Sinä joka olet kateellinen luonne, mitä kadehdit?

Olen kateellinen heille jotka saivat sen kumppanin kenestä kumppania toivoivat, itse en saanut ja se on raastanut minua koko elämäni. En ole sittemmin ollutkaan pitkässä suhteessa ja jäin ns "menneisyyden vangiksi".  

Kadehdin vauvojen äitejä. Itsellänikin on siis lapsia, mutta eron myötä koen menettäneeni mahdollisuuden saada toivomani lapsiluvun täyteen.

Kadehdin myös ihmisiä, jotka ovat nuoresta pitäen tehneet hyviä valintoja elämässään. Oma elämäntilanteeni on aika huono, ja se johtuu tasan tarkkaan siitä, että olen ollut nuorempana sellainen "hällä väliä" -ihminen. Olisi ihanaa jos olisi mielenkiintoinen työpaikka, varaa matkustella ja hyvä fyysinen kunto.

Ja minä en ole sillä tapaa kateellinen, että haluaisin muilta nämä asiat pois. Tunnen vain henkistä kipua, kun näen esimerkiksi instagramissa kavereiden vauvoja ja tiedän muiden olevan nytkin töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä esim kavereiden syksyisiä mökkikuvia. 

Yleisesti miuiden onnellisia suhteita, taloja, autoja, ulkonäköä, itsevarmuutta.

 

Miksi nämä asiat ovat sinulta pois?

Ei ne pois olekkaan. Et ilmeiseti ymmärrä kateuden käsitettä.

Minä olen kateellinen heille, jotka menestyy omalla yrittämisellään. Oli kyse woltin perustaja tai nina kuhtan hääpukuliike. Olen kateellinen, kun joku löytää selkeäm visio, tunnistaa oikeat trendit, tunnistaa, milloin pitää tehdä muutoksia ja mihin suuntaan,  ja vielä uskaltaa lähteä yrittämään. Ja lopuksi menestyy. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä esim kavereiden syksyisiä mökkikuvia. 

Yleisesti miuiden onnellisia suhteita, taloja, autoja, ulkonäköä, itsevarmuutta.

 

Olen aina miettinyt, miksi kateellinen mäiskii jotakuta pienen onnen haltijaa. Osta vaikka kukkia, sinullakin on mahis pieneen onneen. 

Kateus on vain tunne. Kun sen tunnistaa, niin ei ole tarvettä mäiskiä. 

Sama asia kuin vihan kanssa: jos omaa vihaansa ei tunnista, niin se voi ilmetä halveksuntana tai kritiikkinä. Mutta kun tunteen tunnistaa, niin sitä hyppii vain yksinään tasajalkaa.

Tähän ketjuun tulevat tunnistavat tunteensa ja tietävät, että kateus kertoo vain siitä, mitä haluaisi itselleen. Vaarallisempia ovat ne ihmiset, jotka väittävät, etteivät ikinä tunne kateutta, heitä ohjaa alitajunta. Harvassa on ihmiset, joillä ei ole mitään haluja, mitä haluaisi tai mitä haluaisi olla.

eri

Kadehdin ja myös ihailen ihmisiä jotka jaksavat yrittää. Itse lannistun kaikkien mielestä liian helposti.

Kadehdin perheellisiä kavereitani ja että heillä on työt, joista pitävät. Itse mt-ongelmaisena olen tällainen väliinputoaja. Yritän kuitenkin pyytää Jumalalta anteeksi kateuttani ja olla kiitollinen siitä, että minulla on katto pään päällä ja ruokaa. 

Edelleen viiskymppisenä välillä nousee pintaa katellisuus niitä kohtaan, joilla oli ehjä perhe lapsuudessa, molemmat rakastavat ja sen näyttävät vanhemmat jotka ovat eläkeikäisinäkin vielä ylpeitä lapsistaan, sanovat edes jotain positiivista heistä.  Minulla näin ei ole ollut. Ajatus omasta tyrannimaisesta yh äidistäni ja siitä miten minua kohteli aiheuttaa lähinnä surua ja kiukkuaan, en saa häneltä edelleenkään kuin hyvin neutraalia kommunikaatiota ihan kun olisin vain joku naapuri. Mietin joskus minkälainen minusta olisi tullut ja miten se olisi vaikuttanut elämääni jos olisi ollut ehjä, lämminhenkinen ja rakastava koti jossa kannustetaan ja rohkaistaan ja äiti olisi ylpeä siitä mitä minusta tuli ja miten hyvin pärjään elämässä. 

Katellisuus jostain joskus on ihan normaali tunne. Ei tarvitse olla sen kummemmin kateellinen luonne.

Tosin yleisesti ottaen kai ne ihmiset kadehtii niitä joilla on asiat  paremminkuin kadehtijalla. Kateellinen haluaisi että hänelläkin olisi. Ei se sen kummempaa ole. 

Esim mulla on eräs lapsuudenaikainen tuttu joka haukkuu hirveästi muita ihmisiä, jopa niitä joita ei edes oikeasti tunne. Ne ovat kaikki sellaisia ihmisiä ja asioita, joilla menee edes jossain yksittäisessä asiassa paremminkuin hänellä. Esim haukkuu yhden yhteisen tuttumme urheilussa maajoukkuetasolle yltänytä lasta usein ja monin sanoin, jopa halveksuen ja keksii itse osan tarinaa hyvin pahansuopaan sävyyn, kun oma kersa lähinnä rassaa mopoja amispohjalta autotallissa eikä ole edes yhtään liikunnallinen, ei harradta mitään tai mitenkään missään muuten ns pärjännyt. Häntä raivostuttaa hirveästi kun jonkun muun jälkikasvu menestyy. Hänen aikuistuneet lapset on kaikki tavan duunareita ja ehkä jotain lähäriksi opiskelleita. Kuin myös rahadta valtavan kateellinen, jos jollain on uusi  auto sitä spekuloidaan hyvin ivalliseen sävyyn etten ikinä ajais tollasella.... Siis kun itellä ei oo ikinä ollu alle 10 v vanhaa autoo ja ajelee aina jollain vanhoilla romuilla. Siis niin huvittavaa. Hän on vaan niin vit...n kateellinen.

Kadehdin naisia joilla on normaali mies tai miehet tulevat juttelmaan.

itse olen miesten sihteen paskamagneetti. Minuun kohdistavat kiinnostuksensa miehet, jotka ovat epäsosiaalia eivätkä puhu, vaan kiusaavat. Eivät puhu mitään, useinmiten varattuja ja olettavat että olen kiinnostunut varatuista miehistä.

Pari tapausta että olen menettänyt hyvän työsopparin jatkon kun en ole ollut kiinnostunut varatusta miehestä työpaikalla.

Viimeinen ihan sairas tapaus.Jahdannut 8 vuotta ja olen tehnyt poliisille rikosilmoituksen poliisille, mutta poliisi ei tee mitään.Luultavasti oletttavat että pidän siitä.

Olen laittanut miehelle messenger viestin 3 vuotta sitten että lopettaa häirinnän.

Kaikista eniten harmittaa että menin työpaikkaan joka ei ollut edes koulutustani vastaavaa työtä vaan matalapalkkatyötä. Juttelin miehen kanssa 2 minuuttia pikkujouluissa vain tutustuaakseni ja mies luuli, niinkuin muutkin työpaikalla että olen iskemässä miestä vaikka sosiaalisena ihmisenä halusin vain tutustua uusiin työkavereihin.

Minua annettiin ymmärtää,vihjailiin,  että minun pitäisi ryhtyä seksisuhteeeeen tämän varatun, perheellisen miehen kanssa, mutta en halunnut. Näin yrityksen esimiesthtävässä oleva henkilö.

Laitoin viestin työyhteisölle, että etten ole kiinnotunut kenestäkään kuin työkaverina, alkoivat mitä ihmeellisemmät varoitukset ja lopulta minut irtisanottiin.

Tätä ennen jotkut, varsinkin miespuoliset esimiehet suoranaisesti kiusasivat minua.

Työsuhteen jälkeen olen menettänyt monta työpaikkaa miehen kaveiden häirinnä vuoksi, levitelty valhetia, jotta en saisi koulutustan vastaa työtä.