BED/ahmintahäiriö ja toivottomuus
BED vaikuttaa elämään ja painoon hallitsemattomasti, painoa on nyt 100 kiloa ja olen keskimittainen nainen. En jaksa elää näin, mutta toisaalta en jaksa nähdä enää muitakaan keinoja.
Olen yrittänyt hakea apua lääkäristä. Kävin ravitsemusterapeutilla. Yritin sitä, että syön "sallittuja herkkuja", aterioin riittävästi 5 kertaa päivässä, pyrin olemaan laihduttamatta ahmimisen välissä jne. Tämä ei poistanut ahmimista ja johti siihen, että paino nousi 10 kiloa vuodessa. Muutenkin syömistä on pakko rajoittaa jonkin verran terveydellisten vatsavaivojen takia, joten ajatus rajoittamisen lopettamisesta ei siinäkään mielessä ole mahdollinen.
Osa terveyshaasteista saattaisi helpottua pudottamalla painoa, mutta kun en saa sitä painoa putoamaan... laihdun alkuun 1-2 kiloa kuukaudessa (on neuvottu laihduttamaan hitaasti), sitten 2-3 päivän ahminta iskee taas ja paino nousee takaisin alkuperäiseen tai sitä korkeammalle.
Juurisyytkin on selvitetty siellä lääkärissä - taustalla ovat ahdistus, masennus, lapsuustraumat ja neuroepätyypillisyys. Ahmin yleensä silloin, kun olen ylikuormittunut/stressaantunut ja haluan täysin päästää irti kaikesta kontrollista, syödä niin paljon että rentoudun enkä hetkeen kestä ajatellakaan ruokaa, samalla saan dopamiinia ja energiaa niistä ylimääräisistä kaloreista. Näiden taustasyiden tietäminen ei kuitenkaan muuta tilannetta. Eikä elämä edes ole kuormittavaa, kuormitun vain todella pienestä niiden nepsyhaasteiden takia.
Masennuslääkkeet eivät auttaneet, adhd-lääkkeitä ei ole määrätty sydänsairauden ja sivuvaikutusten vuoksi. Olen käynyt kuntoutusjakson, mutta siellä keskityttiin elämänhallintaan yleisesti ja paino jäi sivuun. Ozempiciin ei ole varaa enkä muutenkaan voi syödä useita lääkkeitä sivuoireiden takia, niin varmaan sama koskisi sitäkin. Terapian kanssa sama juttu, rahat eivät riitä vaikka sitä saisi KELA-tuettuna. Lapsuustraumojen läpikäyminen sairaanhoitajan kanssa ei ole muuttanut tilannetta. Laihdutusleikkausta ei tehdä ahmintahäiriöisille.
Lääkäristä olen saanut vinkeiksi myös tekniikoita niihin hetkiin, jolloin ahmimistarve iskee. Ajatusten vieminen muualle ei auta, kylmä/lämmin suihku tai jääpalojen koskettelu ei muuta mitään, kävelyllä tai hölkkäämässä käyminen vain siirtää ahmimisen hetkeä, tunteiden sanoittaminen ääneen tai paperille ei muuta asiaa. Jos kerran saan tarpeen ahmia, niin se jatkuu vahvana ainakin 3 päivää, enkä yleensä jaksa sinnitellä niin pitkään.
Itsenäisesti olen yrittänyt kalorien laskemista, pätkäpaastoa, rautalisää, monivitamiinia, auringossa oleilua ja päivittäistä ulkoilua, mitä näitä nyt on. Mikään ei vaikuta. Nyt viimeksi koetin sitä, että suunnittelin ahmimisen etukäteen, laskin kaloritkin ennakolta ja ajattelin, että pystyisin ahmimaan vaikka vain 3 kuukauden välein. Luulin, että se oikeasti muuttaisi jotain. Turha luulo, sivuutin suunnitelman ja ahmin hallitsemattomasti kahtena päivänä putkeen. Siksi olen aika epätoivoinen. En usko että vauvapalsta voi auttaa kun lääkäritkään eivät ole osanneet tarjota ratkaisua, mutta tämä piti saada ulos jonnekin.
Kommentit (7)
Minulla on lääkitsemätön adhd ja ahmimisjaksoja. Parhaiten toimii sokerin ja vaalean viljan jättäminen pois. Toki sorrun edelleenkin ajoittain, mutta tilanne on paljon parempi aina kun saan ajettua itseni pois sokerikoukusta. Saan syödä mitä vain paitsi makeaa ja vaaleaa siihen asti että helpottaa, menee noin viikko. Syön ruisleipää, kanamunia, ruokaa, kalapuikkoja yms niin kauan kunnes ei tee enää mieli. Oliiveja ja suolakurkkuja. Ihan mitä tahansa kunnes ahmimishimo hellittää. V-mäinen ongelma, paino voi heitellä monella kymmeneklä kilolla kun sorrun. Tsemppiä.
Kuulostaa niin tutulta monin paikoin. Itse olen kamppaillut bulimian kanssa kohta 20 vuotta. Joskus on mennyt paremmin ja parhaimmillaan meni kolmisen vuotta oireilematta, mutta sitten taas joku kuormittava elämäntilanne suistaa kaiken raiteiltaan.
Sinänsä minulla on kuitenkin helpompi tilanne, että bulimia varmaan tunnistetaan edes vähän paremmin terveydenhuollossa kuin BED. Lisäksi olen vain vähän ylipainoinen, mutta kyllähän tästä sitten muita terveyshaittoja on.
En osaa auttaa, kun tämä omakin ongelma vielä sen verran leväällään, mutta voi toivottaa voimia ja tsemppiä. Lisäksi vinkata tämmöisen Syömishäiriöliiton mielenkiintoisen maksuttoman 29.10. järjestettävän webinaarin syömisen ja neurokirjon haasteiden yhteisnäkökulmasta. Ei siitäkään varmaan mitään ratkaisevaa apua ole, mutta voi avata jotain uusia näkökulmia. Perusterveydenhuollossahan syömishäiriöt ovat edelleen vähän sellainen tuntematon alue.
https://syomishairioliitto.fi/uutiset/syominen-ja-sen-haasteet-neuromon…
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin tutulta monin paikoin. Itse olen kamppaillut bulimian kanssa kohta 20 vuotta. Joskus on mennyt paremmin ja parhaimmillaan meni kolmisen vuotta oireilematta, mutta sitten taas joku kuormittava elämäntilanne suistaa kaiken raiteiltaan.
Sinänsä minulla on kuitenkin helpompi tilanne, että bulimia varmaan tunnistetaan edes vähän paremmin terveydenhuollossa kuin BED. Lisäksi olen vain vähän ylipainoinen, mutta kyllähän tästä sitten muita terveyshaittoja on.
En osaa auttaa, kun tämä omakin ongelma vielä sen verran leväällään, mutta voi toivottaa voimia ja tsemppiä. Lisäksi vinkata tämmöisen Syömishäiriöliiton mielenkiintoisen maksuttoman 29.10. järjestettävän webinaarin syömisen ja neurokirjon haasteiden yhteisnäkökulmasta. Ei siitäkään varmaan mitään ratkaisevaa apua ole, mutta voi avata jotain uusia näkökulmia. Perusterveydenhuollossahan syömishäiriöt ovat edelleen vähän sellainen tuntematon alue.
Äh, ei ollutkaan ilmainen, vaan 45 €. Pahoittelut, että oli mennyt tuo ohi tutkan.
Osta parempia vaihtoehtoja, naposteluun kurkkua, porkkanaa dippiä, tee tavallista kotiruokaa, limut vaihda sokerittomaan mehuun...
Hieno pitkä kirjoitus.
Toivoisin osaavani auttaa, mutta en minä osaa. Mieleeni tuli sana rutiini. Voisitko kuvitella tekeväsi itsellesi jonkinlaisen lukujärjestyksen, joka jäsentäisi arkesi tarkkoihin, säännöllisesti toistuviin toimintoihin. Noina aikoina tekisit ennalta suunnittelemasi asiat ja siirtyisit välittömästi toisen askaren suorittamiseen.
Rybelsus minulla rauhoittaa juuri tuota ahmimisenhalua. Lisäksi se hieman aiheuttaa närästystä, mutten ole muuten kokenut vahvoja vaikutuksia 14 mg annostuksellakaan. Paino on pudonnut kilon kuussa, kun samalla myös hieman varon mitä syön.
Toisaalta lääkkeen kanssa ruokaan kuluu vähemmän rahaa, ja lääkkeen voi ostaa hieman edullisemmin Virosta, mikäli sattuu sinne matkaamaan.
Oho, tulipa tuosta pitkä selostus. Olisi pitänyt yrittää vähän tiivistää.
Ap