6 v liikkuu jatkuvasti. Pitäiskö pakottaa olemaan paikallaan?

poikasi nyt sattuu olemaan energinen, kyllä se siitä itsekseen vähenee.



Mä en vielä 5-6-vuotiaana tahtonut millään pysyä paikoillani ja eskarin syksyllä opettajat katsoivat, ettei musta voi vuodessa tulla koulukypsää (en sopeutunut sääntöihin ja halusin vain jutella ääneen, leikkiä ja riehua).



Kun lähestyin 7v, aloin rauhoittua ihan itseksestään. Vasta noin 10-11-vuotiaana olin sen verran kärsivällinen, että jaksoin esim. lukea lehteä/kirjaa, istua ruoka/kahvipöydässä jne.



Vieläkään en pidä leffateattereissa istumisesta, luennot ovat usein aika tuskastuttavia, mutta osaan kyllä hallita itseni.



Kärsivällisyyttä! Hyväksy vain se, että poikasi on energinen. Murrosiässä saattaa olla jo perässävedettävä tapaus! Anna lapsen liikkua ja riekkua, se menee aikanaan ohitse.

näitisti ja odottivat rauhassa vuoroaan - paitsi meidän lapset. Koko ajan pientä liikettä ja olivat malttamattomia. Ihan selvästi siis erillaisia, kuin muut.



Nyt esikoinen (kohta 6 v) on jo hieman rauhoittunut, mutta edelleen huomaan, että esim. uimakoulussa ohjeiden kuunteleminen on hänelle vaikeata. Ei selvästi malta kuunnella rauhassa ja keskittyä (keskittymisessä ei muuten ole mitään vikaa).

3-vuotiaamme on todella levoton luonne! Ei pysy hetkeäkään paikoillaan ja hän tulee varmasti 6-vuotiaana olemaan samanlainen, kuin sinun lapsesi!



Kummatkin ovat muuten kehitykseltään ihan normaaleita, joten en ole huolissani. Ja oikeastihan se on niin, että aina tulee katsottua niitä omia lapsia ja varsin kriittisin silmin julkisissa tilanteissa ja sitä ei aina huomaa, että ne muut lapset on oikeasti ihan samanlaisia=)

elmia tvm.

Jalka vipattaa koko ajan ja vaihdan asentoa harva se hetki ja huomaan, että olen aina se ainoa, joka vääntelehtii. Lisäksi pelkään aina nukahtavani, minkä takia myös joudun pitämään itseäni liikkeessä ja yritän juoda vettä. Keskittymiseni häiriintyy tämän nukahtamispelon johdosta=)



Kirjotin jo tuossa tytöistäni, jotka myös levottomia sieluja, joten minulta ovat tainneet tämän " vian" periä=)

ja elämäniloa ja aktiivisuutta. Myös temperamenttikysymys. Myös mieheni on äänekäs ja sähäkkä, lapset samaten.

lapsilla kuulemma sama neurologinen ongelma.

Minulla ei ole mitään syytä epäillä, että hänellä olisi jotain adhd-tyyppistä levottomuutta. Hän kyllä kykenee keskittymään; tekee legoja, lukea Aku Ankkoja, kuuntelee kirjaa, katsoo tv:tä. Kyse ei ole keskittymisestä, vaan jostain muusta. Poika on kyllä atooppinen, eli jotain pientä kutinaa voi silloin tällöin ollakin, joka kiusaa. Mutta ei sekään selitä kaikkea.



Hän on vain jotenkin niin erilainen kuin veljensä... Hän ei ole koskaan ollut sellainen pehmeä lutuinen, jota on kiva pitää sylissä. Veli tulee ja käpertyy syliin, on kuin kissanpentu. Tämä poika ei koskaan käperry samalla tavalla, vaan on täynnä virtaa, oikein tuntee, kuinka lihakset ovat jännittyneitä. Kyllä hän käpertyykin syliin iltaisin, mutta silloin on sitä pientä vispaamista.

Ehkä kyse on siitä energiasta. Valitettavasti se energia lähtee liikkeelle jo kuudelta aamulla... huoh.



Pitäiskö kuitenkin karsia pois ne suurimmat liikkeet? Eli kun luetaan, niin sitten pitää istua paikoillaan. Auttaako se?

Vierailija:

Pitäiskö kuitenkin karsia pois ne suurimmat liikkeet? Eli kun luetaan, niin sitten pitää istua paikoillaan. Auttaako se?

on pehmeä sylissäpidettävä, ja toinen pikku apina. Enemmän olisin huolissani ensiksi mainitusta.

Mieheni 6,5v poika on juuri kuvaamasi kaltainen ja hän on todella pätevä pikku pakkaus! Hän on superenerginen heti aamusta, pomppaa ylös ja hyrrää kunnes simahtaa. Raskastahan se voi olla (tai onkin!), mutta laantuu ajan kanssa, usko pois!

Helpoin vain hyväksyä erot ja suunnitella hänelle vaikka jotain liikunnallista harrastusta, esim futista (tms), jossa hän voi käyttää energiaansa.

Vierailija:

lapsilla kuulemma sama neurologinen ongelma.

muuten, lapsella VOI olla add tai adhd vaikka pystyisikin keskittymään ainakin joihinkin asioihin.



ADD ja ADHD johtuvat tosiaan aivojen välittäjäaineiden toimintahäiriö/puutostila ja niitä välittäjäaineita tulee lisää nivelten liikkeestä. Niin että pikemminkin kannattaa opettaa lapselle pientä liikettä kuin vaatia paikallaanoloa.



Lisäksi minä epäilen, että jos äitiä häiritsee lapsen varpaiden liikkuminen sadunluvun aikana ja hän pitää sitä " ärsyttävänä" , niin äidinkin keskittymiskyvyssä on jotain kummallista. Sori nyt, mutta nämä kulkevat suvussa.



Ja sille jonka lapsi oli joutunut opettajan silmätikuksi levottomuuden takia: mitä jos se ei olekaan silmätikkuutta vaan huoli siitä, miten lapsi pärjää tulevaisuudessa.

Olenkin hyväksynyt tähän asti hänet sellaisena. Nyt on vain tullut mieleeni, että liikkuuko hän sen vuoksi, ettei häneltä ole vaadittu muuta?

keskittyy vahvuuksiin.

No, ei se minua häiritse lukemisen aikana. Tuon varpaiden liikkumisen olen huomannut siitä, että aamuisin hän kuudelta tulee meidän sänkyyn. Ja sanon hänelle, että siinä saa olla, muttei yhtään saa liikkua, kun me nukutaan. Poika yrittää olla paikallaan, muttei osaa; vähintään hänen varpaansa liikkuvat (eli silloin tuo varpaiden liikkuminen häiritsee eikä lukiessä).



Voiko tuota dopamiinin puuttumista tutkia ollenkaan?

jatkuvaa liikettä, mutta myös suu papattaa koko ajan. Joskus omina huonoina hetkinäni tekisi mieli sitoa lapsi penkiin ja teipata suu kiinni. Yleensä on kuitenkin ihan hupaisaa kun meidän hyrrä pyörii ja rupattaa.

Liikunta ja lepo lääkkeenä lasten levottomuuteen



Muista kulttuureista tulleet sekä temperamenteiltaan erilaiset lapset asettavat haasteita liikunnanohjaukseen. Selittyykö lasten erilainen käyttäytyminen perhetaustan ja persoonallisuuden kautta vai onko lapsen levottomaan käytöksen syynä tarkkaavaisuushäiriö eli ADHD ¿oireyhtymä? Lääketieteen tohtori ja lastenpsykiatri Jari Sinkkonen Pelastakaa Lapset ry:stä oli puhumassa lasten levottomuudesta Nuoren Suomen Lasten liikuttajat -seminaarissa marraskuussa.



Anna lapselle mahdollisuus kokeilla rajojansa



Verbaalisuutta korostavassa kulttuurissa jää usein huomaamatta, kuinka paljon käytämme omaa kehoamme tunteiden ilmaisuun. Selvimmin tämä piirre on nähtävissä pienellä vauvalla, joka äidin tai isän nähtyään huiskii ja huitoo jälleennäkemisen riemua koko kehollaan. Kaksivuotiaat lapset puolestaan kokevat mieletöntä hurmosta siitä, kun oppivat kävelemään ja pääsevät itsenäisesti liikkumaan minne ikinä haluavatkin.



- Elämän keskeinen tavoite on hallitsemisen tunne. Kun lapsi oppii uusia taitoja kuten kävelemisen, juoksemisen tai pallon heittämisen, vahvistaa se hänen itsetuntoaan ja antaa itsenäisyyden tunnetta, totesi lastenpsykiatri Jari Sinkkonen.



Jos vanhemmat tasoittavat liikaa ja väärällä tavalla lapsen kasvun tietä, eivätkä anna lapselle mahdollisuutta kokeilla omia rajoja ja sen myötä epäonnistumisen ja onnistumisen tunteita, lapsi kokee itsensä avuttomaksi ympäristön haasteiden edessä. Kompensoidakseen avuttomuuden tunnettaan lapsi esiintyy kaiken tietävänä ja pompottaa muita. Narsistisen pinnan alla onkin epävarma lapsi.



Vanhempien ja valmentajien pitää uskaltaa asettaa lapsille rajoja. Kaikkea lapsen käytöstä ei tule sallia. On muistettava, että lapsen elämän hallinta rakentuu pienten epäonnistumisten ja pettymysten kautta. Aikuisten tulee vain varmistaa, että antavat lapsille tarvittavat apuvälineet ja henkisen tuen kohdata uudet ja hiukan pelottavat asiat.



Levoton lapsi on levon tarpeessa



Tutkimusten mukaan suomalaislapset nukkuvat vähemmän kuin muut länsimaalaiset lapset. Lisäksi eräässä helsinkiläisessä tutkimuksessa viidennes ala-asteikäisistä lapsista valvoi kolmena yönä tai useampana iltana myöhempään kuin kello yhteentoista. Tutkimustulokset ovat huolestuttavia. Mitä lyhyempi oli lapsen yöuni, sitä levottomammin lapset käyttäytyivät koulussa.



Lapset elävät nykyään kroonisessa ärsyketulvassa. Näkö- ja kuuloaistit ovat ylikuormittuneet televisiolla ja tietokonepeleillä, kun taas nukkuminen, lepo ja päivittäisen liikunnan määrä ovat vähentyneet.



- Lepo herättää leikin, joka johtaa lapsen sisäisen autonomian kasvuun, parempaan itsetuntoon ja luovien ja ei-tuhoavien keinojen etsimiseen. On muistettava, että aikuisten kiireinen elämäntapa ja stressi tarttuvat myös lapsiin. Ja lapsi on vielä stressiherkempi kuin aikuinen, sillä lapsen keskushermosto on vielä kehittymässä, muistutti Sinkkonen.



Lasta tulee tukea lepohetkiin. Lisäksi säännöllinen ruokailu ja turvallinen kasvuympäristö teemalla ¿rajat ja rakkautta¿ kasvattaa lapsen turvallisuuden tunnetta.



Liika aktiivisuus purkautuu liikkumalla



Psykobiologi ja aivotutkija Pankseppin muuten terveiden lasten ylivilkkauteen on liikunta. Hän määrää pienille potilailleen liikuntaa päivittäin vähintään tunnin verran. Sinkkosen mukaan liikunnan tulee olla omaehtoista ja lasten omista lähtökohdista lähtevää kuten räkä poskella pihalla kirmaamista ja risumajojen rakentamista. Jos levottomuus ei vähenny liikuntaresepti myötä, on syytä tehdä tarkempia tutkimuksia.



Sinkkosen mukaan lasten levottomuus diagnosoidaan liian helposti ADHD ¿oireyhtymäksi. ADHD -lapset eivät kykene mm. keskittymään yksityiskohtiin, eivät kuuntele tai noudata ohjeita, kadottavat esineitä ja häiriintyvät herkästi ulkoisista ärsykkeistä. Sinkkosen mielestä hän voisi allekirjoittaa omalta osaltansa kaikki oireyhtymän luonteenpiirteet. Tämmöisiähän lapset ovat, Sinkkonen kiteytti.



Yhdysvalloissa jopa 3-5 miljoonaa lasta syö päivittäin psykostimulanttilääkkeitä levottomuuteen. Sinkkonen ei kiellä sitä, ettei ADHD -oireista kärsiviä lapsia ole, mutta ennen lääkekuurin määräämistä hänen mielestä tulisi selvittää lapsen kotiolot sekä kulttuurin ja persoonallisuuden vaikutukset levottomaan käytökseen. Esimerkiksi varhaisen vuorovaikutuksen puute voi olla syynä lapsen impulsiiviseen käytökseen.



Eri persoonallisuudet valmennuksen haasteena



Valmentaja on tärkeä esikuva kasvavalle lapselle. Varsinkin yksinhuoltajaäitien lapsille miespuolinen valmentaja paikkaa puuttuvaa miehenmallia. Lasten ohjauksen tulee olla lasta tukevaa ja ymmärtävää, mutta se ei kuitenkaan tarkoita urheilullisten tavoitteiden romukoppaan heittämistä Sinkkonen muistutti. Aito välittäminen lapsesta tukee lapsen kasvua.



Lapset monine temperamentteineen ovat haaste liikunnanohjauksessa. Valmentajan pitää pystyä eriyttämään ohjaus jokaisen lapsen temperamentille sopivaksi. Tunnollisia ja herkkiä ¿lutumurusia¿ kannattaa ohjata tuntosarvet tapilla, rajojaan rajusti testailevia tulee kannustaa rohkeisiin yrityksiin ja hitaasti lämpeneviä lapsia tulee maanitella yrittämään uudestaan. Suuressakin ryhmässä lapset tulee kohdata yksilöinä, eikä yhtenä isona lapsimassana.



- Jopa lääketehtaan edustajan mukaan levoton lapsi rauhoittuu määrätietoisen opettajan ohjauksessa ja pienemmissä opetusryhmissä, totesi Sinkkonen.



Teksti: Nuori Suomi ry, Anne Honkanen

Lapsen ylivilkkaus - sairaus vai luonteenpiirre?



04.01.2005





MaitolasiTarkkaavaisuus- ja ylivilkkausoireyhtymä eli ADHD (attencity deficit / hyperactivity-disorder) on yksi yleisimpiä lasten pitkäaikaissairauksia. ADHD:sta kärsii varovaistenkin arvioiden mukaan noin joka kahdeskymmenes lapsi, eli jokaisella koululuokalla on keskimäärin yksi ADHD-potilas. Pojilla ADHD:ta todetaan noin viisi kertaa enemmän kuin tytöillä.



Suomessa varsinkin aiemmin tutumpi nimitys ylivilkkausoireyhtymälle on MBD (minimal brain dysfunction), jonka määritelmään kuuluu myös vaikeuksia hahmottamisessa, motoriikassa ja oppimisessa. Nimitys ADHD kuvaa samoja ongelmia oirelähtöisesti, ja se on syrjäyttänyt MBD-nimityksen lähes täysin.





Oireyhtymä ilmenee monin tavoin



ADHD:n oireet voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan. Tarkkaamattomuus ilmenee ongelmina tehtäviin ja leikkeihin keskittymisessä, unohteluna, huolimattomuutena, jne. Ylivilkkaus taas voi näkyä esimerkiksi jatkuvana hermostuneena liikehtimisenä ja kiemurteluna, vaikeutena leikkiä rauhallisesti ja pysyä tilanteissa, joissa pitäisi olla paikallaan (luokka tms.), juoksenteluna sekä ylettömänä puhumisena. Impulsiivisuus aiheuttaa mm. kyvyttömyyttä odottaa vuoroaan, vastailua kysymyksiin ennen kuin ne on kunnolla esitetty, toistuvaa muiden keskeyttämistä ja seuraan tuppautumista.



Määritelmän mukaan joidenkin näistä oireista tulee olla alkanut ennen seitsemän vuoden ikää. Lisäksi oireiden tulee esiintyä ainakin kahdella elämänalueella (esim. koulu ja koti), niistä tulee olla merkittävää haittaa, eikä mikään muu mielenterveyden häiriö saa selittää niitä.



ADHD-diagnoosi tehdään työryhmässä, johon kuuluvat lääkäri, terveydenhoitaja, opettaja, psykologi ja erityisongelmien vaatimat terapeutit. Koska oireyhtymä on niin yleinen, sen diagnostiikan ja hoidon tulee tapahtua pääasiassa perusterveydenhuollossa.



Taustalla usein perinnöllisyys



ADHD:n takana on monia erilaisia syitä, sekä elimellisiä että psykososiaalisia. Voidaankin sanoa, että oireyhtymä sisältää monta eri sairautta.



Kaksostutkimusten perusteella suuri osa ADHD:sta on taustaltaan perinnöllistä. Häiriön takana on useita eri geenejä, jotka säätelevät aivojen välittäjäaineiden aineenvaihduntaa.



Muista syistä parhaiten tunnettuja ovat sikiöaikaiset ja vastasyntyneisyyskauden aivoverenkiertohäiriöt sekä infektiot. Myös äidin raskaudenaikainen tupakointi ja alkoholinkäyttö lisäävät ADHD-riskiä. Kuitenkin vain pienessä osassa ADHD-tapauksista on todettavissa jokin ulkoinen syy.





Tavoitteena turvata lapsen kehitys







Hoidon tärkein tavoite on turvata lapsen kehitys ja ehkäistä psyykkisten ja sosiaalisten ongelmien syntymistä. Käytännössä olennaisinta on koulunkäynnin sujuminen. Tavoitteisiin pyritään auttamalla lasta ja ympäristöä ymmärtämään ongelmien syitä ja toisaalta muokkaamalla ympäristöä lapselle paremmin sopivaksi. Tämä vaatii usein erikoisjärjestelyjä, kuten pienempiä ryhmiä, erityisopetusta tai avustajia. Sekä vanhempia että opettajia pyritään ohjaamaan tukemaan lapsen vahvuuksia ja palkitsemaan onnistumisista. Erilaisilla terapioilla hoidetaan ja ehkäistään käyttäytymishäiriön lisäksi oireyhtymään mahdollisesti liittyviä itsetunto- ja psyykeongelmia.



Vaikeimmissa tapauksissa oireita voidaan lievittää ja lapsen selviytymistä parantaa aivojen välittäjäaine-epätasapainoa korjaavilla stimulanttilääkkeillä, joiden aloittaminen tapahtuu erikoissairaanhoidossa.

Ylivilkkaus - aikamme ongelma?

<- Takaisin Lehti-sivulle



Ylivilkas lapsi voi olla levoton, impulsiivinen, ärtynyt, lyhytjännitteinen ja usein epäsosiaalinen sekä aggressiivinen. Lapsi voi olla kärsimätön eikä välttämättä kykene istumaan paikallaan edes aterioilla. Matalan stressinsietokyvyn johdosta hän loukkaantuu helposti. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan Suomen lapsista yli puolet kärsivät näistä ongelmista enemmän tai vähemmän!



Jo 1960-luvulta lähtien on olemassa tietoa ruoan ja lisäaineiden vaikutuksesta lasten käyttäytymis- ja oppimishäiriöihin. Amerikkalaiset tutkijat raportoivat 1970-luvun alussa, että koulussa huonosti menestyvien ja levottomien lasten ruoka sisälsi enemmän lisäaineita kuin muilla. Myöhemmissä tutkimuksissa on ilmennyt, että keinotekoiset väri- ja lisäaineet lisäsivät lasten oppimis- ja käytöshäiriöitä. Oireet poistuivat, kun lapsille annettiin lisäaineetonta ruokaa.



Englantilaisten vanhempien vuonna 1977 perustama ylivilkkaiden lasten tukiryhmä on laatinut luetteloita ylivilkkautta aiheuttavista lisäaineista. Sellaisia ovat mm. väriaineet (89 %), synteettiset aromivahventeet (71 %), säilöntäaineet (71 %), hapettumisestoaineet (50 %) sekä natriumglutamaatti (59 %). Kun ylivilkkaus huomataan, ensimmäiseksi tulisi luopua niistä ruuista ja juomista, jotka sisältävät yllämainittuja aineita sekä nitriittejä, nitraatteja, bentsoaatteja tai keinotekoisia makeutusaineita.



Ravitsemus kuntoon



Vyöhyke- sekä hivenravintoterapeutti Kirsi Sarimaan mukaan ravinnosta pitäisi löytyä kaikki tasapainoisen kehon ravitsemisen avaimet, olettaen tietysti, että keho toimii niin kuin luonto on sen määrännyt toimivan. Suoliston, munuaisten, maksan ja haiman kunto näkyy erilaisina herkkyysoireina esim. kipuina ja ihottumina.



- Itse vyöhyketerapia auttaa tasapainottamaan kehon toimintaa, herättelee laiskistuneita elimiä toimimaan ja auttaa poistamaan kuona-aineita, joita saamme mm. vääränlaisen ravinnon ja hengitysilman kautta, valaisee Kirsi. Hän myös painottaa aivojen ravitsemisen tärkeyttä, sillä niiden on saatava päivittäin oikeanlaatuisia öljyjä, sokereita ja rasvoja. Camelina-öljy, intiaanisokeri sekä lisäaineeton voi tulisi sisältyä jokaisen päivittäiseen ruokavalioon.



- Puhdistetut jauhot, sokerit sekä suolat kannattaa vaihtaa luonnonmukaisesti tuotettuihin, elimistöä tukeviin ruoka-aineisiin. Speltti-tuotteet yhdessä intiaanisokerin kanssa antavat hyvän rungon päivittäiseen ruokavalioon, jota kannattaa täydentää lähellä tuotetuilla kasviksilla sekä metsiemme omilla antimilla, muistuttaa Kirsi. Ersdalilaisen vyöhyketerapian oppien mukaan on ongelmia lähestyttävä kokonaisuutta tarkastellen. Ravitsemuksen lisäksi myös mm. kodin tunnelma, asukkaiden tunnetilat sekä ympäröivien energioiden taso ovat ratkaisevia terveyttä ja sairastumisalttiutta miettiessä. Ei liene väärin ajatella, että aikuisten kiire voi tarttua myös lapsiin, sillä tavoin hermostuttaen ja luoden levottomuutta.



Ulkopuolelta tulevat haitat



Altistumme asuinympäristössämme matalataajuisille sähkömagneettisille kentille. Voimajohdot, monet laitteet ja kodinkoneet, mikroaaltouuni suurimpana säteilyn aiheuttajana, aikaansaavat voimakkaita magneettikenttiä.



Tietokoneen käyttäjä altistuu, paitsi hyvin matalille taajuuksille, myös UV-säteilylle, jopa matalaenergiselle röntgensäteilyllekin. Säteilykenttä ulottuu 1-2 metrin etäisyydelle sekä koneen taustalle että käyttäjän puolelle. Niin tieteellisten tutkimusten, kuin erilaisten kyselytutkimusten mukaan tietokoneella olijoilla on esiintynyt monenmoisia oireita: silmien kiputiloja, iho-oireita kuumotuksineen ja ihottumisineen sekä lukuisia neurologisia oireita: päänsärkyä, muistiongelmia, keskittymiskyvyn vaikeutta ja verenkiertohäiriöitä.



Henkinen puoli huoltoon



Homeopatiallakin on vankat kannattajansa, myös ylivilkkaiden lasten auttamisessa. Homeopaatin vastaanotolla on käytävä, jotta oikeanlaiset ja toimivat lääkeaineet löytyvät.



- Homeopatian ihanuus ja kurjuus kun on aina siinä, ettei esim. ko. oireiston kaltaisessa tapauksessa voi antaa mitään standardivastausta, vaan aihetta voi valottaa yleisemmin ja sitten ottaa kantaa vastaanotolla yksilön oireita vastaavan homeopaattisen lääkeaineen kautta, muistutti homeopaatti Marjut Eckstein.



Kun vielä muistaa, että jokainen lapsi on yksilönsä, herkkyysasteeltaan erilainen niin pienin askelin muutosten tiellä on hyvä edetä, tasapainoilla, hoitaa ja luottaa rakkauden voimaan kenkkumaisinakin päivinä. Puhtaan ruoan, kehon täydellisen toiminnan, tarvittavien rakennusaineiden sekä ulkoisten haittojen minimoimisen lisäksi halauksella on mahtava voima!



Teksti: Saana Eskola

Sinkkonen on yleislastenpsykiatri. Hänellä ei ole mitään erityispätevyyttä autisminkirjon häiriöiden tutkimuksesta tai hoidosta, joka yleensä vaaatii neurologista perehtyneisyyttä. Niitä hoitavat siis erilaiset lääkärit ja psykologit (yleensä autisminkirjon häiriöitä tutkii ja hoitaa moniammatillinen tiimi, eikä yksi psykologi tai lääkäri ollenkaan.)



Hän sanoo sen mitä yleislastenpsykologia aina näihin asioihin sanoo, ja puolustaa samalla omaa ammattikuntaansa ja työtänsä.

Minä en kyllä tullut hullua hurskaammaksi tuosta tekstistä.

- Poika laitetaan nukkumaan 20-20.30 ja hän nukkuu sikeästi putkeen aamuuan. Tuon enempää hän ei kykene nukkumaan. JOskus laitan hänet sänkyyn jo 19.30, mutta sitten hän vain valvoo ennen nukahtamista.

- Televisiota ei katsota päivittäin, eikä hän ole koskaan edes nähnyt mitään pokemonia, vain nallepuheja... Tietokonepelejäkin pelataan vain kerran kuussa. HÄntä ei kiinnosta.

- meillä ei ole stressiä tällä hetkellä. Lapsi on 6 h päivässä päiväkodissa, haluaisi olla siellä kauemminkin. Elämä ei ole kiireistä.

- saa säännöllistä ruokaa.

- kotona on isä, joka onkin erittäin hyvä isä, vaikka arkisin tekee paljonkin töitä.



Ainut juttu on se, että hän voisi urheilla enemmän. Hänellä on yksi liikuntaharrastus viikossa. Tietysti hän on päivittäin ulkona ja puuhailee omiaan, ja päiväkotiin menemme pyörällä ja viikonloppuisin isä peuhaa ja pelaa palloa. Mutta tämän suhteen olen hieman epäileväinen: onko se lapselle hyväksi, että joka päivä raahaan hänet eri urheiluseuraan? Tietysti ehkä voisin itse mennä aina pelaamaan palloa iltapäivisin, mutta kun ei kiinnosta...



Juu: jos tuota listaa lukee, niin hänellä voi hyvinkin olla adhd...:" ADHD -lapset eivät kykene mm. keskittymään yksityiskohtiin, eivät kuuntele tai noudata ohjeita, kadottavat esineitä ja häiriintyvät herkästi ulkoisista ärsykkeistä. Sinkkosen mielestä hän voisi allekirjoittaa omalta osaltansa kaikki oireyhtymän luonteenpiirteet. Tämmöisiähän lapset ovat, Sinkkonen kiteytti"

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun



Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (Attention Deficit Hyperactivity Disorder, ADHD) on yksi yleisimmin diagnosoiduista neurologisista poikkeavuuksista. Se on kuitenkin vilkkaan keskustelun ja osin erimielisyyksienkin kohteena. Tarkkaavaisuushäiriön esiintyvyys on 4-7 % väestöstä. ADHD:ta on aikaisemmin pidetty ensisijaisesti lastentautina, koska osalla tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivistä oireet lievenevät aikuistumisen jälkeen. Enemmistöllä ADHD-aikuisista tarkkaavaisuuden vaikeudet kuitenkin yhä merkittävästi vaikeuttavat elämää ja ADHD onkin yhä useammin diagnosoitu myös aikuisilta. Lyhenteiden AD ja HD välissä käytetään toisinaan vinoviivaa eli AD/HD. Tällöin halutaan korostaa sitä että AD eli tarkkaavaisuushäiriö ja HD eli ylivilkkaushäiriö voivat esiintyä kumpikin myös erikseen.

Sisällysluettelo

[piilota]



* 1 ADHD tautiluokituksessa ja sen kriteerit

* 2 ADHD:n syyt

* 3 ADHD:n hoito

* 4 ADHD:n aiheuttamat vaikeudet

* 5 Keskittymishäiriö ilman ylivilkkautta

* 6 Katso myös

* 7 Aiheesta muualla

* 8 Lähteet

* 9 Kirjallisuutta



[muokkaa] ADHD tautiluokituksessa ja sen kriteerit



Tarkkaavaisuushäiriöiden yläkäsitteenä on aikaisemmin Suomessa käytetty lyhennettä MBD. Nykyisen se on korvattu kansainvälisesti käytetyllä ADHD-lyhteellä. MBD tulee englannin kielestä minimal brain dysfunction eli lievä aivotoiminnan häiriö. MBD:llä tarkoitetaan neurologisen oireyhtymän aiheuttamaa tarkkaavaisuushäiriötä.



ADHD on kansainvälisessä ICD-10 tautiluokituksessa F90.0.



Keskittymishäiriön pääoireita ovat tarkkaavaisuuden vaikeudet, hyperaktiivisuus ja impulsiivisuus:



1. Keskittymättömyys

* Ei keskity yksityiskohtiin tai tekee tarkkaavaisuusvirheitä läksyissä, töissä tai muissa tehtävissä

* Ei kykene säilyttämään keskittymiskykyä leikeissä tai tehtävissä

* Ei tunnu kuuntelevan puhuteltaessa

* Ei seuraa ohjeita eikä kykene saattamaan loppuun läksyjä, koulutehtäviä tai töitä työpaikalla (mutta ei vastusta ja ymmärtää ohjeet)

* Tehtävien ja toimien organisointi on usein vaikeaa

* Ei halua aloittaa tehtäviä, jotka vaativat pitkää keskittymiskykyä

* Usein hukkaa tehtäviin tarvittuja välineitä (leluja, työkaluja, koulukirjoja)

* Häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä

* Unohtelee usein päivittäisiä tehtäviä

2. Ylivilkkaus tai impulsiivisuus

1. Ylivilkkaus

* Hypistelee käsiä, koukistelee jalkoja tai pyörii paikallaan

* Poistuu paikaltaan luokassa tai paikassa, jossa paikallaan pysyminen on odotettua

* Juoksentelee tai kiipeilee tilanteissa, joissa se ei ole soveliasta (aikuisten tapauksessa levottomuuden tunnetta)

* Vaikeuksia leikkiä hiljaa

* On usein " menossa" , ei pysty olemaan kauan paikallaan.

* Puhuu paljon

2. Impulsiivisuus

* Vastaa kysymykseen ennakkoon

* Ei jaksa odottaa vuoroaan

* Keskeyttää tai häiritsee muita (kesken keskustelujen, pelien)



Vähintään kuusi kohdan 1 tai 2 oiretta. Joidenkin oireiden tulee ilmetä jo ennen seitsemää ikävuotta. Oireiden tulee esiintyä vähintään kahdessa ympäristössä (esimerkiksi sekä kotona että koulussa). Täytyy olla selkeitä kliinisiä vaikeuksia sosiaalisessa, kouluympärissä tai työelämän toiminnassa.



Keskittymishäiriötä jaotellaan myös seuraavasti:



* sekä tarkkaavaisuushäiriö että ylivilkkautta ja impulsiivisuutta (ADHD-C)

* pääasiallisesti tarkkaavaisuushäiriö (ADHD-I)

* pääasiallisesti ylivilkkautta ja impulsiivisuutta (ADHD-HI)



[muokkaa] ADHD:n syyt



Häiriön aiheuttavat tekijät ovat vielä osin selvittämättä, mutta perinnöllisyyttä pidetään merkittävimpänä syynä. Muita mahdollisia tekijöitä ovat aivojen hapen puute sekä päähän kohdistunut isku. Myös runsasta raskaudenaikaista alkoholinkäyttöä epäillään tarkkaavaisuushäiriön syytekijäksi. Viime aikoina on myös nostettu esille, että osa tarkkavaisuushäiriöisiksi epäillyistä lapsista yksinkertaisesti nukkuu liian vähän, jolloin unideprivaatio selittäisi osan oireista [1][2].



Ympäristömyrkkyjen ja ruuan lisäaineiden kuten aspartaamin ja natriumglutamaatin vaikutusta pidetään kiistanalaisena mutta ei poissuljettuna vaihtoehtona.



[muokkaa] ADHD:n hoito



ADHD:ta voidaan hoitaa kognitiivisella terapialla, neuropsykologisella kuntoutuksella, lääkehoidolla sekä coachingilla (ADD Coaching). Yleisin hoidossa käytettävä lääke on Concerta joka on hitaammin imeytyvänä tehokkaampi kuin aiemmin eniten käytetty Ritalin, molemmissa tehoaineena on samainen metyylifenidaatti. Vastoin yleistä käsitystä, ADHD:n hoitoon käytetyt lääkkeet eivät ole rauhoittavia vaan stimuloivia ja niiden vaikutus perustuu aivotoiminnan tasapainottamiseen.



Joissain tapauksissa myös luontaistuotteilla ja ruokavaliolla on väitetty saatavan tuloksia.



[muokkaa] ADHD:n aiheuttamat vaikeudet



Monet vaikeudet ADHD-ihmisellä ovat samanlaisia kuin esimerkiksi Aspergerin oireyhtymän omaavilla, vaikka pääpiireittäin ne vaikuttavatkin melkein vastakohdilta.



Monilla ADHD-henkilöillä on myös aistiyliherkkyyksiä, jotka voivat vaikeuttaa joka päiväistä elämää. Myös muita neurologisia vaikeuksia, sekä mielenterveydellisiä ongelmia on enemmän suhteessa muuhun väestöön, esimerkiksi levottomat jalat (Restless Legs Syndrome) sekä masennus ovat yleisiä ADHD:n lisänä. Monesti masennus on tullut ADHDn kanssa elämisen ja epäonnistumisten mukana, joissain tapauksissa päästään masennuksesta eroon samalla kun ADHD saadaan hoitoon.



ADHD on erittäin yleinen vankien keskuudessa. Lähes puolella suomen vangeista on arvioitu olevan ADHD. Myös päihteiden väärinkäyttäjistä monella on diagnosoimaton ADHD.



[muokkaa] Keskittymishäiriö ilman ylivilkkautta



Pelkkää keskittymishäiriötä ilman hyperaktiivisuutta kutsutaan myös nimellä ADD (engl. Attention Deficit Disorder).