1-vuotiaalle kelpaa vain äiti. Miten toimia? Muita?
Hei Kaikille!
Lapsemme täyttää kohta vuoden ja tällä hetkellä hänelle tuntuu kelpaavan vain äiti. Eroahdistuskausi alkoi 8,5 kk iässä ja lapsi seurasi kovasti minua. Se alkoi jo mennä ohi ja vielä hetki sitten myös isä kelpasi nukuttajaksi ym. Nyt pikkuiselle tulee kova itku, jos hän luulee, että äiti menee jonnekin: jos esim. nousen autosta, kun hän istuu vielä istuimessaan; jos käyn kahvilan vessassa ja hänen pitäisi jäädä siksi aikaa isän kanssa; jos isä yrittää nukuttaa ym. Isän tarjoama ruoka ei maistu yhtä hyvin jne.
Isä on illat kotona ja leikkii lapsen kanssa, mutta tekee myös paljon hommia ja itse olen sillä aikaa pääsääntöisesti syöttänyt ja nukuttanut lapsen. Hoidan lasta myös päivät kotona. Tapaamme suhteellisen usein muita aikuisia ja lapsia, mutta lapsemme ei ole kovin montaa kertaa ollut muiden hoidettavana tai erossa minusta pitkää aikaa.
Nyt mietimmekin, että pitäisiko lasta kovasta itkusta huolimatta totuttaa siihen, että joku muukin hoitaa, kuin äiti (esim. isä nukuttaisi lapsen itkuista huolimatta) vai meneekö äitiin takertuminen itsestään ohi ajan kanssa ja nyt kannattaa antaa sitä äidin läheisyyttä, jota lapsi kaipaa ja olla koko ajan saatavilla?
Minulla on harvoin pakollisia menoja, mutta pitäisikö tarkoituksella olla välillä pois, jotta lapsi tottuu muihinkin hoitajiin?
Onko muilla ollut vastaavaa? Miten olette toimineet? Oletteko välttäneet omia menoja, kun lapsella on takertumiskausi?
Kommentit (3)
Joo, meillä vähän samanlaista. Tosin välillä kyllä hyväksyy muutkin hoitajat mutta toisinaan ei suostu syömään kuin äidin syöttämänä ja maitokin maistuu vain äidin kanssa. Isän kanssa on kyllä ollut paljon kaksinkin eikä silloin ongelmaa ole. Ainoastaan kun olen näköpiirissä niin olen se ainoa joka kelpaa hoitajaksi. Luulisin että menee ohi itsestään mutta onhan se hyvä välillä hoitoonkin viedä muutamaksi tunniksi.
Löytyykö vielä muita äitiin takertujia tai muuten vikkejä, miten kannattaisi toimia?
Meillä myös pikkuinen voi olla ihan tyytyväisesti jonkun muun seurassa hetken, jos äitiä ei näy, mutta kun äiti tulee näkyviin, haluaa heti syliin tai tulee itku...
Meidän hiukasen yli 1 v takertuu myös välillä niin voimalla äitiinsä, että hyvä kun irti saa ;) On kovin dramaattista, jos menen vaikkapa vessassa käymään tietyllä hetkellä. Heti rauhoittuu kun pääsee takaisin syliin. Minula niitä omia enoja ei paljoa ole, mutta ne vähät mitkä on menen ja silloin kyllä rauhoittuu isänsäkkin kanssa. Muuten olen aika paljon antanut periksi ja tehnyt kotihommia pikku kylkiäinen sylkissä ;)
Luulen, että toisaalta auttaisi jos saisi jäädä enemmän muiden kanssa. Esim. muumilassa meni hienosti peloistani huolimatta.
flunssaakin ilmassa ja silloin tarrataan entistä lujemmin. toisaalta hellyyttävää, että on niin suuri turva pienelle
deux ja poika 1v 2kk