Huumoria päivän piristykseksi (jatkakaa...)

Ei kai ne saappaat jalkaan mene, jos siellä on jo villasukat mytyssä... :)

>

>Etsiessäsi vaikkapa ravintolassa vessaa, löydät yleensä jonon

>naisia, joten hymyilet kohteliaasti ja asetut jonon jatkoksi. Vuorosi tullessa tarkistat mahdollisesti näkyvät jalkaparit vessakoppien ovien alta. Kaikki kopit ovat varattuja.

>

>Viimein ovi avautuu, ja ryntäät sisään lähes kaataen ulos tulevan

>naisen. Päästessäsi sisään huomaat lukon olevan rikki. Ei haittaa, olet

>pidättänyt niin kauan että pelkäät kastelevasi pian housusi.

>Vessanpöntönsuojia tarjoava automaatti (jonkun Äidin keksimä, ei

>epäilystä) on kätevä mutta tyhjä. Ripustaisit käsilaukkusi ovennuppiin jos sellainen olisi, mutta koska ei ole, pyöräytät käsilaukkusi hihnan

>varovasti mutta nopeasti pääsi yli ja laukun roikkumaan rinnallesi

>(Äitisi kääntyisi haudassaan, jos laskisit sen LATTIALLE!), lasket

>housusi ja otat " asennon" . Tässä asennossa ei-enää-niin nuoret, ylijännittyneet lihaksesi alkavat täristä. Reitesi huutavat sinua istumaan alas, mutta koska sinulla ei todellakaan ollut aikaa pyyhkiä istuinta tai vuorata sitä paperilla, pidät " asennon" .

>Harhauttaaksesi ajatuksesi pois tärisevistä reisistäsi kurottaudut

>kohti vessapaperitelinettä, jonka havaitset olevan tyhjä. Kuulet

>päässäsi äitisi äänen kertovan sinulle, että jos vain olisit

>yrittänyt pyyhkiä istuinta, olisit huomannut ajoissa puuttuvan

>paperin. Reitesi tärisevät kovemmin. Muistat pienen paperinpalan, johon niistit nenäsi eilen -sen, joka on yhä laukussasi. Se saa kelvata. Hapuilet sen esiin mahdollisimman varovasti.

>Se on suunnilleen peukalonkyntesi kokoinen.

>

>Joku työntää koppisi oven auki, koska ovessa ei ole lukkoa. Ovi

>iskeytyy laukkuusi, joka yhä roikkuu kaulassasi, ja heittää sen

>taaksesi pöntön vesisäiliötä päin. Kiljut " VARATTU!" samalla kun

>yrität työntää ovea takaisin, ja samalla pudotat arvokkaan, pienen

>ja rypistyneen paperinpalan lattialla olevaan lätäkköön. Menetät

>tasapainosi ja putoat istuimelle. Istuin on märkä, tietenkin.

>

>Kömmit äkkiä ylös tietäen hyvin, että on jo liian myöhäistä. Paljas

>ahterisi on tehnyt tuttavuutta jokaisen kuviteltavissa olevan

>bakteerin ja eliön kanssa paljaalla renkaalla, koska et vuorannut

>sitä paperilla -jota ei tosin ollut, sen puoleen, vaikka olisit

>yrittänytkin.

>

>Tämän kaiken seurauksena vessanpöntön automaattihuuhtelun tunnistin

>on niin hämmentynyt, että se vetää vessan. Vesi syöksyy posliiniin

>saaden aikaan hienon sumun vesipisaroita, jotka laskeutuvat

>takapuolellesi ja alkavat valua pitkin jalkojasi kohti kenkiäsi.

>

>Tarraudut tyhjään vessapaperitelineeseen jottei pöntön valtava imu

>veisi sinuakin mukanasi. Tässä vaiheessa luovutat. Pöntöstä

>roiskuva vesi ja märkä istuin ovat tehneet tehtävänsä ja olet

>likomärkä vyötäröstä alaspäin. Olet nääntynyt. Yrität pyyhkiä mitä pyyhittävissä on purkkapaperilla, jonka löysit taskustasi ja livahdat kopista ulos ja lavuaareille pestäksesi kätesi.

>

>Et keksi miten automaattinen hana toimii, joten pyyhit kätesi

>kuivaan paperipyyhkeeseen ja kävelet ulos WC:stä ohi naisjonon.

>Ystävällinen lähimmäinen jonon päässä huomauttaa kantapäähäsi

>takertuneesta vessapaperinpalasta (missä sekin äsken oli!?). Revit

>paperin irti ja ojennat sen naiselle huomauttaen lämpimästi, että

>hän saattaa tarvita sitä piakkoin.

>

>Ulkona odottaa rakas miehesi, joka on kauan sitten selvinnyt

>vessaan, hoitanut asiansa ja tullut ulos. Ärtyneenä hän

>tiedustelee, mikä kesti niin kauan -ja miksi ihmeessä käsilaukkusi

>roikkuu kaulastasi?

>Tämä tarina selvittää vihdoin miehille, mikä naisilla kestää niin

>kauan. Se paljastaa vastauksen myös toiseen yleisesti kysyttyyn

>kysymykseen; Miksi naiset menevät vessaan pareittain. Kaveria

>tarvitaan vartioimaan ovea, pitelemään käsilaukkua ja ojentamaan

>paperipyyhkeitä oven alta!

>

>

Paineiden purkamista



Lauantaiaamuna piipahdin leipomossa. Viivyin vain 5 minuuttia liikkeessä ja kun tulin ulos, näin lappuliisan kirjoittamassa pysäköintivirhemaksua. Niinpä kävelin hänen luokseen ja sanoin tyynesti: " Hyvää huomenta, käväisin nopeasti leipomossa hakemassa viinereitä viikonlopun kunniaksi."

Hän ei reagoinut mitenkään kommenttiini ja jatkoi vain lappunsa kirjoittamista. No siitähän minä vähän kiivastuin ja korotin ääntäni.

" Hei haloo? Oletteko kuuro vai muuten kusipää?, sanoin että

käväisin vain leipomossa!"

Hän katsoi minuun ja sanoi: " Mitä sitten; tähän ei saa

pysäköidä ja sitä paitsi Teidän tulee hieman hillitä itseänne! "

Pikkuhiljaa menetin hermoni kokonaan... Niinpä haukuin häntä

tyhmäksi nartuksi ja lisäksi sanoin hänelle vielä, että hän

saisi tunkea kynänsä ja sakkolappunsa rumaan laihaan narkkarin perseeseensä.

Silloin hänkin hermostui ja mumisi jotain, että perästä kuuluu ja kaikki tämä täyttää jo kunnialoukkauksen mitat.

Mutta kun minulla oli jo paineet purkautumassa niin en pidätellyt, vaan huusin vielä hänelle, että minkä ihmeen kunnian? Hänhän on paikkakunnan suurin huora! Ja jos tuntuu ettei siinä hommassa tienaa tarpeeksi, niin voisi pukeutua vaikka mieheksi ja myydä persettä. Kyllä varmaan joku epätoivoinen sokea homo hänet löytäisi.

Parkkipirkko noteerasi selvästi myös tämän herjauksen, punottaen ilmoitti lisäävänsä sen kanteeseensa ja kertoi, että haastelappu saapuu sitten ensi viikolla.

No minullehan se oli aivan samantekevää... olinhan tullut leipomoon kävellen.