Arkiväsymys 8-kuisten kanssa
Kaipaan vertaistukea - arki tuntuu niin hiton rankalta 8-kuisten kaksosten kanssa. Kun ovat hereillä, ovat täysin vahdittavia, nousevat seisomaan joka paikkaan ja kaatuvat siitä sitten herkästi päänsä kopsauttaen. Mitään kotitöitä en voi tehdä heidän hereillä ollessaan, hyvä kun jotain ehtii edes itse syömään. Leikkikehä on käytössä, mutta viihtyvät huonosti, ja yhtäaikaa ei voi laittaa kun repivät toistensa korvia ja silmiä...
Nukkuvat vielä kahdet (katkonaiset) päikkärit, ja päiväunille meno on tosi hankalaa, ja yleensä toinen jo herää kun toinen vihdoin nukahtaa.. Parvekkeelle nukutus ei kevätauringon porottaessa enää onnistu, ja pinnasängyssä poukkoilevat pystyyn kerta toisensa jälkeen, ja telovat sitten väsyneenä itsensä kaatuillessaan laitoja päin. Kitinän ja itkun määrä on kamala! Lisäksi toinen on alkanut aamulla heräämään viiden - kuuden välillä pirteänä, kun toinen nukkuisi vielä pari tuntia pidempään (tietenkin herättyään yöllä pariin kertaan). Yritän pitää rytmiä samanaikaisena mutta tuntuu luonnostaan menevän ihan eri suuntaan.
Rattaissa kyllä nukkuvat mutta toiset päikkärit haluisin nukuttaa kotona, jotta voisin hyödyntää sen ajan omiin juttuihin, se kun on päivän ainoa rauhaisa aika. Apujoukkoja on jonkin verran käytössä, mutta kun kukaan muu ei pärjää näiden (+esikoisen) kanssa senkään vertaa.
Tähän saakka kaikki on ollut aika kivasti, mutta nyt viimeisen kuukauden aikana on alkanut näännyttämään! Vihjeitä ja vertaistukea? (Älkääkä kukaan pelotelko tulevilla, että ' ei tuo vaihe vielä mitään, odota kun..' !)
T:Leena
Kommentit (6)
MOI!
Kuulostaa hyvinkin tutulta. Meillä myös yöt ovat hulinointia.
Minä yritän pitää kiinni kunnon päiväunista rattaissa pihalla, jossa yllättäin nukkuvat hyvin. Samalla teen kunnon kävelylenkin. Tämä on ainakin minun uupumustani virkistänyt. Samoin kaupassakäynti on minun juttuni. Sinne haluan mennä ja päästä pois edes hetkeksi tekemään jotain aivan muuta.
Toisaalta en edes enää haaveile päivän aikana mitään tekevänikään, en edes aseta mitään tavotteita, kunhan vaan selviän lasten kanssa ja kaikki saa ruokaa. Tämä onkin ollut minulle suurin ongelma sillä haluan että paikat on kunnossa ja on siistiä, inhoan tiskivuoria, pyykkikasoja... Olen kuitenkin yrittänyt asennoitua tilanteeseen, ettei tämä VOI kestää loputtomiin!
Lapsille olen tehnyt ruokaa isommat annokset pakkaseen ja itselle ja muille teen ruoan edellisenä iltana. Samoin kaikki muutkin kotihommat teen illalla, kun mies on jo kotona tai kun lapset on saatu yöunille, ennenkuin alkavat taas heräilemään. Mitään " ylimääräistä" en tee.
Voimia sinulle.
Taisin silloin tännekin kirjoitella usein. Meillä oli sellaiset konttauskypärät, niistä voisi olla apua jos suostuvat pitämään. Onneksi harvoin mitään mustelmia vakavampaa tulee, vaikka lapset kaatuilevatkin.
Raskainta tuossa ajassa oli kitinän määrä! Aina jompi kumpi tai molemmat parkuivat, kitisivät ja narisivat. Nyt kaksoset 1v2kk ja ymmärtävät jo hyvin puhetta. Tosin vahdittava edelleen kovin, mutta joskus annan heidän vaan touhuta ja kylmäpäisesti katson muualle...
Voitko kokeilla joskus apujoukkoja jäämään kaksosten kanssa ja menet itse jonnekin esikoisen kanssa? Ja pidä heitä välillä vuorotellen leikkikehässä. Kitisevät kuitenkin, joten koita vain sulkea korvat välillä.
Meillä on myös koti laitettu niin, että saavat liikkua vapaasti eikä kokoaikaa tarvi vahtia. Kaapinovet teipattu, sohvalla estetty kulku osaan olohuonetta jne. Ja valmisruokia oli pakko antaa, että itse sai hengähdettyä. Ole itsellesi armollinen, ota vapaa aikaa välillä ja nauti vaikka kuppi kahvia ja jotain hyvää sen kanssa kun lapset nukkuvat.
Hei vaan, meillä myös oli aikamoista tuossa vaiheessa. Asuimme vielä silloin ulkomailla, vailla tukijoukkoja... Kitinä ja nitinä kuuluu vaan asiaan, kivaa se ei ole ja joskus tosi rassaavaa. Ja just tuossa vaiheessa nuo päiväunetkin alkaa olla jotenkin risaisia kun kahdet alkaa olla liikaa mutta missään nimessä yhdet ei vielä riitä. Joskus kun toiset päikkärit jäi vaan puoleen tuntiin niin muistan kyllä että se ihan ärsytti! Meillä vielä omaa jaksamistani kuormitti se kun tytöt nukkuivat yön todella huonosti ja risaisesti, unikoulu me pidettiinkin tyttöjen oleessa 10 kk ja siitä selvittiin ihan pikkuitkulla parissa yössä! Eli tytöt olivat jo valmiita nukkumaan yönsä, olin itse totuttanut heidät syömään ja tutin nostoon palvelemassa sadasosasekunnissa änähdyksestä. Joten, sulje välillä korvasi, ei silti kovettaa tartte itteensä, mutta hyväksyä se tosiasia että tuon ikäinen turhautuu niin helposti.
Ja en sano että vaikeutuu tuostaan. Meillä on nyt tytöt 1v10kk ja hienosti elämä soljuu eteenpäin. Turahautumisia toki tulee joskus vieläkin, mutta aika helposti ne saa jo tän ikäiseltä unohtumaan kun keksiikin jotain mitä ei ole vähään aikaa tehty, muovailua jne. ja ulkoilu on jo kivaa ja sielläkin alkaavat uskomaan ohjeita esim. tielle ei juosta, tietäävät kyllä että siitä joutu jäähylle eli istumaan portaille vähäksi aikaa tai sit lähdetään sisälle jne.
En oikein osaa auttaa, mutta muistan tunteen ja jaksamsita toivottelen. Sekä hyvää kevättä!
Marjainka ja pimut 1v10kk
Kyllä vaan!! Meidän kaksoset on nyt 1v 3kk ja muistan, että tuo kuvailemasi aika oli kyllä tosi hankalaa... Muistan esim. vaipanvaihdon olleen tosi hankala show, kun rimpuilivat ja pistivät hanttiin ihan äkyttömästi. Samoin nukkumisen kanssa oli vaikeuksia, varsinkin tyttö ei ois nukahtanut millään, vaan huusi naama punaisena sängyssään ja lopulta kannoin uneen. Itse olin väsynyt ja tosi kireä. Olihan niitä hyviä päiviäkin ja ihania hetkiä, mutta kokonaisuus kyllä aika uuvuttavaa. Purkkia ruokia annoin ihan suosiolla ja kyllähän se kodin siivous jäi vähälle (tosin ei paikat kiiltele vieläkään...).
Täytyy sanoa, että nyt kun tuosta on reilut puoli vuotta kulunut, on kaikki helpottunut jo tosi paljon. Iso asia on ollut yksiin päiväuniin siirtyminen noin 1v ikäisenä. Nyt on hyvä rytmi päivissä, aamupäivä kuluu ulkoillessa ja sitten jo lounaan jälkeen päiväunet maistuu ja yleensä molemmat nukahtaa tosi hyvin!! Kumpikin on oppinut nyt kävelemään ja ovat siitä tosi polleina! Itsekseen jo leikkivät aika paljon ja keskenään on hauskaa.
Kyllä kaikki on siis helpompaan päin menossa ja kesäkin tulee, eikä tarttee pukea paljon!!
Suurkiitos ihanista vastauksistanne! Hyviä vihjeitä ja ideoita ja tukea, tuntui tosi kannustavalta lukea niitä, miehenikin luki innostuneena vaikka onkin ollut tähän saakka lähinnä huvittunut tästä vauvanettisurffailustani :) Olen taasen paljon reippaammalla mielellä ja onhan nuo vauvat tietenkin aivan ihania kaikesta kitinästä huolimatta. Ja tosiaankin varsinkin on ollut hyvästä unohtaa epätoivoiset päiväuninukutukset kotona ja lähteä kunnon kärrykävelylle. Kuin ihmeen kaupalla meillä on ollut ensimmäistä kertaa pari rauhallista yötäkin, molemmat nukkuneet yli 6 tuntia putkeen.
Eli valoisammalla mielellä kohti kesää!
T:Leena
kotihoidossa ja kiusanteko on jatkuvaa. Muksauttelua, huutoa, ihan koko ajan. Meillä vauvat nukkuu aamupäivällä vaunuissa, kun ollaan ulkona. Sitten nää toiset päikkärit on epämääräisemmät, välillä nukkuu ja välillä ei. Aika hankalaa tehdä itse mitään tai sitten juuttuu tähän koneelle, kun saa ne nukkumaan.Meillä nousevat jo ylös kanssa ja kirjat yms heitellään koko ajan lattialle ja kaikki tungetaan suuhun.
Meillä pojat on nukkunut nyt tosi hyvin viimeiset pari viikkoa, noin 10 tuntia yöllä putkeen ja se on ihanaa kyllä. Mä oon kyllä itse ollut myös uupunut ja vähän masentunut. Lähinnä toi esikoisen jatkuva huomionhaku ja kiusaaminen vie mun hermot, koko ajan saa huutaa ja komentaa ja tuntuu että iltapäivät varsinkin .,...huh. Ihanhormonaalisista seikoistakin johtuen olen ollut välillä itkuinen ja ahdistunut yms mukavaa.