Nainen, voisitko olla suhteessa jossa kaikki pitää olla koko ajan 50/50 eikä jouston varaa ole?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihannetilanteessa asiat jaettaisiin 50/50, mutta en ihan ymmärrä, miten arki sujuisi ilman joustovaraa, koska ihmiset kuitenkin sairastaa, joutuu jäämään ylitöihin jne.
No eikö tässä mietitä perusarkea eikä mitään erikoistapauksia.
Perusarkeen kuuluu myös sairastelut, ylityöt, univaikeudet jne. jne.
t. eir
Minä ajattelen, että tuo 50/50 on sitä perusarkea, ja muut tapaukset katotaan tilanteen mukaan. Totta kai puolisoa autetaan sairauden aikana ja tehdään sitten enemmän niitä kotitöitä hänenkin puolestaan. Kuka ei haluaisi rakasta puolisoaan hoivata?
Aloituksessahan sanotaan ihan selvästi, että ilman joustonvaraa. Jos sinä haluat, että suhteessa välillä toinen tekee enemmän ja toinen vähemmän (eli joustetaan), niin silloin sinä et halua aloituksen kaltaista suhdetta.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihannetilanteessa asiat jaettaisiin 50/50, mutta en ihan ymmärrä, miten arki sujuisi ilman joustovaraa, koska ihmiset kuitenkin sairastaa, joutuu jäämään ylitöihin jne.
No eikö tässä mietitä perusarkea eikä mitään erikoistapauksia.
Meillä ainakin kahden yrittäjän lapsiperheessä tämä perusarki on täynnä muuttujia, jotka tulee välillä lyhyelläkin varoitusajalla. Pitäisi toki pyrkiä siihen, että joustetaan vuorotellen, mutta esimerkiksi työn luonteen vuoksi voi olla että toinen pystyy olemaan helpommin sairaan lapsen kanssa kotona, toisen on helpompi käyttää lapsi lääkärissä, toinen pystyy helpommin tulemaan töistä kaupan kautta jne.
Elämä olisi vaikeaa, jos keskityttäisiin siihen, että kaikki tehdään 50/50, sen sijaan että keskitytään siihen että asiat tulevat hoidetuksi. Jäisi myös kivoja juttuja molemmilta tekemättä.
En. En kyllä sellaisessakaan jossa vain minä joustan.
Ollaan oltu yhdessä reilu 40 vuotta. On ollut rahaa ja joskus vähemmän, kuten aika monella.
Itse rakastan ruuan laittoa, vaimo kodin siisteyttä. Teen aina kaikki ruokaostokset, yhdessä tehdyn lapun pohjalta.
Vaimoni on käynyt yliopiston, minä ammattikoulun. Oletus oli tuolloin, että lukeneempi tienaisi enemmän, kuten alussa olikin. Tosi kuitenkin on, nykyään minulle jää 3 kertaa enemmän käteen kuin vaimolleni.
Alusta asti olemme, niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina siirtäneet edellisestä kuusta jääneet rahat yhteiselle tilille, hätävaraksi tai muuhun menoon. Tuo yhteinen tili ei ole korvamerkattua rahaa.
Jos ajatuksena on elää yhdessä, ei yksilöinä, pitäisi aina puhaltaa samaan hiileen, perheeseen. On totta, etten ole kova "tuhlaamaan", ostan vai mitä oikeasti tarvitsen. Naisilla saattaa välillä mennä turhuuteenkin, mutta heille se sallittakoon.
Tärkein hommassa on kuitenkin oikean ihmisen saaminen vierelleen.
En usko siihen siksi, että näin ei vaan ole. Ellei joku onnistu sellaisessa.
En tietenkään olisi, kun menimme naimisiin, kummallakaa ei ollut mitään, töitä on tehty molemmat kymmeniä vuosia ja rahat ovat yhteiset.
Kyllä, kaikki menee puoliksi ja on mennyt jo 18 vuotta. Voisin joustaa ja auttaa, jos mies jäisi työttömäksi tms.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei pysty synnyttämään tai imettämään joten en todellakaan. Tuo on ihan silkkaa naisen riistoa ja hyväksikäyttöä. Kämppissuhde toiseen mieheen jos ei ole varaa vaimoon.
Entä jos nainen ei synnytä ja imetä?
Siis kuka pösilö haluaa tuollaiseen suhteeseen, jossa ei ole mitään joustoa? Mulle ei ole mikään ongelma hoitaa hommat 50/50, mutta jos olen keuhkoputkentulehduksessa enkä pysty kotitöitä tekemään, niin olisi kyllä aika karseaa, jos puoliso ei jousta tekemään vaikka ruokaa. Kyllä toista tuetaan ja autetaan suhteessa.
Ilman muuta sopii 50/50, mutta tietysti joustaen tilanteen mukaan. Olen valmis tekemään kotitöitä enemmän, jos puoliso ei niitä kykene tekemään jostain syystä.
Ei tuo joustamattomuus kuulu yhtään mihinkään parisuhteeseen.
Onko ap tälle sitten ainoa vaihtoehto, että nainen joustaa ja maksaa sekä tekee kotitöitä suhteettoman paljon? Kun tuo 50/50 tuntuu olevan miehen osuudelle ihan maksimi, eli kaikki jousto otetaan naisen selkänahasta.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan!!! Naisen pitää aina hyötyä miehestä jotenkin niin kyllä miehen on aina tehtävä/maksettava/huomioitava enemmän kun mitä naisen tarvitsee
Mies hyötyy naisen läsnäolosta monella tavalla, plus tietysti seksipalvelukset päälle. En suostuisi edes miehen platoniseksi kämppiseksi 50/50 jaolla, sillä mieskämppis on naiselle suuri ongelma ja rasite, vaikkei joutuisi antamaan seksiäkään.
Vierailija kirjoitti:
Siis kuka pösilö haluaa tuollaiseen suhteeseen, jossa ei ole mitään joustoa? Mulle ei ole mikään ongelma hoitaa hommat 50/50, mutta jos olen keuhkoputkentulehduksessa enkä pysty kotitöitä tekemään, niin olisi kyllä aika karseaa, jos puoliso ei jousta tekemään vaikka ruokaa. Kyllä toista tuetaan ja autetaan suhteessa.
Ilman muuta sopii 50/50, mutta tietysti joustaen tilanteen mukaan. Olen valmis tekemään kotitöitä enemmän, jos puoliso ei niitä kykene tekemään jostain syystä.
Tosiaan jos nainen sairastuu niin mieshän todennäköisesti lähtee lätkimään. Tilastollisesti eron todennäköisyys on tällöin jotain 90-100% luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu yhdessä reilu 40 vuotta. On ollut rahaa ja joskus vähemmän, kuten aika monella.
Itse rakastan ruuan laittoa, vaimo kodin siisteyttä. Teen aina kaikki ruokaostokset, yhdessä tehdyn lapun pohjalta.
Vaimoni on käynyt yliopiston, minä ammattikoulun. Oletus oli tuolloin, että lukeneempi tienaisi enemmän, kuten alussa olikin. Tosi kuitenkin on, nykyään minulle jää 3 kertaa enemmän käteen kuin vaimolleni.
Alusta asti olemme, niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina siirtäneet edellisestä kuusta jääneet rahat yhteiselle tilille, hätävaraksi tai muuhun menoon. Tuo yhteinen tili ei ole korvamerkattua rahaa.
Jos ajatuksena on elää yhdessä, ei yksilöinä, pitäisi aina puhaltaa samaan hiileen, perheeseen. On totta, etten ole kova "tuhlaamaan", ostan vai mitä oikeasti tarvitsen. Naisilla saattaa välillä mennä turhuuteenkin, mutta heille se sallittakoon.
Tärkein hommassa on kuitenkin oikean
Ehdottomasti. Tämä on varmaan joku välivaihe siihen, että loismies antaa myös omastaan eikä vaan loisi. Aviomiehen ja vaimon tapauksessa mies elättää.
Taitaa usein mennä niin, että ne, jotka ovat kovin tarkkoja tuosta, että kaikki maksetaan puoliksi, heitä ei kuitenkaan haittaa, jos kumppani maksaisi vähän enemmän kuin puolet.
Nostan ketjua. Haluatte löytää omillaan pärjäävän naisen? Sakemanni piireissä liikkuu varoissaan olevia naisia niin Suomessa kuin Amerikassakin. Teidän pitää aloittaa alkeista ilmoittautumalla koirakoulun tarjoamille kursseille. Otatte myöskin osaa pentunäyttelyihin. Koiran kasvaessa siirrytte ulkomaisiin kehiin. Tulette someen. Luotte koirallenne oman tilin. Osta koirafööni. Naaraita: https://www.pets4homes.co.uk/classifieds/twh-4c6xj-long-haired-black-an…
https://www.pets4homes.co.uk/classifieds/i3gmbhkkx-superb-quality-long-…
https://www.pets4homes.co.uk/classifieds/6zq6whqki-both-parents-are-all…
https://www.pets4homes.co.uk/classifieds/0twcviktc-kc-health-tested-par…
https://www.pets4homes.co.uk/classifieds/mcdatscg3-beautiful-german-she…
En voisi. Minulle hyvä parisuhde tuo turvaa ja vakautta arkeen. Tuollainen ehdottomuus olisi ehdoton este parisuhteelle joten en suostuisi. Olisi myös turvaton olo koko ajan.
Siis eikö "suhde" ole sitä että kaksi ihmistä keskenään neuvottelee joustonvaran? Ja jos kysyt voisinko olla romanttisessa suhteessa jossa mokomaa ei ole, niin en tietty!
Jos kaikki muu suhteessa olisi hyvin, ja 50/50 perustuisi pelkästään yhteiseen rationaaliseen päätökseen eikä epäluuloon ja/tai epäluotettavuuteen, voisin ihan hyvin.
Olen itse ehdottanut menojen tarkempaa kirjaamista, sillä siten tasapuolisuudesta voidaan varmistua varmuudella ilman muistelua ym, mutta (hieman parempituloinen) puolisoni ei tähän halunnut ryhtyä. Sekin on ok, kun molemmat kantavat vastuunsa siitä, että kaikki kulut tulevat jaetuksi oikeudenmukaisesti.
Kotona pitää voida rentoutua, joten todennäköisesti en jaksaisi Excel-elämää ellei vastapainoksi olisi jotain aivan upeaa