Miltä tuntuu, kun voi ostaa juuri sellaisen takin tai sohvan kuin haluaa?
Ilman että on tyydyttävä johonkin ihan hyvään halvempaan versioon?
Kommentit (46)
Kiitollisuus on kyllä suurin tunne, ei aina ole ollut näin hyvin asiat
Ihan kivalta. Maksan sitä 40€/kk pois. Jokainen saa ostarilla haluamansa sohvan ostettua.
Aina alesta. En ymmärrä kysymystä.
Samalta kuin se, että voit valita karkkihyllystä ihan mitä haluat. Tai vaikka 5 pussia. Kaikkeen tottuu.
Siltä, että ostan kuitenkin takin alesta. Sen takia rahat riittää kun ei ostele kaikkea miettimättä hintaa.
Ei miltään.
Tosin olisi kauheaa kulkea takissa jota ei halua, tai katsoa kotonaan sohvaa jota ei halua :D
Vierailija kirjoitti:
Aina alesta. En ymmärrä kysymystä.
Tunnen monta hyvinkin rikasta, Alesta ostavat.
Eräskin kulkee tokmanni-rääsyissä, vaikka rahaa on kuinka.
Perillistäkään ei ole, toivottavasti älyää tehdä testamentin, ettei valtio vie rahoja.
Ihan kivalta. Tosin se takki jonka halusin, maksoi kirppiksellä 20 euroa (Stockalla 600 €) ja sohvan sain 150 eurolla (IKEA). Ostin siihen uuden päällisen 99€. Tuli kuin uusi.
Mä en ymmärrä, miksi pitäisi hyvästä tavarasta maksaa ihan järjettömästi, kun käytettynä saa sitä murto-osalla uuden hinnasta.
Ja sohvahan ei tullut mistään narkkimurjusta vaan tutulta, joka elää siististi. Takki oli käyttämätön, ollut varmaan ostajalle liian pieni. Taskutkin vielä tehdasompeleissa.
Ei oikeastaan miltään. Aluksi tietty tuntui kivalta, mutta sitten huomio kiinnittyy ihan muihin asioihin eikä asioiden hintaan enää kiinnitä huomioita.
Ap, se ei siis tunnu mitenkään hienolta muille kuin nousukkaille. Tylsää, mutta niin se nyt vaan on.
Ihan mukavalta. Mulla ei tosin ole koskaan ollut kallis maku vaan pidän pikemminkin typeränä maksaa jostain brändistä. Laadusta maksaminen on ihan ok, mutta ei jostain logosta maksaminen.
Se tuntuu juuri siltä, miltä sen pitääkin tuntua, eli omalta valinnalta. Ihan samalta kuin että mitä reittiä kävelet. Kukaan muu ei sanele, manipuloi eikä päätä. Tuntuu siis ihan v***n hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Siltä, että ostan kuitenkin takin alesta. Sen takia rahat riittää kun ei ostele kaikkea miettimättä hintaa.
Tämä. Voin yrittää shoppailla ns. täyden hinnan takkeja, mutta ei löydy kivaa. Sitten menen aleen ja kas, siellähän se täydellinen takki onkin ja alennus% ainakin 30.
On mulla rahaa mutta olen tosi tyytyväinen kun kierrätyskeskuksesta löytyi kiva takki neljällä eurolla. En saisi yhtään parempaa oloa 300e takista.
Ehkä se selviää kun PersKokkareet valtionjohdosta eliminoitu...
Ihan mukavalta. Minä olen jo neljännesvuosisadan voinut ostaa sitä, mitä olen halunnut. Tosin olen nuuka ja harkitsevainen. Tuo 25 vuotta sitten häälahjaksi saatu sohvakin on edelleen oikein hyvä.
Jutun juoni onkin siinä, että minulle on aina riittänyt mahdollisuus ostaa jotain. Harvemmin olen kuitenkaan ostanut mitään kuin todelliseen tarpeeseen.
Miltä sen pitäisi tuntua? Kun on tehnyt töitä ja maksanut veroja ja kantanut kortensa kekoon, jotta yhteiskunta olisi tyytyväinen, niin eiköhän vähintä, miltä tulee tuntua on se, että näin tämän tulee ollakin. Tietenkin saan ja voin ostaa sen, mitä haluan, niinhän saavat ostaa nekin, joita elätän.
Tuo on pelkkää ongelmanratkaisua. Jos haluaa jotain, voi etsiä sille samankaltaisia, edullisempia vaihtoehtoja. Onni ei ole kiinni rahan määrästä vaan kyvystä ratkoa ongelmia.
Visuaalista hahmottamista, kykyä nähdä olennainen. Ja: jos voisi kaiken ostaa, mistä ihmeestä silloin haaveilisi?
Vierailija kirjoitti:
Siltä, että ostan kuitenkin takin alesta. Sen takia rahat riittää kun ei ostele kaikkea miettimättä hintaa.
On eri asia ostaa alesta omasta vapaasta tahdosta kuin pakosta.
Ap
Kiitollinen olo