Asia jota moni pitää hervottoman hauskana mutta ei naurata sinua yhtään

Duudsonit tai vastaavat. 

Kaikki sellaiset biisit tai muut, mitkä on käännetty suomeksi ilman kielitaitoa. Eli ne sanat käännetään samalta kuulostaviksi suomalaisiksi sanoiksi, mielellään vielä jotain härskiä siihen, niin porukka ulvoo.

#42 antaa vielä esimerkin: Pensselisetä

Väkivaltainen huumori, tyyliin lyödn toista laudalla päähän. En ymmärrä. 

Täälläkin ihan samat mitä usein jo mainittu, esim. putous- tms kaltaiset typerät ohjelmat kuten tanhupallo. Suurin osa standapp komiikasta, eteenkin kun niissä ei ole enää mitään uutta, kaikki on kuultu jo moneen kertaan. Sitten kaikki kehonerite vitsit ja huumori. Pidän kertojaa lähinnä ääliönä ihan samantien. Ymmärrän että pikkupojilla ja teineillä on omanlaisensa huumori jonka ovat typeriltä aikuisilta oppineet, mutta että aikuiset suoltaa jotain alapäähuumoria suustaan ja pitävät sitä itse hauskana / olettavat että muut nauraa niille, ovat lähinnä yksinkertaisia juntteja. 

Toinen on pikkulapset joille pitäisi olla hirmuisen iloinen ja nauraa tekonaurua kun ne tekee kuperkeikan tms temppuesityksen. Ei, se ei nyt vaan nauraa. 

Monista, eteenkin pojista tulee niitä aikuispellejä juuri sillä tavalla että heille on vahvistettu koko lapsuuden ja nuoruuden sitä että kun pelleilet, keppostelet ja hauskutat muita niin sinusta pidetään, saat huomiota muut nauramaan. Tämä toimintamalli jatkuu lopunikää. Kokemusta muutamastakin lähipiirin (iäkkäästäkin) miehestä joiden persoona on rakentunut hauskuttamiselle, vitsailulle, keppostelulle, muka hauskojen asioiden loputtomaan taisteluun ja ihan näkee miten kerjäävät sillä hyväksyntää.

Enkä tällä tarkoita sitä tavallisen mukavaa ihmistä joka on ihan ns tavallisesti ystävällinen ja mukava, vaan lähes toista ääripäätä.

Stand up komiikka, kaikki valmiiksi nauretut sarjat (tai eihän niissä itse tarvi nauraa kun naurettu valmiiksi) 

Minna Canthin kirjoitukset. En vaan ymmärrä mikä niissä muka on hauskaa, minusta ne ovat lähinnä surullisia. 

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapset harvoin sanovat mielestäni mitään erityisen hauskaa, vaikka muiden reaktioista päätellen minunkin olisi naurettava heille jatkuvasti kippurassa

Tämä. Enimmäkseen v*tuttaa se lasten paskanjauhanta ja ääni.

Teatterissa komediat, joissa tapahtuu muka tyhmiä väärinkäsityksiä ja juostaan ovesta sisään ja ulos. 

Kaikki alapääjutut ja vessahuumori.

En tiedä, pitääkö moni hauskana, mutta miehen kanssa huomaan olevani eri linjoilla huumorintajun suhteen erilaisia absurdeja animaatioklippejä tai meemejä koskien. Mulle ne on yleensä liian päättömiä, en juuri koskaan saa hymähdystä kummempaa aikaiseksi. En tiedä, onko ne jonkun yksittäisen henkilön animoimia, vai jotain sarjaa. Myöskään Family guy ei naurata. 

Toisaalta olen nauranut joillekin sinätuubapaskoille, mutta ne on olleet ehkä tilanteen tai jonkun muun vuoksi hauskoja, ja siten jääneet vitsiksi, joka naurattaa sen vitsin vuoksi.

Vahingonilo on myös sellainen, mistä en osaa nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri heittää ihan kaikesta koko ajan läppää koko tiimin palavereissakin jatkuvasti ja se ei oikeastaan ole enää edes hauskaa. Aihe kuin aihe. Sitten hän nauraa omille vitseilleen ja osa vaan hekottelee mukana ja osa on tonnin seteli -ilme naamalla kunnellessaan sitä loputonta läppää.

Mä olen hyvin huumorintajuinen ihminen, todella, mutta jos kaikki asiat työpaikalla, ne vakavatkin, väännetään aina huumoriksi niin se vähän syö sitä luottamusta, että joskus asioista voisi työyhteisönä puhua vakavasti ilman, että sitä vähätellään huumorin varjolla. Tai jonkun kollegan asialliseen ja vakaavaankin kommenttiin heitetään joku vitsin tynkä. 

Menen mielelläni katsomaan stand upia vapaa-ajallani. En jaksa sitä jatkuvasti töissä. 

Samaa mieltä. En jaksa pakonomaista läpänheittoa läheisissä ihmissuhteissakaan. Samantyyppinen huumorintaju on yksi tärkeimmistä kriteereistäni sekä ystävälle että kumppanille mutta sen mukana on tultava tilannetajua ja empatiakykyä. Yleensä jatkuvassa pelleilyssä ei ole enää kyse huumorista vaan sosiaalisen älyn puutteesta, vallankäytöstä, pysähtyneestä kehityksestä tai vastaavasta. 

Uuno Turhapuro, Mies ja Alaston ase-leffat, Putous (alussa oli ihan ok), kaikki leffat missä on Chris Owen tai Adam Sandler, Kyllä isä osaa (vihasin tätä jo silloin kun se tuli sarjana telkusta joskus kasarilla/ysärillä, piirretyt tyyliin Southpark ja muut vastaavat, täällä jo mainittu Tanhupallo on minusta lasten juttu, Melkein Mensa, listaa voisi jatkaa loputtomiin. 

Lapsilta voi joskus tulla hauskoja sutkautuksia, valitettavasti mammat vaan luulee, että kaikki mitä ne suustaan päästää, on hauskaa. 

Ja kyllä, pidän itseäni kaikesta huolimatta huumorintajuisena ihmisenä

Vierailija kirjoitti:

Putous minullakin. Jostain syystä suomalainen huumori ei oikein uppoa. Paitsi pulttibois hieman nosti suupieliä ylöspäin aikoinaan mutta niitähän ei enää saa esittää

Älä leimaa sitä erityisesti suomalaiseksi huumoriksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sellaiset biisit tai muut, mitkä on käännetty suomeksi ilman kielitaitoa. Eli ne sanat käännetään samalta kuulostaviksi suomalaisiksi sanoiksi, mielellään vielä jotain härskiä siihen, niin porukka ulvoo.

Laita esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri heittää ihan kaikesta koko ajan läppää koko tiimin palavereissakin jatkuvasti ja se ei oikeastaan ole enää edes hauskaa. Aihe kuin aihe. Sitten hän nauraa omille vitseilleen ja osa vaan hekottelee mukana ja osa on tonnin seteli -ilme naamalla kunnellessaan sitä loputonta läppää.

Mä olen hyvin huumorintajuinen ihminen, todella, mutta jos kaikki asiat työpaikalla, ne vakavatkin, väännetään aina huumoriksi niin se vähän syö sitä luottamusta, että joskus asioista voisi työyhteisönä puhua vakavasti ilman, että sitä vähätellään huumorin varjolla. Tai jonkun kollegan asialliseen ja vakaavaankin kommenttiin heitetään joku vitsin tynkä. 

Menen mielelläni katsomaan stand upia vapaa-ajallani. En jaksa sitä jatkuvasti töissä. 

Onko tuo siis "asia jota moni pitää hervottoman hauskana"?

Enpä ihan heti keksi edes mitään sellaista mitä valtaosa pitäisi hervottoman hauskana. Eipä sellaista taida ollakaan.

Minulla ei vain ole huumorintajua. Olisihan se hienoa, että ymmärtäisi Kummelin hauskuutta. Tulis ehkä enemmän sellainen tunne, että kuuluisi joukkoon. Ja sitten ymmärtäisi sellaiset viittaukset kuin "hundkarusellen" tai "mistä täältä pääse pois". Minulle selvisi 15 vuoden jälkeen, että se on joku sketsi... Mieheni sanoi aina näin parkkihallissa. Katsoin molemmat sketsit ja en kyllä tajunnut mikä siitä toistosta tekee hauskaa.

Käytiin myös työpaikan kanssa katsomassa jotain kolmikkoa ja oli kyllä ihan kuraa.

Office-sarja. Tunsin melkein fyysistä kipua ne minuutit, jotka pystyin katsomaan. Omat kokemukseni maailman kamalimmasta työpaikasta varmaan tulivat liian tuoreina mieleen.

Meillä on töissä yksi melkein nelikymppinen, mutta todella lapsellinen mies. Hän vääntää lähes mistä tahansa jutusta aasinsillan johonkin genitaaleihin tai seksiin liittyvän "vitsiin". Itse sitten hekottelee niille ala-astetason jutuilleen, mutta kaikki muut ovat lähinnä vaivaantuneita.