Lue keskustelun säännöt.
BED/ahmintahäiriö ja toivottomuus
15.09.2025 |
BED vaikuttaa elämään ja painoon hallitsemattomasti, painoa on nyt 100 kiloa ja olen keskimittainen nainen. En jaksa elää näin, mutta toisaalta en jaksa nähdä enää muitakaan keinoja.
Olen yrittänyt hakea apua lääkäristä. Kävin ravitsemusterapeutilla. Yritin sitä, että syön "sallittuja herkkuja", aterioin riittävästi 5 kertaa päivässä, pyrin olemaan laihduttamatta ahmimisen välissä jne. Tämä ei poistanut ahmimista ja johti siihen, että paino nousi 10 kiloa vuodessa. Muutenkin syömistä on pakko rajoittaa jonkin verran terveydellisten vatsavaivojen takia, joten ajatus rajoittamisen lopettamisesta ei siinäkään mielessä ole mahdollinen.
Osa terveyshaasteista saattaisi helpottua pudottamalla painoa, mutta kun en saa sitä painoa putoamaan... laihdun alkuun 1-2 kiloa kuukaudessa (on neuvottu laihduttamaan hitaasti), sitten 2-3 päivän ahminta iskee taas ja paino nousee takaisin alkuperäiseen tai sitä korkeammalle.
Juurisyytkin on selvitetty siellä lääkärissä - taustalla ovat ahdistus, masennus, lapsuustraumat ja neuroepätyypillisyys. Ahmin yleensä silloin, kun olen ylikuormittunut/stressaantunut ja haluan täysin päästää irti kaikesta kontrollista, syödä niin paljon että rentoudun enkä hetkeen kestä ajatellakaan ruokaa, samalla saan dopamiinia ja energiaa niistä ylimääräisistä kaloreista. Näiden taustasyiden tietäminen ei kuitenkaan muuta tilannetta. Eikä elämä edes ole kuormittavaa, kuormitun vain todella pienestä niiden nepsyhaasteiden takia.
Masennuslääkkeet eivät auttaneet, adhd-lääkkeitä ei ole määrätty sydänsairauden ja sivuvaikutusten vuoksi. Olen käynyt kuntoutusjakson, mutta siellä keskityttiin elämänhallintaan yleisesti ja paino jäi sivuun. Ozempiciin ei ole varaa enkä muutenkaan voi syödä useita lääkkeitä sivuoireiden takia, niin varmaan sama koskisi sitäkin. Terapian kanssa sama juttu, rahat eivät riitä vaikka sitä saisi KELA-tuettuna. Lapsuustraumojen läpikäyminen sairaanhoitajan kanssa ei ole muuttanut tilannetta. Laihdutusleikkausta ei tehdä ahmintahäiriöisille.
Lääkäristä olen saanut vinkeiksi myös tekniikoita niihin hetkiin, jolloin ahmimistarve iskee. Ajatusten vieminen muualle ei auta, kylmä/lämmin suihku tai jääpalojen koskettelu ei muuta mitään, kävelyllä tai hölkkäämässä käyminen vain siirtää ahmimisen hetkeä, tunteiden sanoittaminen ääneen tai paperille ei muuta asiaa. Jos kerran saan tarpeen ahmia, niin se jatkuu vahvana ainakin 3 päivää, enkä yleensä jaksa sinnitellä niin pitkään.
Itsenäisesti olen yrittänyt kalorien laskemista, pätkäpaastoa, rautalisää, monivitamiinia, auringossa oleilua ja päivittäistä ulkoilua, mitä näitä nyt on. Mikään ei vaikuta. Nyt viimeksi koetin sitä, että suunnittelin ahmimisen etukäteen, laskin kaloritkin ennakolta ja ajattelin, että pystyisin ahmimaan vaikka vain 3 kuukauden välein. Luulin, että se oikeasti muuttaisi jotain. Turha luulo, sivuutin suunnitelman ja ahmin hallitsemattomasti kahtena päivänä putkeen. Siksi olen aika epätoivoinen. En usko että vauvapalsta voi auttaa kun lääkäritkään eivät ole osanneet tarjota ratkaisua, mutta tämä piti saada ulos jonnekin.
Kommentit (36)
Minulla on lääkitsemätön adhd ja ahmimisjaksoja. Parhaiten toimii sokerin ja vaalean viljan jättäminen pois. Toki sorrun edelleenkin ajoittain, mutta tilanne on paljon parempi aina kun saan ajettua itseni pois sokerikoukusta. Saan syödä mitä vain paitsi makeaa ja vaaleaa siihen asti että helpottaa, menee noin viikko. Syön ruisleipää, kanamunia, ruokaa, kalapuikkoja yms niin kauan kunnes ei tee enää mieli. Oliiveja ja suolakurkkuja. Ihan mitä tahansa kunnes ahmimishimo hellittää. V-mäinen ongelma, paino voi heitellä monella kymmeneklä kilolla kun sorrun. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niin tutulta monin paikoin. Itse olen kamppaillut bulimian kanssa kohta 20 vuotta. Joskus on mennyt paremmin ja parhaimmillaan meni kolmisen vuotta oireilematta, mutta sitten taas joku kuormittava elämäntilanne suistaa kaiken raiteiltaan.
Sinänsä minulla on kuitenkin helpompi tilanne, että bulimia varmaan tunnistetaan edes vähän paremmin terveydenhuollossa kuin BED. Lisäksi olen vain vähän ylipainoinen, mutta kyllähän tästä sitten muita terveyshaittoja on.
En osaa auttaa, kun tämä omakin ongelma vielä sen verran leväällään, mutta voi toivottaa voimia ja tsemppiä. Lisäksi vinkata tämmöisen Syömishäiriöliiton mielenkiintoisen maksuttoman 29.10. järjestettävän webinaarin syömisen ja neurokirjon haasteiden yhteisnäkökulmasta. Ei siitäkään varmaan mitään ratkaisevaa apua ole, mutta voi avata jotain uusia näkökulmia. Perusterveydenhuollossahan syömishäiriöt ovat edelleen vähän sellainen tuntematon alue.
https://syomishairioliitto.fi/uutiset/syominen-ja-sen-haasteet-neuromon…
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin tutulta monin paikoin. Itse olen kamppaillut bulimian kanssa kohta 20 vuotta. Joskus on mennyt paremmin ja parhaimmillaan meni kolmisen vuotta oireilematta, mutta sitten taas joku kuormittava elämäntilanne suistaa kaiken raiteiltaan.
Sinänsä minulla on kuitenkin helpompi tilanne, että bulimia varmaan tunnistetaan edes vähän paremmin terveydenhuollossa kuin BED. Lisäksi olen vain vähän ylipainoinen, mutta kyllähän tästä sitten muita terveyshaittoja on.
En osaa auttaa, kun tämä omakin ongelma vielä sen verran leväällään, mutta voi toivottaa voimia ja tsemppiä. Lisäksi vinkata tämmöisen Syömishäiriöliiton mielenkiintoisen maksuttoman 29.10. järjestettävän webinaarin syömisen ja neurokirjon haasteiden yhteisnäkökulmasta. Ei siitäkään varmaan mitään ratkaisevaa apua ole, mutta voi avata jotain uusia näkökulmia. Perusterveydenhuollossahan syömishäiriöt ovat edelleen vähän sellainen tuntematon alue.
Äh, ei ollutkaan ilmainen, vaan 45 €. Pahoittelut, että oli mennyt tuo ohi tutkan.
Osta parempia vaihtoehtoja, naposteluun kurkkua, porkkanaa dippiä, tee tavallista kotiruokaa, limut vaihda sokerittomaan mehuun...
Hieno pitkä kirjoitus.
Toivoisin osaavani auttaa, mutta en minä osaa. Mieleeni tuli sana rutiini. Voisitko kuvitella tekeväsi itsellesi jonkinlaisen lukujärjestyksen, joka jäsentäisi arkesi tarkkoihin, säännöllisesti toistuviin toimintoihin. Noina aikoina tekisit ennalta suunnittelemasi asiat ja siirtyisit välittömästi toisen askaren suorittamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rybelsus minulla rauhoittaa juuri tuota ahmimisenhalua. Lisäksi se hieman aiheuttaa närästystä, mutten ole muuten kokenut vahvoja vaikutuksia 14 mg annostuksellakaan. Paino on pudonnut kilon kuussa, kun samalla myös hieman varon mitä syön.
Toisaalta lääkkeen kanssa ruokaan kuluu vähemmän rahaa, ja lääkkeen voi ostaa hieman edullisemmin Virosta, mikäli sattuu sinne matkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lääkitsemätön adhd ja ahmimisjaksoja. Parhaiten toimii sokerin ja vaalean viljan jättäminen pois. Toki sorrun edelleenkin ajoittain, mutta tilanne on paljon parempi aina kun saan ajettua itseni pois sokerikoukusta. Saan syödä mitä vain paitsi makeaa ja vaaleaa siihen asti että helpottaa, menee noin viikko. Syön ruisleipää, kanamunia, ruokaa, kalapuikkoja yms niin kauan kunnes ei tee enää mieli. Oliiveja ja suolakurkkuja. Ihan mitä tahansa kunnes ahmimishimo hellittää. V-mäinen ongelma, paino voi heitellä monella kymmeneklä kilolla kun sorrun. Tsemppiä.
Kiitos vertaistuesta, lohdullista kun joku samaistuu. V-mäistä tää kyllä on, varsinkin just se että niin pienen ajan kestävä sortuminen voi nostaa painoa niin pitkäksi aikaa... mutta sitten kun kiloja haluaa pysyvästi pudottaa, niin siinä menee ikuisuus.
Ihan mahtavaa, että olet löytänyt keinon joka auttaa. Mulla tuota hankaloittaa vähän se, että moni tuttu harrastaa leipomista ja tuntuisi vaikealta olla koko ajan kieltäytymässä kaikesta, kun olen jo nyt vähän "vaativa vieras" noiden vatsaongelmien takia. Heidän ei ole pakko tarjota tai leipoa, mutta tiedän että sitä kuitenkin tapahtuu enkä jaksaisi turhaa inttämistä pelkän sokerilakkokokeilun takia.
Muutenkin mietin vähän, että olisiko tuo silti liian rajoittavaa, kun jo ne vatsaoireet rajoittavat ruokavaliota ja yleensä se rajoittaminen vain entisestään ruokkii ahmimista. Muutenkin perusruoka tai paistettu/mikrotettu/uunissa käytetty juustoruisleipä on yksi niistä asioista, joita ahmin tosi usein.
Mutta ainakin nuo suolakurkut voisi ottaa käyttöön ahmimisen korvikkeena! Vaikka siten, että niiden päälle sulattaa juustoa tai vastaavaa. Usein kevyet korvikkeet eivät toimi juuri siksi kun niistä "puuttuu" jotain (yleensä suolaa/rasvaa/sokeria), mutta suolakurkku on niin vahvan makuista, että saattaisi oikeasti auttaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin tutulta monin paikoin. Itse olen kamppaillut bulimian kanssa kohta 20 vuotta. Joskus on mennyt paremmin ja parhaimmillaan meni kolmisen vuotta oireilematta, mutta sitten taas joku kuormittava elämäntilanne suistaa kaiken raiteiltaan.
Sinänsä minulla on kuitenkin helpompi tilanne, että bulimia varmaan tunnistetaan edes vähän paremmin terveydenhuollossa kuin BED. Lisäksi olen vain vähän ylipainoinen, mutta kyllähän tästä sitten muita terveyshaittoja on.
En osaa auttaa, kun tämä omakin ongelma vielä sen verran leväällään, mutta voi toivottaa voimia ja tsemppiä. Lisäksi vinkata tämmöisen Syömishäiriöliiton mielenkiintoisen maksuttoman 29.10. järjestettävän webinaarin syömisen ja neurokirjon haasteiden yhteisnäkökulmasta. Ei siitäkään varmaan mitään ratkaisevaa apua ole, mutta voi avata jotain uusia näkökulmia. Perusterveydenhuollossahan syömishäiriöt ovat edelleen vähän sellainen tuntematon alue.
Jep, BED ei tosiaan tule otetuksi yhtä vakavasti kuin moni muu syömishäiriö, tuntuu että sitä ei edes tunnisteta "oikeaksi" häiriöksi vaikka se pahimmillaan hallitsee elämää 24/7. Mulle ei ole ikinä ehdotettu hoidoksi mitään ravitsemusterapeuttia kummempaa (kuten vaikka syömishäiriöpolia) vaikka olen avoimesti puhunut ongelmasta ja painoon liittyviä sairauksiakin alkaa olla.
Toisaalta tavallaan ymmärrän sen että hoitoa saa vähemmän, kun tämän terveyshaitat ovat yleensä samat kuin lihavuudella. Eli isot ja haitalliset, tietenkin, mutta aika hitaat. Jos ahmimisen mukana on oksentelua tai ulostuslääkkeiden väärinkäyttöä niin vaara (ruokatorven tai verisuonen puhkeaminen, kallonsisäinen paine jne.) voi kai olla vielä akuutimpi, vaikka ihminen ulkoisesti näyttääkin terveemmältä. Toisaalta tuokin tietenkin riippuu sairauden vakavuudesta, siitä kuinka usein ahmimiskohtauksia on jne.
Kiitos hirveästi myötätunnosta, vertaistuesta tsempeistä, kovasti jaksamista sullekin! Webinaari on tosiaan vähän turhan kallis kuten sanoitkin, mutta mukavaa kun jaksoit linkata. Varmasti vähän vastaavia materiaaleja on edullisempinakin versioina jossain.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Osta parempia vaihtoehtoja, naposteluun kurkkua, porkkanaa dippiä, tee tavallista kotiruokaa, limut vaihda sokerittomaan mehuun...
Syön jo tavallista kotiruokaa ja olen yrittänyt hoitaa ongelmaa tällä syömällä vihanneksia, kun tekee mieli ahmia. Se auttaa joskus, mutta ei aina. Kerran ostin ja söin 2 kokonaista kurkkua, mutta eivät ne pelastaneet tilannetta vaan ahmistarve "jäi päälle" ja ahmin sitten pari tuntia myöhemmin. Toisaalta herkkujenkaan maltillinen syöminen ei auta, että en tiedä mikä sitten toimisi, kun pieni määrä ei riitä mutta korvikekaan ei toimi.
Teen tavallista kotiruokaa ja sitäkin haluan ahmia, jos se on hyvää. Käytän jo sokerittomia tuotteita ja niitäkin aika harvoin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa, että voisit tarvita kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Jos ei ole varaa niin koita lukea aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, jos sieltä löytyisi jotain.
Bedissä pitäisi unohtaa laihdutus ihan kokonaan aluksi ja kaikki älä syö sitä tätä ja tota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieno pitkä kirjoitus.
Toivoisin osaavani auttaa, mutta en minä osaa. Mieleeni tuli sana rutiini. Voisitko kuvitella tekeväsi itsellesi jonkinlaisen lukujärjestyksen, joka jäsentäisi arkesi tarkkoihin, säännöllisesti toistuviin toimintoihin. Noina aikoina tekisit ennalta suunnittelemasi asiat ja siirtyisit välittömästi toisen askaren suorittamiseen.
Kiitos paljon, kauniisti sanottu! Hyvä jos pituus ei haittaa, veikkaan että tästä vastauksestakin tulee aika pitkä. Lukujärjestystä käytettiin silloin joskus nepsykuntoutusjakson aikaan, mutta nykyään se on jäänyt enkä muista auttoiko tuo ahmimiseen.
Tosi usein ahmimisen taustalla on vähän sellaisia ajatuksia, että "en jaksa panostaa tähän, en jaksa ajatella tai yrittää, haluan luopua kaikesta ja rikkoa kaikki tavoitteet, en enää pysty kiinnittämään huomiota mihinkään, haluan olla rauhassa ja haluan edes yhden päivän puhtaasti nauttia jostain ilman että pitää nähdä vaivaa, en jaksa olla koko ajan epämukavuusalueella enkä jaksa sitä että aivan kaikki on epämukavuusaluetta, en jaksa koko ajan pyrkiä parempaan, en jaksa tehdä mitään mutta en myöskään jaksa koko ajan estää itseäni tekemästä jotain" jne.
Tavallaan se on sellaisen lapsellisen anarkian ja melkein tyhjästä tulevan uupumuksen yhdistelmä... eikä tuota auta se, että ahmimisen jälkeen on usein euforinen olo, tuntuu että olen "latautunut" ja saan sillä energian aallolla tehdyksi asioita jotka ovat roikkuneet pitkään, tai jos en saa niin ainakin olen rauhallinen eivätkä ajatukset tunnu niin "äänekkäiltä" ja hallitsemattomilta kuin yleensä. Häpeä tulee sitten vähän myöhemmin.
En tiedä, että ruokkisivatko askareet ja toiminnot tuota (yleensä melkein tyhjästä tullutta) stressaantunutta oloa, vai olisiko jotenkin helpompaa toimia selkeiden raamien sisällä. En tosiaan enää muista, että miten se aikanaan meni silloin kun tuo oli käytössä. Mutta ainakin voisi testata, eihän siinä enää mitään menetäkään. Otan tämän kokeiluun, kiitos vielä ehdotuksesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/ahminnan-omahoito-ohjelma/…
Olen kokeillut tätä, siitä ei ollut valitettavasti apua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa, että et ehkä yritä hoitaa sitä jyyrisyytä ahmimiseen, eli nimenomaan sitä stressiä ja mistä se stressi ja ahdistus tulee? Yrität vain kontrolloid syömisiäsi sen sijaan.
Olen itse parantunut ahmismishäiriöstä ja siinä tarvitsee hoitaa se juurisyy ahmimiseen. Kun sitä aletaan hoitamaan niin on paljon parempi hallita ahmimista.
Tosin itse yhä rajoitan syömistä, se on itselleni parempi. Valkoinen sokeri ja viljatuotteet laukaisevat ahmimisen. Uskon, että tuo voi johtua siitä, että minulla on tulehdusaltis keho ja sokeri sekä viljatuotteet kohottavat tuhdeduarvoja mikä jothaa himoon syödä.
Liikunnan suhteen mielestäni paljon parempi on harrastaa lihastreeniä kuin pelkästään kävelyä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että voisit tarvita kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Jos ei ole varaa niin koita lukea aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, jos sieltä löytyisi jotain.
Bedissä pitäisi unohtaa laihdutus ihan kokonaan aluksi ja kaikki älä syö sitä tätä ja tota.
Tuo toinen kappale on kaikkein yleisin neuvo bediin, eli tuttua siis. Keino on jo testattu ja puhuin siitä pitkästi aloituksessa. Toisaalta tiedän kirjoittavani aika paljon ja polveilevasti, niin on ihan ymmärrettävää, jos jotain jää huomaamatta. Yritin tuota "laihdutuksen unohtamista" vuoden ajan (alkuun ravitsemusterapeutin ohjauksessa), se ei vaikuttanut ahmintaan ja lihoin 10 kiloa tuon vuoden aikana (normaalisti paino pysyy samana).
Olen samaa mieltä siitä että teoriassa terapia olisi hyödyllinen, vaikka siihen ei tosiaan olekaan varaa. Aiheiseen liittyvän kirjallisuuden itseopiskelu on käynyt mielessä, en ole jotenkin saanut aikaiseksi aloittaa sitä, mutta kyllähän tämä tilanne on sellainen että se olisi pakko tehdä. Varmasti googlekin auttaa tässä mutta onko mitään kirjallisuutta, jota suosittelet?
Ap
Voisiko yrittää ajatella kuinka paljon rahaa menee? Alkaisit säästämään johonkin kivaan, kasvo-ja jalkahoitoon?
Vierailija kirjoitti:
Rybelsus minulla rauhoittaa juuri tuota ahmimisenhalua. Lisäksi se hieman aiheuttaa närästystä, mutten ole muuten kokenut vahvoja vaikutuksia 14 mg annostuksellakaan. Paino on pudonnut kilon kuussa, kun samalla myös hieman varon mitä syön.
Toisaalta lääkkeen kanssa ruokaan kuluu vähemmän rahaa, ja lääkkeen voi ostaa hieman edullisemmin Virosta, mikäli sattuu sinne matkaamaan.
Tämä kommentti oli mennä ohi, mutta kiitos vastauksesta! En asu pk-seudulla tai lähellä merta, niin ratkaisu vaikuttaa aika kalliilta, kun ensin pitäisi matkustaa Helsinkiin ja sitten vielä Viroon jne. Suomessa tuo taas on kallis lääke.
Mulla on muutenkin vatsaongelmia, juurikin närästystä sekä ärtyneen suolen oireyhtymä (jotka muuten pahentavat ahmimistarvetta, kun usein pitää joko kiinnittää paljon huomiota ruokavalioon tai sitten on koko ajan epämukava olo, ja nuo molemmat aiheuttavat sitä että haluaa "päästää irti" ahmimisen kautta). En usko, että oireita pahentava lääke hirveästi helpottaisi asiaa. Mukava silti kuulla, että olet löytänyt tuotteen, joka omalla kohdalla auttaa painonhallintaan.
Ap
Naiset tekee oikein taidetta tuosta tautien keksimisestä mitä voi syyttää ja mistä voi uhriutua että ei vahingossakaan tarvi kantaa vastuuta omasta tekemisisestä niin kuin tässä tapauksessa esimerkiksi herkkujen tuntemisesta kurkkuun. Kasvata selkäranka ja itsekuri äläkä keksi tekosyitä
Annan ne ohjeet jotka oikeasti osaava sh-ravitsemusterapeutti minulle antoi. Suhtaudu ahmimishäiriön hoitoon sairauden hoitona saat ravitsemushoitoa sairauteesi. Varsinkin alkuun pitää syödä paljon ja usein. Syö aamupala aina ja poikkeuksetta tunnin sisään heräämisestä. Sitten välipala parin tunnin päästä. Siitä parin tunnin päästä lounas. Iltaa kohden ateriaväli voi olla kolme tuntia, mutta syö kolmen tunnin välein siihen saakka kun menet nukkumaan. Ihan tavallista ruokaa, älä laske kaloreita, hiilareita tai mitään muutakaan. Aamupalalla vaikka leipäviipale päällisineen, keitetty kananmuna ja lautasellinen puuroa ja mehukeittoa, välipalaksi jugurtti, lounaaksi kalakeitto ja leipä, välipalaksi pari hedelmää, illalliseksi makaronilaatikkoa ja salaattia, iltapalaksi rahka ja muki teetä. Mitä nyt tykkäätkin syödä. Ja ihan ehdottomasti joka päivä jälkiruoka illallisen jälkeen, oli se sitten vanukas tai suklaapatukka tai pieni pulla tai kourallinen karkkia, ei väliä tekikö mieli vai ei.
Huomaat oikeasti tosi nopeasti, jopa päivissä, että ahmiminen jää pois. On yllättävän ahdistavaa syödä noin usein ja paljon, mutta se on myös ihan älyttömän vapauttavaa. Sun pitää opettaa kehollesi, että se saa ravintoa. Siksi tuo aamun ja aamupäivän tiheä ja säännöllinen syöminen on ihan ensiarvoisen tärkeää, se ohjaa mitä loppupäivän aikana tapahtuu.
Sun pitää ensin hoitaa ahmimishäiriötä ennen kun on mitään järkeä miettiä mitään laihdutusta. Muuten kierre vaan jatkuu. Kyse ei niinkään ole siitä että sulla on strategia siihen kun se ahmimistarve herää, vaan siitä että ravitsemushoidolla saat aikaan sen, ettei sitä tarvetta ylipäätään synny. Tämä oikeasti toimii ja on ihan viimeisimmän syömishäiriötutkimuksen mukainen hoito-ohje, suosittelen todella lämpimästi kokeilemaan. Muutti ainakin mun elämänlaatua merkittävästi paremmaksi.
Oho, tulipa tuosta pitkä selostus. Olisi pitänyt yrittää vähän tiivistää.
Ap