Nainen, voisitko olla suhteessa jossa kaikki pitää olla koko ajan 50/50 eikä jouston varaa ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa mitään liian jäykkiä käytäntöjä, joiden tarkkailuun, setvimiseen ja mittaamiseen menisi kohtuuttoman paljon aikaa ja energiaa. Kuulostaa joko jonkinlaisen neuro-epätyypillisyyden kaavamaisuudelta tai vaihtoehtoisesti joltain erityisen nipolta kontrollifriikiltä, ja en jaksaisi kumpaakaan ihnistyyppiä. Kaipaan suhteelta rentoutta, helppoutta, hyväntahtoisuutta ja aitoa, molemminpuolista halua tasapuolisuuteen, mutta tuo kuvattu ei oikein sellaiselta kuulosta.

Mitä jäykkää tuossa on? Meillä on yhteinen taloustili, josta maksetaan kaikki yhteiset menot. Omalta tililtä voi sitten käyttää rahat mihin haluaa. Me tilataan ruokaostokset netistä ja kerran viikossa siivotaan yhdessä. Ruokaa tehdää vuorotelle, mutta sen verran iso annos, että riittää kahdeksi päivää. Hyvin toimii ja ihan mukavaa ja rentoa on. 

Kunnes tulee yleistuki ja toinen teistä jää työttömäksi sekä sitä myöten kokonaan rahattomaksi toisen tulojen ja yhteisen omaisuuden takia. Mistä tuloton silloin maksaa puolet?

Nuorena ja tyhmänä olin naimisissa ja sain kaksi lastakin näennäisen 50-50 -miehen kanssa. Säästin etukäteen, jotta minulla olisi senttäilleen varaa lyhentää osuuteni asuntolainasta kun olin vanhempainvapailla. Jostain syystä lasten hankinnat eivät menneetkään 50-50 vaan kun mies kerran osti esikoiselle kumpparit, kuulin tästä pari vuotta. Niin, alastihan lapset sitä ennen kulkivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä. En voi sietää mitään pilkunnussijoita. Kun eletään yhteistä taloutta, parisuhteessa, avioliitossa ja perheenä, kaikki osallistuu 100% omien resurssiensa puitteissa. Tilanteet muuttuu elämän aikana moneen kertaan, lapsia syntyy, kasvaa ja lähtee omilleen, vanhemmat on töissä, työttömänä, opiskelee, on kotona lasten kanssa tai on yrittäjänä tai montaa asiaa samaan aikaan. Ei siitä mitään tule että istutaan taulukkojen ja laskimen kanssa ynnäämässä senttejä.

Talouden tasapainon kannalta on hyvinkin tärkeää ynnäillä senttejä. Etenkin, kun on taloudellisesti tiukkaa. 

eri

Ei ole. Sillä ei ole väliä, että onko joku maitopurkki nyt maksettu tasan puoliksi, pääasia että se on saatu ostettua ja lapset ruokittua jos on tiukkaa.

Tottakai. Paljon helpommallahan mä pääsisin jos tarvitsisi maksaa vain puolet ja tehdä vain puolet. Mutta mulla on sairas mies, työkyvyttömyyseläkkeellä. Rakkaus ei kadonnut eikä katoa, joten teoreettistahan tämä on. Terve mies samoilla spekseillä olisi loinen, joka saisi kengänkuvan persuksiin alta aikayksikön.

Minä maksan vain omat kuluni ja pesen onat tiskini ja pyykit. Jos olisi 50/50 niin mies hyötyisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä. En voi sietää mitään pilkunnussijoita. Kun eletään yhteistä taloutta, parisuhteessa, avioliitossa ja perheenä, kaikki osallistuu 100% omien resurssiensa puitteissa. Tilanteet muuttuu elämän aikana moneen kertaan, lapsia syntyy, kasvaa ja lähtee omilleen, vanhemmat on töissä, työttömänä, opiskelee, on kotona lasten kanssa tai on yrittäjänä tai montaa asiaa samaan aikaan. Ei siitä mitään tule että istutaan taulukkojen ja laskimen kanssa ynnäämässä senttejä.

Talouden tasapainon kannalta on hyvinkin tärkeää ynnäillä senttejä. Etenkin, kun on taloudellisesti tiukkaa. 

eri

 

Ei ole. Sillä ei ole väliä, että onko joku maitopurkki nyt maksettu tasan puoliksi, pääasia että se on saatu ostettua ja lapset ruokittua jos on tiukkaa.

Kyllä on. En puhunut mitään puoliksi maksamisesta, vaan senttien ynnäilystä. Lukutaito!

Riippuu mitä jousto merkitsee esim. jos se on jotain kovin epämääräistä voi tappiolle joutua liikaa toinen. Mitä parempi tilanne itsellä, sitä helpompaa olla joustava raha-asioissa, eikä sentin päälle. Siksi, jos mietitään jonkun joustavuutta, reiluutta tai itsekkyyttä, pitäisi tietää aika paljon kokonaistilanteesta.

 

Peruaatteessa kaunis ajatus, että jos sulla enemmön laskuja, niin mä maksan enemmän vuokraa tai ruokaa se kuukausi jne. Mutta entäs jos kuitenkin sillä on huonompi tilanne, kun sillä kenellä enemmän laskuja? Onkoblssku selkainen mikö pitäisi muutenkin jakaa? Kumpi ottaa tappiota tuossa ja minkä  verran? 



Tai jos toinen maksaa joku kk enemmön vuokraa mitä pitäisi  tai kokonaan toisen osuuden kun toinen ostaa jotain vaikka kotiin, eikö hieman vaarana, että se kuitenkin kuittaantuu vain sen toisen ostamaksi? 



Vertaa: kumpikin maksaa vaikka 800€ vuokraa. Joku kk toinen  sanoo, että nyt on tuo lapsen maksu tai tuo auton maksu tai tuo huonekalun maksu ja maksan vain 400€.tässä kuussa.  



Tuohan on sama kun se toinen  olisi itse maksanut sen 400€ ostoksen sitten se lisätään hänen vuokraosuuteen.  Sen takia joustot on ehkä hyvö tehdä vain sen jälkeen kun on maksettu kuitenkin se oma osuus ensin puoliksi. Voi olla että  se kumppani rekisteröi sen niin, että on ostanut tai maksanut  jotain, mutta ei sitä että hönen osuutensa on ollut pakollisista kuluista pienempi. Mielummin siis samat maksut per kk ja jousto vaikka niin, että se satunnainen ylimääräinen kulu sitten puoliksi. 



Meillä meni poikaystävän kanssa niin, ettå maksoin itse kaikki asumiskulut ja hön pystyi säästämään matkoihin rahaa. Niin kauan ok kun matkakassasta  oli kaikkien iloksi. Kun alkoi tulla tekstiä, että epäreilua ja kurjaa, että en voi maksaa puoliksi matkoja olin ihan että wtf? 

En missään nimessä. En voi sietää mitään pilkunnussijoita. Kun eletään yhteistä taloutta, parisuhteessa, avioliitossa ja perheenä, kaikki osallistuu 100% omien resurssiensa puitteissa. Tilanteet muuttuu elämän aikana moneen kertaan, lapsia syntyy, kasvaa ja lähtee omilleen, vanhemmat on töissä, työttömänä, opiskelee, on kotona lasten kanssa tai on yrittäjänä tai montaa asiaa samaan aikaan. Ei siitä mitään tule että istutaan taulukkojen ja laskimen kanssa ynnäämässä senttejä.

Talouden tasapainon kannalta on hyvinkin tärkeää ynnäillä senttejä. Etenkin, kun on taloudellisesti tiukkaa. 

eri

 

Ei ole. Sillä ei ole väliä, että onko joku maitopurkki nyt maksettu tasan puoliksi, pääasia että se on saatu ostettua ja lapset ruokittua jos on tiukkaa.

Kyllä on. En puhunut mitään puoliksi maksamisesta, vaan senttien ynnäilystä. Lukutaito!

Lue itse! Oli kyse nimenomaan siitä että maksetaan sentilleen puoliksi, ei mistään budjetin tekemisestä.

Se, että mitään joustonvaraa ei olisi, kuulostaa suoraan sanottuna todella sairaalta, itsekkäältä, vallankäytöltä. Olisi aihe oikeastaan mikä tahansa, mutta se että ihminen ei ole yhtään valmis tai halukas joustamaan millään tavalla milloinkaan mistään syystä, on ehdoton EI. En olisi sellaisen ihmisen kanssa laisinkaan, koska olisi ihan liian raskasta ja kahlitsevaa moinen. Jonkinlainen persoonallisuushäiriö tuollaista vaativalla ihmisellä on oltava. Parempi olla yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä. En voi sietää mitään pilkunnussijoita. Kun eletään yhteistä taloutta, parisuhteessa, avioliitossa ja perheenä, kaikki osallistuu 100% omien resurssiensa puitteissa. Tilanteet muuttuu elämän aikana moneen kertaan, lapsia syntyy, kasvaa ja lähtee omilleen, vanhemmat on töissä, työttömänä, opiskelee, on kotona lasten kanssa tai on yrittäjänä tai montaa asiaa samaan aikaan. Ei siitä mitään tule että istutaan taulukkojen ja laskimen kanssa ynnäämässä senttejä.

Talouden tasapainon kannalta on hyvinkin tärkeää ynnäillä senttejä. Etenkin, kun on taloudellisesti tiukkaa. 

eri

 

Ei ole. Sillä ei ole väliä, että onko joku maitopurkki nyt maksettu tasan puoliksi, pääasia että se on saatu ostettua ja

Kyllä on. En puhunut mitään puoliksi maksamisesta, vaan senttien ynnäilystä. Lukutaito!

Sinä se et osaa lukea. Aloita vaikka ihan alusta, siitä otsikosta alkaen.

Eri

Se olisi hienoa!

Nyt maksan 80% ja teen kotitöistä 100%

N53

Ilman muuta tuo sopisi. Jos siis ihan kaikki olisi 50/50 eli myös harrastukset, matkustelu, kavereitten tapaaminen jne. Saisi täyden vapauden elää omaa elämäänsä, mutta olisi parisuhdestatus.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei pysty synnyttämään tai imettämään joten en todellakaan. Tuo on ihan silkkaa naisen riistoa ja hyväksikäyttöä. Kämppissuhde toiseen mieheen jos ei ole varaa vaimoon.

Silloin tietenkin näistä maksettaisiin toiselle käypä korvaus, jos ei voi hoitaa omaa puoliskoaan. Vähän kuten sijaissynnyttäjälle, mutta tietenkin Suomen hintatason mukaisesti. Sekä tietenkin imetyksestä yms. vielä päälle.

Olisi vaan sen verran isoja summia, millä suomalaisen työssäkäyvän naisen vaivannäön saisi korvattua, että ei taitaisi ne kaiken puolittajat ollakaan enää suostumassa diiliin. Mutta jos pistettäisiin kaikki puoliksi, sitten todellakin laitettaisiin.

T. Se jota puolittajat juoksisivat karkuun

Voisin, koska nyt olen huolehtinut 15v kaikesta yksin. Se on vastuullisuutta. 

Jos toinen sairastuu, niin terve hoitaa enemmän. 

Tottakai voisin. Tietenkin silloin molempien pitää elää sen köyhemmän tulotason mukaisesti, mutta jäisipä sit mulle enemmän säästöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei pysty synnyttämään tai imettämään joten en todellakaan. Tuo on ihan silkkaa naisen riistoa ja hyväksikäyttöä. Kämppissuhde toiseen mieheen jos ei ole varaa vaimoon.

Silloin tietenkin näistä maksettaisiin toiselle käypä korvaus, jos ei voi hoitaa omaa puoliskoaan. Vähän kuten sijaissynnyttäjälle, mutta tietenkin Suomen hintatason mukaisesti. Sekä tietenkin imetyksestä yms. vielä päälle.

Olisi vaan sen verran isoja summia, millä suomalaisen työssäkäyvän naisen vaivannäön saisi korvattua, että ei taitaisi ne kaiken puolittajat ollakaan enää suostumassa diiliin. Mutta jos pistettäisiin kaikki puoliksi, sitten todellakin laitettaisiin.

T. Se jota puolittajat juoksisivat karkuun

Jaa, ja mikähän se on se Suomessa asetettu hinta sijaissynnyttämiselle? 🤦🏻 Imettämistä ei tarvitse kenenkään tehdä tahtomattaan, sen voi hoitaa pulloruokinnalla. Vanhempainvapaat voi jo nyt laittaa tasan puoliksi, jos niin haluaa tehdä. Ei se ole ongelma eikä mikään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin.

Kunhan olisi silleen aika sama tahti tehdä asiat ja samat tottumukset.

Pitäisi olla yhtä pitkä matka molempien vanhemmille, nyt kun tuo synnytys tuotiin esille niin en tosiaan tiedä miten tuon saisi jaettua 50/50.

Miksi ihmeessä alettaisiin miettiä kuinka pitkä matka on molempien vanhemmille?  

Koska KAIKKI pitää koko ajan olla 50/50. Eihän asiat ole koko ajan 50/50, jos toisen vanhempien luokse ajetaan 5 tuntia ja toisen 2 tuntia. 

No tuo on jo ihan sairasta hommaa. Kuka hullu tuollaiseen suhteeseen haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihannetilanteessa asiat jaettaisiin 50/50, mutta en ihan ymmärrä, miten arki sujuisi ilman joustovaraa, koska ihmiset kuitenkin sairastaa, joutuu jäämään ylitöihin jne. 

No eikö tässä mietitä perusarkea eikä mitään erikoistapauksia. 

Perusarkeen kuuluu myös sairastelut, ylityöt, univaikeudet jne. jne. 

t. eir

Minä ajattelen, että tuo 50/50 on sitä perusarkea, ja muut tapaukset katotaan tilanteen mukaan. Totta kai puolisoa autetaan sairauden aikana ja tehdään sitten enemmän niitä kotitöitä hänenkin puolestaan. Kuka ei haluaisi rakasta puolisoaan hoivata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihannetilanteessa asiat jaettaisiin 50/50, mutta en ihan ymmärrä, miten arki sujuisi ilman joustovaraa, koska ihmiset kuitenkin sairastaa, joutuu jäämään ylitöihin jne. 

No eikö tässä mietitä perusarkea eikä mitään erikoistapauksia. 

Pitkässä suhteessa perusarkeen osuu melkein kaikilla ennemmin tai myöhemmin sairauksia, lasten hankintaa, työttömyyttä, opiskelua tai joitain muita hankalia elämäntilanteita, jolloin ei pysty kaikkeen vaan toisen pitää kantaa välillä isompi osuus. 

Olen viisikymppinen ja kun mietin 25 v kestänyttä parisuhdettani, ei ole ollut montaakaan vuotta, etteikö olisi ollut joku "erikoistilanne" päällä elämässä. 

Hulluksi oltaisiin tultu, jos kaiken tuon läpi oltaisiin väkisin yritetty aina jakaa kaikki tasan. Eikä oltaisi voitu tehdä paljoakaan, kuten hankkia asuntoa tai lapsia, jos toinen ei olisi voinut joustaa ja hoitaa välillä isompaa osaa taloudesta tai kodista.

Vierailija kirjoitti:

Voisin, koska nyt olen huolehtinut 15v kaikesta yksin. Se on vastuullisuutta. 

Jos toinen sairastuu, niin terve hoitaa enemmän. 

Nyt ei ole ihan ymmärretty luettua. Asetelma aloituksessahan oli, että EI OLE JOUSTONVARAA. Vaan kaikki on aina 50/50. Tuo sinun kuvaama tilanne, että terve hoitaa enemmän ei ole 50/50 jakoa vaan nimenomaan sitä joustoa, jossa toinen hoitaa enemmän.