Jos tulet loukatuksi, miten toimit?

Ohitan koko asian. Loukkaamisessa kyse on siitä, että halutaan loukata ja jos en loukkaannu, niin loukkaaja jää vaille jotain kokemusta (onnistuminen?, voittaminen?). Kun ei provosoidu eikä reagoi, säästyy monelta turhalta mieliharmilta. Loukkaantuminen on ihan oma päätös ja puhtaasti oma kokemus. (loukkaantuminen mentaalisessa mielessä siis)

Riippuu toki miten on loukattu, mutta jos henkilökohtaisuuksiin menty tai esim. epäonnistumisia ruoditaan ivalliseen sävyyn, ulkonäköön tai kieroile aiheutettu morkkista, niin en lähde vaan kävelemään tai jää alistetuksi. Yleisin reaktioni on kosto, mahdollisimman täydellinen kosto. Voin odottaa pitkäänkin, kyllä yleensä jotain putkahtaa esiin ja sitten isken. Vastareaktion katsominen on silloin nautinto. 

"Ei haukku haavaa tee" jätä muiden mielipiteet omaan arvoonsa kun ei ne mielipiteet vaikuta mitenkään sinun elämään. Mielipide on kuin peräaukko jokaisella on omansa

Naapuri on mestari rivien välistä loukkaaja. On myös sairaan utelias. Vedätän tahallaan jos alkaa kyselemään liikoja. 

Minulla vaikuttaa se, että vaikuttaako loukkaaminen tahalliselta vai vahingolta. Jos vaikuttaa siltä, että joku loukkaa toistuvasti muka viattomasti samassa asiassa ja myöhemmin kyselee, että olenko loukannut sua jotenkin, suhtaudun nykyään varautuneesti. Se ihminen taisi loukata tahalleen, eli saanee siitä jonkinlaista nautintoa. Saako hän nyt jotakin kiksejä siitäkin, että utelee onko hän loukannut ja jos myönnän, että on? Mulla menee siis luottamus siitä jos huomaan, että toinen loukkaa tarkoituksella. Sen jälkeen mulla menee sisäinen halu olla sen ihmisen kanssa ja kertoa hänelle asioitani. 

Jos se ihminen olisi rehellisesti ystäväni, hän ei saisi jotakin nautintoa siitä,että loukkaa minua tarkoituksella. Eri asia on, jos se tapahtuu vahingossa. Silloin ihminen yleensä pyytää heti anteeksi, eikä ala kysellä, että loukkasinko jotenkin. Jos kyselee tuolla tavalla epäsuorasti, yrittää pakottaa sen vastapuolen puhumaan asiasta, josta hän tuskin haluaa puhua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn että oliko vielä muuta sydämelläsi.😂

Eli pääsen yli tilanteesta sen suurempia tunnekouhuja.

Tuosta lauseesta tunnistaa vähäisen empatiakyvyn omaavan henkilön.

Minusta taas näyttää, että hänellä on terve itsetunto ja itseluottamus kunnossa. Silloin ei paljon toisten sanomiset hetkauta. Vastakohtana on sitten herkkähipiäiset mielensäpahoittajat.

Jos on läheinen niin pidän viikon mykkäkoulun ja jos joku muu niin panen välit poikki. 

Siedän pitkään, mutta jos mulle on systemaattisesti tehty väärin niin loukkaan kyllä lopulta. Tämä tiedoksi ammattiloukkaantujille.

Yritän kaikin tavoin teeskennellä ettei minua ole loukattu ja olla kuin ei mitään.