todettiin hyvin ne ongelmat mitä asiaan liittyy yleisellä ja yhteiskunnan tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa sanotaan myös: Tässä työssä tunteissa vellominen estäisi ammatillisen suhtautumisen ja työtehtävistä suoriutumisen täysin, sanoo Saukkola.
Projisoiko hän nyt sitten? Kun hän ei saa velloa tunteissa, niin potilaatkaan eivät saa?
Ei projisoit vaan toteaa tosiasiat.
Jutussa todettiin hyvin ne ongelmat mitä asiaan liittyy yleisellä ja yhteiskunnan tasolla.
Mihin asiaan?
Vai työnohjaus helpottaa työssä v#€%%%#sta ja v€%#^& tunteita ... jaa, kuinkas monessa työpaikassa työnohjausta eli työterapiaa onkaan tarjolla... Marjanpoimijoille? Siivoojille? Torimyyjille? Kaupan kassoille? Kesätyöläisille? Raksoilla? Rafloissa? Autokorjaamoissa? Missä?
Huah, pikkasen edes tilannetajua sanomisiin. Norsunluutorneista taas huudellaan 🤬
Lanka takuulla täynnä mummojen harhaista uhoa. Ei kiinnosta lukea, uliskoot.
On normaalia kaivata toisen ihmisen läsnäoloa ja tukea. Sinä et näköjään salli tarvitsevuutta itsellesi, joten toki halveksit sitä muissakin. Ei tarkoita, että ne muut ovat viallisia, kun eivät jaksa elämää yksin. Ei kenenkään pitäisi joutua jaksamaan.