Lue keskustelun säännöt.
Olen viisikymppinen ja jännitän jokaista esiintymistä
11.09.2025 |
Otsikossa asiani. Joudun työssä olemaan esillä ja joka kerran kun joudun puhumaan, jännitän ihan hirveästi. En mahda itselleni mitään. Mikä tähän voi enää auttaa?
Kommentit (26)
Mieti mikä on pahinta mitä voisi tapahtua ja kuinka todennäköistä se on. Kuoletko? Suistuvatko planeetat radoiltaan? Onko niilläkään asioilla niin väliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeneekö jännitys fyysisesti? Voit saada työterveydestä beetasalpaajia, ne ovat täysin turvallisia ja alentavat sykettä. Mulla on auttanut esiitymistilanteisiin paljon.
Minulla aivan sama. Olen esiintynyt paljon ja se on osa työtäni. Oletko kokeillut Propralia? Itselläni se auttaa hieman, koska syke ei pääse nousemaan. Minulle ei aiheuta mitään sivuoireita ja otan vain satunnaisesti. Toinen on sitten rentoutumis- ja hengitysharjoitukset, mutta itselläni ne ei toimi.
Kiinnität liikaa huomiota itseesi. Keskity vain asiaan, mitä puhut.
Minä menin amk-opeksi voittaakseni todella ison esiintymispelon. Tuon kun tajusin, niin työ helpottui. Eli lopetin sen ajattelun, miltä näytän, miten seison, mitä teen - ja aloin miettimään sitä, mitä puhun.
Vierailija kirjoitti:
En suosittele Gin&Tonic - nimistä rentoutumislääkettä, vaikka sitä paljon käytetäänkin. Jännitä vain, sehän tarkoittaa että suhtaudut tosissasi siihen esiintymiseen, se ei ole sinulle yhdentekevä juttu.
Mulla jännityksestä on se huono puoli, että pää tyhjenee. Jos saan rauhoittavan lääkkeen, muistan helposti kaiken mitä piti puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päätynyt ratkaisuun, että hyväksyn jännitykseni. Joskus sanon esittelyn aluksi ääneenkin, että jännittää kovasti, jolloin ei tarvitse jännittää sitäkään, että jännitys näkyy ulospäin. Se on minulla ainakin suurin pelko, että näyttäydyn epäpätevänä jännityksestä johtuen.
Hanki beetasalpaajat ja miedot rauhoittavat. Ainoa tapa mikä itselläni auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On erilaisia tekniikoita, mutta nehän olet varmaan jo käynyt läpi. Yleensä tuo jatkuva esiintyminen tuo rutiinia, mutta myös näyttelijät ja laulajat kärsivät esiintymisjännityksestä. Kehosta pitäisi saada adrenaali eli pakohormoni pois ja paikallaan olo vain pahentaa sitä, portaita edestakaisin tai jalkojen nostaminen, hyppely tasaa sitä.
Itse suosittelen, että otat tötsyn rentoutumiseen ennen esiintymistä. Vai että beetasalpaajia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla aivan sama. Olen esiintynyt paljon ja se on osa työtäni. Oletko kokeillut Propralia? Itselläni se auttaa hieman, koska syke ei pääse nousemaan. Minulle ei aiheuta mitään sivuoireita ja otan vain satunnaisesti. Toinen on sitten rentoutumis- ja hengitysharjoitukset, mutta itselläni ne ei toimi.
Jatkan vielä sen verran, että itse olen lähimmille kollegoille kertonut jännityksestäni. Olen saanut heiltä tukea. Välillä se on vain katse tai sana, mutta joskus ovat ihan pelastaneet tilanteen vastaamalla puolestani yllättäviin kysymyksiin. Minulla itselläni nimittäin tyhjenee täysin pää ja kun vielä puhun usein englanniksi, sanatkin katoaa. Tietenkään aina paikalla ei ole tuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Hanki beetasalpaajat ja miedot rauhoittavat. Ainoa tapa mikä itselläni auttaa.
Sama. Propralia perustason esityksiin ja Propral+Pamit jos on oikein tiukka paikka tiedossa.
Pameja toki säästeliäästi ja harvoin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse suosittelen, että otat tötsyn rentoutumiseen ennen esiintymistä. Vai että beetasalpaajia...
Älytön neuvo. Töissä ei saa ottaa tötsyjä eikä haista viinalle. Lisäksi sellainen yksi tötsy ei edes auta. Beetasalpaaja on ihan oikea apu ja sitä käytetään hyvin paljon esiintymisjännitykseen. On lisäksi turvallisempi kuin toistuvat tötsyt. Miksi edes vastata, jos aihe ei ole itselle tuttu?
Sama homma. Kaikki muut oman ikäiset tuntuvat aina niin itsevarmoilta. Jännitän jo itseni esittelemistä uudessa ryhmässä. Jännitys ei ilmeisesti katoa lainkaan. Olen muutenkin herkkä ja hiljainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole keksinyt. Luonnevika. Aina vaan jännittää. Esiintyminen on aina yhtä perseestä, vaikka tulisi kuinka vanhaksi.
En koe edes, että itseluottamuksessa olisi mitään vikaa. Uskallan sanoa mitä tahansa, mutta että esiintyä, niin ei kiitos. Jos voi vaan välttää. En ymmärrä miten jotkut NAUTTII siitä.
Olen 50+ mies. Ikuinen ja patologinen jännittäjä. Olen käyttänyt betasalpaajia ja esiintymissä teen aina siten, että valmistelen esityksen tosi tarkkaan ja puhun sen muutaman kerran automatkoilla yksinäni läpi. Lyhyemmissä puhun nykyään kylmiltäänkin, työ pakottaa siihen. Vasta nyt tosi pitkän työuran jälkeen olen kokenut yksittäisiä hetkiä etten kuole jännitykseen.Se on ollut minulla ihan sairasta ja minulle on naurettu monet kerrat. Ja pilkattukin joskus. Mutta en ole antanut periksi. Ainoa mikä auttaa on altistus, eli mene vaikka kuinka perseelleen menisi. Joskus se maa alkaa kantaa ainakin hetkittäin.
Täällä terapiaa yms on käyty isolla rahalla. Kotiolot oli aikamoiset ja sai kuulla syyllistystä harva se päivä.
Vierailija kirjoitti:
Sama homma. Kaikki muut oman ikäiset tuntuvat aina niin itsevarmoilta. Jännitän jo itseni esittelemistä uudessa ryhmässä. Jännitys ei ilmeisesti katoa lainkaan. Olen muutenkin herkkä ja hiljainen.
Tutkipa joskus tuota aihetta "olen muutenkin herkkä ja hiljainen". Se voi olla kasvatuksen tulos. Sillä tavalla hiljennetään lapsia, että tehdään niistä herkkiä. Tuo "herkkä" kuvaus ihmisen omasta suusta on minusta hälytysmerkki. Se voi olla alunperin jonkun toksisen-empaattisen kasvattajan suusta.
Vierailija kirjoitti:
Sama homma. Kaikki muut oman ikäiset tuntuvat aina niin itsevarmoilta. Jännitän jo itseni esittelemistä uudessa ryhmässä. Jännitys ei ilmeisesti katoa lainkaan. Olen muutenkin herkkä ja hiljainen.
Tuo on se yksi ajatusvirhe että vain itse jännittää. Itse olen ollut usein aivan paniikissa ja ei kuulemma näy mitenkään ulospäin. Toki se silti suoriutumiseen on vaikuttanut heikentävästi. Olen jo lapsena joutunut oppimaan että pelkoa ei ikinä, missään tilanteessa voi näyttää. Kotona tulee sitten se uupumisromahdus jälkikäteen, joita ei kyllä nykyään tarvitse kokea koska on propral ja opamox reseptillä satunnaiseen käyttöön, kiitos fiksun työterveyslääkärin. Se nyt vaan ei Suomen työtilanteessa mene niin että traumatisoituneet jännittäjät vaihtavat tuosta noin vain työpaikkaa hommiin joissa ei tarvitse olla esillä. Nykyään pärjään pitkälle ilman lääkkeitäkin, mutta välillä on niin kovaa kuormitusta että vain lääkkeiden ansiosta selviytyy. Aivan liian monta vuotta meni elämästä hukkaan SSRI-ja hengitysharjoituspelleilyyn.
Olen ollut aina kova jännittämään esiintymisiä mutta viimeiset 4v on ollut pakko vaan kerta toisensa jälkeen olla framilla, joten olen pikkuhiljaa pääsemässä asiasta eroon. Toisekseen ikä on tuonut sellaisen asenteen, että mitä hittoja, ihmisiähän tässä vaan ollaan.
Miksi tarvitset apua? Toteat 5-kymppisen viisaudella, että jännitys on osa sinua, mitään järisyttävää ei ole sen takia vielä tapahtunut eikä todennäköisesti tapahdu jatkossakaan.
En suosittele Gin&Tonic - nimistä rentoutumislääkettä, vaikka sitä paljon käytetäänkin. Jännitä vain, sehän tarkoittaa että suhtaudut tosissasi siihen esiintymiseen, se ei ole sinulle yhdentekevä juttu.