Lue keskustelun säännöt.
Mikä tämä Wilma Murto -hehkutus oikein on? Suomen naisseiväshyppääjistä tällä hetkellä parhaat mahdollisuudet menestyä Elina Lampelalla!
11.09.2025 |
Melko paljon hehkutetaan Wilma Murtoa ja seurataan sitä hyppääkö hän loukkaantumisten jälkeen 8 vai 10 vai 12 askeleen vauhdilla. Okei, on vuoden 2022 Euroopan mestari ja 2023 MM-pronssimitalisti, mutta nuiden menestysten jälkeen hänen urallaan on tapahtunut paljon, on ollut loukkaantumisia ja kilpailutaukoja. En ymmärrä miksi häntä hehkutetaan. Tällä hetkellä parhaimmat mahdollisuudet menestyä naisseiväshyppääjistä näin etukäteen ovat Elina Lampelalla, joka on ollut tasaisen varmassa vireessä. En tiedä kuinka mielellään Lampela sitten haluaa olla median valokeilassa ja onko Murrolla enemmän sitten halua tuoda itse itseään esille. Lampela paremman näköinenkin. Ainakin mun sympatiat enemmän Lampelan puolella.
Kommentit (16)
Mietin myös että milloin tämä Murron hehkutus loppuu. Aivan älytöntä, kaksi vuotta sitten viimeksi pärjännyt ja sen perusteella edelleen hirveä hehkutus ja milloin mitäkin otsikoita "tässä on Wilma Murron rakas" ym pas kaa. Nostatus ei perustu mihinkään enää.
Tuskin koskaan enää palaa samalle tasolle missä oli. Miksi edes lähti koko kisamatkalle kun koko ajan oli tiedossa että 12 askeleella ei pääse kuin max 445 (itse tämän sanoi). No ei sitten päässyt sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvinpä meni kaikilla kolmella seiväshyppääjällä. Miksi Murto edes lähti kisoihin, jos ei kykene edes juoksemaan täyttä vauhtia.
Vierailija kirjoitti:
Mietin myös että milloin tämä Murron hehkutus loppuu. Aivan älytöntä, kaksi vuotta sitten viimeksi pärjännyt ja sen perusteella edelleen hirveä hehkutus ja milloin mitäkin otsikoita "tässä on Wilma Murron rakas" ym pas kaa. Nostatus ei perustu mihinkään enää.
Tuskin koskaan enää palaa samalle tasolle missä oli. Miksi edes lähti koko kisamatkalle kun koko ajan oli tiedossa että 12 askeleella ei pääse kuin max 445 (itse tämän sanoi). No ei sitten päässyt sitäkään.
Ja Wilmahan menestyi tässä karsinnassa yhtä hyvin kuin Urho Kujanpää, jota pilkattiin, haukuttiin ja nimiteltiin ihan muuallakin kuin somessa.
No eipä noista kellään hyvin mennyt. Elina oli kunnossa eikä silti päässyt finaaliin. Sagalta nyt ei finaaliin pääsyä odotettukaan. Tottakai Wilmalta odotettiin parempaa tulosta ja toivottiin, että joku ihme tapahtuisi, mutta oli kuin varjo itsestään. Wilman ja Elinan ero on se, että huippukunnossa ollessaan Wilma hyppää sen 485, Elina on hypännyt 464 ulkona. Kyllä se Wilma on ehdottomasti näistä se lahjakkain enkä ihmettele, että seurataan.
IS Urheilu:
" Murto lähti kilpailuun mukaan tietäen, että kunto ei riitä. Osasyy osallistumiseen oli varmasti myös sponsoreilla. Eräs urheiluvaikuttaja sanoi, että Murrolla oli 200000 syytä lähteä Tokioon, Hollo sanoi."
Murto tyrmää väitteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin puoli-valmentajan silmin Wilman paluuta vähän epäilen. Hänen harteikkuutensa kertoo, että salilla on tullut vietettyä aikaa. Onkohan hänelle kukaan kertonut, että kilon linkoaminen ylöspäin vaatii puolentoista kilon energian. Parhaiten menestyvät kapeaharteiset, joilla ei ole turhaa lihasmassaa.
Wilma alkaa muistuttaa Moseria, joka myös on viettänyt salilla suurimman osan treeneistään. Mutta katsokaapa millaiset naiset pysyvät huipulla: Kennedy, Šutej ja Stefanídini, he pysyvät pinnalla iästä huolimatta, heillä on myös punttiharjoituksia, mutta vähän toisella tavalla, ei lihaksen määrä, vaan laatu. Nuorena luut ovat vielä ohuet ja lihakset kimmoisat, siksi Wilma, Moser ja myös Lampela pärjäävät n 25 ikävuoteen asti, sitten kehitys pysähtyy, ihan kropan muutoksista johtuen.
Eli samoin kuin juoksijoilla, myös hyppääjillä on omat erilaiset tapansa treenata. Seiväshyppääjät ovat rämäpäistä porukkaa, vähän kuin miesten mäkihyppääjät. Suurin osa työstä tehdään juoksussa ja siinä, kun seivät osuu kuoppaan. Sen jälkeen on vain hienosäätöä. Wilma on pärjännyt juuri nopeutensa avulla, hän on todella nopea vauhdin kerääjä, se luo fyysisen voiman, jolla seiväs taipuu ja heittää hyppääjän ponnistuksessa korkeuksiin.
Katselin tämän päivän aamukisoja ja kyllä tuo Alisa Vainio olisi loistava seiväshyppääjä, hänellä on kaikki ne ominaisuudet, joita hyvältä hyppääjältä vaaditaan.
Miksi suomalaisia lähetetään arvokisoihin toivoen että siellä kisoissa itse kilpatapahtumassa tapahtuisi jokin ihme, ja joku suomalainen sen ihmeen johdosta pääsisi onnistumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisko Murron ura taputeltu. Ei taida olla lajivalmentajaakaan enää
Tsemppiä Murrolle,olet aina mestari,ja MM.pronssimitalisti paremmat ajat odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lopettaa ura. Ei tule enää hyppääjää Murrosta. Toinen mitä hehkutetaan on Ella Junnila. Jää muuten karsintaan korkeudessa. Ei mitään mahdollisuutta menestyä.
Onkohan seiväshyppy fyysisesti liian rankka laji naisille? Loukkaantumisia on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin puoli-valmentajan silmin Wilman paluuta vähän epäilen. Hänen harteikkuutensa kertoo, että salilla on tullut vietettyä aikaa. Onkohan hänelle kukaan kertonut, että kilon linkoaminen ylöspäin vaatii puolentoista kilon energian. Parhaiten menestyvät kapeaharteiset, joilla ei ole turhaa lihasmassaa.
Wilma alkaa muistuttaa Moseria, joka myös on viettänyt salilla suurimman osan treeneistään. Mutta katsokaapa millaiset naiset pysyvät huipulla: Kennedy, Šutej ja Stefanídini, he pysyvät pinnalla iästä huolimatta, heillä on myös punttiharjoituksia, mutta vähän toisella tavalla, ei lihaksen määrä, vaan laatu. Nuorena luut ovat vielä ohuet ja lihakset kimmoisat, siksi Wilma, Moser ja myös Lampela pärjäävät n 25 ikävuoteen asti, sitten kehitys pysähtyy, ihan kropan muutoksista johtuen.
Eli samoin kuin juoksijoilla, myös hyppääjillä on omat erilaiset tapansa treenata. Seiväshyppääjät ovat rämäpäistä porukkaa, vähän k
Samaa mieltä. Lampela sentään teki ennätyksensä tänä kesänä, eli jotain kehitystä tapahtunut kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan seiväshyppy fyysisesti liian rankka laji naisille? Loukkaantumisia on paljon.
Welcome back 1800-luku. Naisillahan on kaikkia näitä kohtuja sun muita jotka voi vioittua urheillessa, ja saattaa siinä säärikin vilahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eipä noista kellään hyvin mennyt. Elina oli kunnossa eikä silti päässyt finaaliin. Sagalta nyt ei finaaliin pääsyä odotettukaan. Tottakai Wilmalta odotettiin parempaa tulosta ja toivottiin, että joku ihme tapahtuisi, mutta oli kuin varjo itsestään. Wilman ja Elinan ero on se, että huippukunnossa ollessaan Wilma hyppää sen 485, Elina on hypännyt 464 ulkona. Kyllä se Wilma on ehdottomasti näistä se lahjakkain enkä ihmettele, että seurataan.
Lampela on vähän niin kuin Etelätalo keihäässä, kropasta ei vaan irtoa enempää vaikka asenne olisi kohdallaan.
Se on kyllä totta että maailman parhaat seiväshyppääjät ovat hyvin kevytrakenteisia.
Samoilla linjoilla. Turhaan uutisoidaan Murron tekemisistä.