Kunka moni teistä on sitä mieltä että miehessä ulkonäköä on tärkeää ja ratkaiseva tekijä suhteen kehittymiselle?

ap

Mutta siitä eteenpäin ratkaisee enemmänkin se, mitä mies suustaan ulos päästää

Ja sama toisin päin: siis, vaikka olisi kuinka " nätti" tai " komea" , mutta särmä+itsetunto heikoilla, niin blaaah.

ellei mieheni ois ollut niin komea. Viimesestä seukkauksestakin oli jo vuosia aikaa (en ikinä ole pitänyt edes seksistä erityisesti), en ole ikinä pitänyt miehistä oikeesti muutenkaan ( pinnallisia elvistelijöitä), mutta sitten kun hänet tapasin asiat muuttui täysin. Mutta jos hän ois ollut tavallisen näköinen, niin kiinnotukseni ei takuulla ois herännyt, olispa ollut minkä luontoinen tahansa.

-ap.

että tietyt kriteerit pitää ylittää. En voisi kuvitella aloittavani seurustelua sairaalloisen lihavan, erittäin pienen ja hennon tai erittäin tyylittömän ihmisen kanssa (noista lihavuus ja tyylitaju ovat jossain määrin seurausta luonteesta, koolle ei tietysti voi mitään ja se kriteeri onkin tavallaan epäreiluin noista). Ja syy on ihan vaan se, ettei sytytä seksuaalisesti.



Sen sijaan sopivasti outo ja särmikläs ulkonäkö ja olemus yleensäkin vetoaa enemmän kuin klisheisen komea tai korostetun maskuliininen tyyppi.

Siihenhän sitä ekaksi ihastuu. Mutta se onkin sitten ihan eri juttu, että onko mun mielestä komea mies komea vaikkapa ap:n mielestä! Ainoastaan se merkitsee mulle jotakin, että miellyttääkö mies minun silmääni.



Sanomattakin on selvää, että ulkonäkö ilman sisältöä ei ole mitään. En kestäisi komeaa, aivotonta ja luonteetonta miestä edes yhtä iltaa!

samat sanat kun tässä joku jo kirjoitti:



Sen sijaan sopivasti outo ja särmikläs ulkonäkö ja olemus yleensäkin vetoaa enemmän kuin klisheisen komea tai korostetun maskuliininen tyyppi.



Karismaattisuus on kai oikea termi.

Eli miehessä leveät hartiat, pituus jne. vaikuttavat siihen, miten viehättäväksi hänet koetaan, verrattuna esim. hintelään ja lyhyeen mieheen.

sopivasti yli rajakriteerien pitää olla ulkonäköäkin, mutta tasapaino kaikessa hyvä. Rumilustakaan ei kauaa jaksaisi, vaikka olisi kuinka hyväluontoinen.

ei ole mikään syntymäkaunis ja tyylitajukin oli aivan hakusessa silloin kun tapasimme. Onneksi näin pintaa syvemmälle, sillä sain aivan ihanan ja minulle sopivan miehen! Tyyliä olen stailannut varovasti vuosien varrella, ja nykyään miehen ulkonäkökin on ihan ok. :)

Minä en voi sietää ihan valkotukkaisia, hailakkasilmäisiä miehiä. Jotkut kai tykkäävät.

Tosin mulla on yks ystävä, joka ei ensitapaamisella mitenkään säväyttänyt (aika kaukana mun ihannemiehestä ulkonäöllisesti, sisältä pelkkää kultaa), mutta johon nyt varmaan retkahtaisin jos tarvisi johonkin retkahtaa.