Ainoa tytär
Olemme jo melko vanhoja vanhempia mutta tämä ainokainen ei ole kiinnostunut meidän elämästä ei suruista eikä paljon iloistakaan mutta meidän rahoista on.Olemme paljon häntä auttaneet rahallisesti ja muutenkin.On ikävä lastenlapsia harvoin niitä nähdään.Meill kyllä on hänelle varmaan aika reilusti perintöä jättää ja hän sen tietää.Sairauksia on tullut mutta ei oo kiinnostunut,eikä enää kerrotakkaan.Kai ollaan jotain anteeksi antamatonta tehneet joskus mutta ei ole koskaan sanonut syytä.Onko tämä monelle tuttu tilanne.Eikö voisi antaa anteeksi jo.Ja mietin myös joskus että tuleeko hänelle joskus vielä paha katumus meidän täältä lähdettyä.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
No vaikka hasssaat kaikki rahat. Anna Afrikkaan tai jonnekin. Oppiipahan.
Ajattelitko, että perheellinen ei itse raataisi kodin ja työn väliä, että saisi perheelleen elämän?
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko aikuinen?
Aloitus on viime vuoden syyskuulta, joten ei ole varmaa onko ap enää linjoilla.
1. Ota selvää ihan puhumalla onko jotain mistä syystä olisi jäähdyttänyt välit teihin. Ei se muutennselviä.
2. Jos kohdasta yksi tulee vastaus "kyllä on" ja jos se on sellainen mikä selviäisi anteeksi pyytämällä ja selittämällä, niin pitää pyytää anteekdi. Ei anteeksi vain anneta elle kukaan yksilöidysti pyydä jotain anteeksi. Tosin jos ei suoranaisestinole anteeksipyydettävää niin sitten ei tarvitse muutakuin olla pahoillaan jos koet että on joku kohta, toiminta tai tekemättä jättäminen aiheuttanut etäiset välit.
3. Ja huomaa se että aina välien viilenemisessä ja etääntymisessä ei ole kyse siitä että olisitte tehnert suoranaisesti mitän väärin tai olleet liian ankaria tms, voi olla niinkin päin että roikutte liikaa tyttäressänne, osallistutte ja säädätte liikaa hänen elämää, vaaditte (ehkä on tullut joskus jopa painostuksen tunne) häntä pitämään yhteyttä ja käymään enemmän kuin hän haluaa jolloin tukee väistämättäkin olo että haluaa hiukan etäisyyttä.
4.. Kuten joku aiemmin kirjoittikin, kaikki eivät välttämättä edes ajattele tai halua sellaista läheistä sukuelämää vaan haluavat elää omillaan omaa elämäänsä ja vain satunnaisesti pari x v nähdä vanhempiaan. Vaikka välit olisi täysin ok. Sitä kutsutaan aikuistumiseksi ja oman elämän elämiseksi.
5. Hankkikaa te oma elämä, matkusteljaa, hoidattakaa itseänne, käyttäkää rahat itseenne. Lopettakaa vastikkeeton rahan lapiointi jo aikuiselle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset nyt ovat nykyisin tuollaisia aikuisia. Pitäkää huolta toisistanne ja yrittäkää jaksaa.
Onhan ne, jos ne on kasvatettu tuollaisiksi.
Ap ei osaa edes keskustella lapsensa kanssa, ei ole selvästi mitään keskusteluyhteyttä. Eihän tuo normaalia ole.
Keskusteluyhteen puuttuminen on täysin normaalia, samoin marttyroituminen.
Jos ei edes vaivaudu miettimään mitä on tehnyt väärin, miten sen voisi saada anteeksi?
Oma äitini ei ole koskaan ollut kiinnostunut lastensa tai lastenlastensa elämästä eikä ole halunnutkaan ymmärtää meitä, mutta silti hän edellyttää että me olemme kiinnostuneita hänen elämästään ja ymmärrämme häntä. Laiminlyöntinsä hän on kuitannut tunnustamalla että on erehtyväinen ihminen, mutta ei se riitä.
Onhan ne, jos ne on kasvatettu tuollaisiksi.
Ap ei osaa edes keskustella lapsensa kanssa, ei ole selvästi mitään keskusteluyhteyttä. Eihän tuo normaalia ole.