14 v opiskelua, tohtorin tutkinto, sometusta ja ok talo Espoossa - vaan ei töitä löydy kirveelläkään.

Toki turhauttaa jos kokee opiskelujen menneen hukkaan, mutta voi myös olla itsetutkiskelun paikka: oletko kuitenkin jotenkin väheksynyt käytännön ammatteja? Voisit opiskella vaikka röntgenhoitajaksi tai miksi vaan. Elämä on kuitenkin hyvin pitkälti käytäntöä.

Luultavasti Suomen ulkopuolelta löytyisi nopeasti töitä. Suomen tilanne on todella kurja. Turha kitistä vääristä valinnoista. 

Vierailija kirjoitti:

Itselle tuli yllätyksenä, että tällä kosmetiikkasomettamisella tutuksi tulleella Irene Naakalla on myös tuo vahva akateeminen puoli. Voisiko noita kahta kiinnostuksensa kohdetta jotenkin yhdistää? 

Tämä olisi hyvä idea tuolle henkilölle jos vain jotenkin voisi yhdistää. Toivottavasti ainakin miettii tältä kulmalta!

Minä olen koulutukseltani ylioppilas ja asun vuokrayksiössä Espoossa. Olen ollut töissä jo melkein 20 vuotta.

Tosi kurjaa jos tollainen koulutus menee hukkaan eikä ole mitään käyttöä. Syöpätutkimusta tarvitaan ehdottomasti ja paljon on tuohonkin yhteiskunnan resursseja kulunut.

Vierailija kirjoitti:

Toki turhauttaa jos kokee opiskelujen menneen hukkaan, mutta voi myös olla itsetutkiskelun paikka: oletko kuitenkin jotenkin väheksynyt käytännön ammatteja? Voisit opiskella vaikka röntgenhoitajaksi tai miksi vaan. Elämä on kuitenkin hyvin pitkälti käytäntöä.

Minusta on aikamoista haaskausta, jos syöpätutkija opiskelee röntgenhoitajaksi. Röntgenhoitajan työ on toki hyvin tärkeää, siitä ei ole kyse, mutta jos henkilöllä on tuommoinen osaaminen, niin miksi sitä ei hyödynnetä. Syövät on uusi kansantauti.

Näköjään pitää osata ennustaa kun hakee opiskelemaan. Löytyykö töitä kun valmistuu vai päätyykö heti kortistoon?  Samalla voi ennustaa myös pörssikurssit ja sään seuraavaksi neljäksi vuodeksi.

Suomeen jos jää, niin lääkärin opintoja..

Eli valitetaan kun tittelillä ei löydy töitä...

Kyllä tämä tiesi ihan tarkkaan millaiset työmarkkinat on tulevaisuudassa,eli nyt. 

Opiskelu on teollisuudenala ja niinkuin maa han muuttoteollisuus ja asumisella keinottelu. Uskokaa jo. Lopputulos on siinä pyörivien tienaaminen, tarkoitus on jopa opintotilavuokra. Lopputulos ei ole koulutus se on sivutuote. Ei maa ha nmuutajiakaan tarbvita mihinkään työvoimaksi. Ei tarvita mmuuttajia eikä opiskelijoita,

työtä kun ei ole.

Luonnontieteilijöiden huono työllistyminen on ollut ongelma jo pitkään. Väikkärintekijöitä otetaan projekteihin mutta sitten kun valmistuu tohtoriksi, työt loppuu. Suomessa on niin vähän tutkimusta ja teollisuutta. Ulkomaille tai alan vaihto. 

Tässä taas näkee että sinällään materian haaliminen on turhaa eikä siihen kannata jäädä kiinni koska se parhaimmillaan lamaannuttaa elämän. Omakotitalo Espoossa on varsinkin uutena varmasti monen unelma. Mutta jos se muu elämä ei mene siihen niin sitten täytyy jonkun ajan kuluessa todeta tilanne, neuvotella puolison kanssa että pakataanko mukula ja katsotaanko ulkomaiden tarjonta. Kultainen häkki. Elämänmuutokset ovat haastavia jos niitä ei toivo mutta uusi ura voi aueta kaukana Espoosta. Siksi hölmöäkin lukita asuminen paikoilleen ennen vakaata työtilannetta, ja kun työtilanne on nykyään monella epävakaa niin pitää asuminen miettiä niin että sitä voi tarvittaessa muuttaa. Toivottavasti talolaina ei ole ihan mahdoton.

Mun lapsi on biologi, maisteri. Hankki myös aineenopettajan pätevyyden ja näitä opettajan sijaisuuksia tekee. Oman alan biologin töitä om ollut mahdoton löytää. Onneksi teli pedagiset myös niin sijaisuiksia on ollut.

Miten noihin tutkintoihin on voinut mennä 14 vuotta? Jättäisin jo ehkä siitä syystä palkkaamatta, että ei anna kovin tehokasta vaikutelmaa.

Ylikoulus on vittumainen juttu.  On selvää, että korkeakoulututkinnolla ei ole sellaista arvoa kuin ennen. Tämä on oikea ongelma, mutta myös luonnollinen kehitys. Luonnollinen kehitys tarkoittaa, että kun ihmiset kouluttautuvat yhä enemmän, tutkintojen arvo alenee. Kun monilla on samanarvoinen tutkinto, kilpailu on kovaa.

No onhan tuo iso riski työnantajan näkökulmasta. 36-vuotias (lue: melkein keski-ikäinen) ja ei minkäänlaista käytännön työkokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

14 vuotta opiskelua ja PhD, alkaa muuten integraalilaskenta ja neliulotteiset vektorimatriisit sujumaan ihan päässä laskien.

Niitä on kiva mietiskellä töissä lähikaupan hyllyntäyttäjänä. Ehkä voi jopa olla hyödyksi kun osaa hahmottaa ulottuvuuksia.

Sulla on varmasti hirveä elämä. Toki ansaitset siitä jokaisen sekunnin.

Olen käytännössä varma, ettei tuolla koulutuksella työttömyydestä tule hänen kohdallaan pysyvä ilmiö. Kysyntää tuolla taustakoulutuksella on jatkuvasti. Työpaikan vakinaistaminen on monelle haaste, mutta se lienee ollut selvää hänellekin jo aikaisemmin. Tuolla tasolla ei vain kävellä työpaikasta toiseen, vaan asiat ottavat aikaa, jos jää työttömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Ylikoulus on vittumainen juttu.  On selvää, että korkeakoulututkinnolla ei ole sellaista arvoa kuin ennen. Tämä on oikea ongelma, mutta myös luonnollinen kehitys. Luonnollinen kehitys tarkoittaa, että kun ihmiset kouluttautuvat yhä enemmän, tutkintojen arvo alenee. Kun monilla on samanarvoinen tutkinto, kilpailu on kovaa.

Tästä puhuttiin jo 90-luvulla, mutta järjestelmän järjettömimmät piirteet ovat kuitenkin kasvaneet uusiin mittoihin. Peruskouluhan on aina ollut vähintään yhtä paljon lasten säilytyspaikka kuin näiden sivistämispaikka. Lapset on työnnettävä jonnekin siksi aikaa kun vanhemmat ovat töissä. Massatyöttömyys on tuonut uusia ikäryhmiä tämän säilömisongelman piiriin,  jonnekin on työnnettävä myös se ylimääräinen työvoima joka tulee työikään, mutta jota ei voida työllistää. 

Yhteiskunnan koulutusinto ei suinkaan johdu siitä, ettei maailmasta löytyisi tekemätöntä työtä, jota kuka tahansa pystyisi tekemään. Ja vielä vähemmän siitä, että akateemisista lässyttäjistä olisi pulaa. Työhaluiset ihmiset ovat ilman työtä siksi, että nykyisessä järjestelmässä vain pääoma voi työllistää. Ja suurpääomallehan menee nykyään sitä paremmin mitä vähemmän se työllistää ihmisiä.

Alkaispa somettaa nuorille suunnattua sisältöä, jossa suusyöpätutkijana haastaa nikotiinipussit ja vapot. Näistä tulossa iso terveyspommi. Miksei joku maksaisi tästä, ainakin julkinen raha kampanjoina? Henkilöbrändi vähän kuin Doc Emilia mutta niche-alalle? Yhdistäisi molemmat osaamisensa: vaikuttaminen ja syöpätutkimus. Myös Petos lautasella -tyyppinen tietokirjailija olis kiinnostava kosmetiikan alalle, näitä jo onkin kai. Itse keksisin vaikka mitä urasuuntia henkilölle, jota ei haittaa olla esillä somessa ja jolla on jo valmis yleisö. (Mulla ei kumpaakaan näistä.)



Tai sitten lääkikseen ja syöpälääkäriksi jatkot. Kaikkea hyvää jatkoon.