Sanoitko irti ystävyyden - Mikä oli ns. viimeinen pisara?

Ystävystyn helposti, mutta en jatka ystävyyttä jos jotkin asiat jatkuvasti kaihertavat. Yksi puhui alentuvasti muiden ongelmista, mutta uhriutui omista ongelmistaan (jotka olivat usein ihan 100% samoja joista hän vähätteli muita). Yksi teki ohareita, yksi tuli aina tunteja myöhemmin kuin oli sovittu eikä nähnyt siinä mitään valittamisen aihetta. Yksi aina ilkeili turhista asioista. Jos ei tunnu kivalta viettää aikaa yhdessä, niin ei kyllä varmasti kannatakaan. Ajanhukkaa sellainen.

Oliko tämä nyt sitten edes ystävyyttä, mutta muutaman opiskeluaikoina tavatun kaverin kanssa yhteydenpito oli pitkään aika yksipuolista. Viimeinen niitti oli, kun pidin kolmekymppiset, ja nämä joko eivät vastanneet kutsuun mitään tai ilmoittivat tunti ennen juhlien alkua, että mä nyt sit pääsekään, sori vaan. Sen jälkeen en ole näihin yhteyttä pitänyt, eivätkä hekään ole minua kaipailleet. 

Olen tämän jälkeen pitänyt yhteyttä ainoastaan sellaisiin kavereihin, joiden kanssa yhteydenpito on tasapainoista ja joiden seurassa on oikeasti kivaa.

Oli aina todella negatiivinen, sarkastinen ja haukkui toisia (myös muita kavereitaan) selän takana. Ei lainkaan kestänyt pettymyksiä, vaan kulutti eräänkin tapaamiskertamme haukkumalla kävelytyyliä ja silmien mallia myöten tyttöä, joka oli voittanut hänet hänen harrastukseensa kuuluneessa kilpailussa. Hänelle oli myös kova paikka, kun pistin kaveruutemme poikki, eikä meinannut antaa asian olla - haukkui minua somessa ja yhteisten tuttujemme kautta vielä pitkään. Lopulta auttoi, kun jätin hänen haukkumisensa huomiotta kerta toisensa jälkeen.

Viimeinen niitti siis oli, kun hän uskoi erään toisen kaverinsa keksimiin valheisiin minusta, ja alkoi levitellä minusta juoruja tämän kanssa. Tämä tapahtui jo teiniaikoina, mutta hänen käytöksensä ei ollut ihan normaalia edes teinille.

Selittämätön halu tuhota ja väärinymmärtää.

Olin hyväntuulinen = se täytyi pilata.

Olin innoissani jostain uudesta kuulemastani tai oppimastani asiasta = se täytyi todistaa tai nauraa virheelliseksi ja vääräksi.

Vitsailin = olin tosissani sanonut jotain pöyristyttävää, skandaalinkäryistä tai toisen egon minun otsaani harhaileman X-leiman todeksi todistavaa.

Yritin selittää tullakseni ymmärretyksi ja rakentaakseni yhteisymmärrystä, jotta eläisimme ja toimisimme samassa todellisuudessa = olin epävarma (silti ylimielinen ja itseäni täynnä)

kaikkitietävä (silti aivan v-tun tyhmä ja väärässä, mikä piti aina sopivan tilaisuuden tullen todistaa mieluiten yleisön edessä),

konfliktipelkoinen kynnysmatto (silti itsekäs, haastava, vahvatahtoinen ja riidanhaluinen),

umpimielinen ja itsepäinen (silti liian utelias joka tunkee nokkansa kaikkialle minne se ei kuulu sekä ihan persoonattomuuteen ja identiteetittömyyteen asti avoin uusille ajatuksille, näkemyksille ja konsepteille),

suorasukainen, suorasanainen ja teräväkielinen (silti liian joustava, nöyrä ja ymmärtävä)

epäilyttävä ja kiero (silti aivan liian rehellinen, naiivi ja avoin, mikä todisti otsaani leimatun typerys leiman todeksi)

No, typeryshän olinkin, kun hetken yritin voittaa vihamielisiä vihaajia puolelleni. Selittää ja selittää.

Vanha ystävä hurahti erääseen uskonlahkoon. Itse olen lapsesta asti ollut ateisti. Hänen elämällään ei kuitenkaan ollut yhtäkkiä mitään muuta sisältöä, kun ne uskonasiat. Ei osannut puhua mistään muusta. Yritin monta kertaa sanoa, että en halua keskustella uskonasioista, enkä halua kuulla mitään käännytyspuhetta. Mun mielestä on vähän mielisairasta, että aikuinen ihminen puhuu yhtäkkiä lässyttäen taivaan iskästä ja uskoo demoneihin.

No ei mennyt perille. Aina tavatessamme kävi niin, että hän alkoi tenttaamaan multa asioita tyyliin, miksi en usko helvettiin. Ne argumentit joita hän itse esitti omien uskomustensa puolesta olivat lähinnä ala-astetasoisia.

Muutaman kerran jälkeen totesin, että meillä ei ole enää mitään yhteistä keskusteltava ja hän ei tosiaankaan aio kunnioittaa mun pyyntöjä siitä, että uskontokeskustelut jätetään sinne oman kultin tapaamisiin. En mitenkään suoraan katkonut välejä, mutta lakkasin olemasta yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Olin ystävän tukena, kun hänen 30-vuotinen avioliittonsa päättyi. Ystävä julisti suureen ääneen, että tarvitsee nyt jotain uutta elämäänsä.

Kävi pian ilmi, että ystävällä oli ollut jo kauan suhde naapurinsa kanssa. Olin kai viimeinen, joka sai tästä tietää. 

Ystävyys sammui tähän petokseen, vaikkei kukaan minua suoranaisesti pettänyt. En vain enää voinut luottaa häneen missään asiassa.

Kuka nyt pettäjää haluaisikaan kaveriksi. Tuskin se moraalikoodisto on kaveria kohtaan sen parempi kuin omaa kumppania. Kertoo paljon siitä, miten kohtelee muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ystävän tukena, kun hänen 30-vuotinen avioliittonsa päättyi. Ystävä julisti suureen ääneen, että tarvitsee nyt jotain uutta elämäänsä.

Kävi pian ilmi, että ystävällä oli ollut jo kauan suhde naapurinsa kanssa. Olin kai viimeinen, joka sai tästä tietää. 

Ystävyys sammui tähän petokseen, vaikkei kukaan minua suoranaisesti pettänyt. En vain enää voinut luottaa häneen missään asiassa.

Kuka nyt pettäjää haluaisikaan kaveriksi. Tuskin se moraalikoodisto on kaveria kohtaan sen parempi kuin omaa kumppania. Kertoo paljon siitä, miten kohtelee muita ihmisiä.

Mulla on myös ystävyydet loppuneet pettäjiin. Pahimmat yrittivät saada minua alibiksi. Kyllä pettäjä on niin itsekeskeinen, ettei häneen voisi tosipaikan tulleen luottaa.