HS: Erikoisjoukot-kouluttaja opettaa, että koulukiusaaminen ei lopu muuten kuin lyömällä takaisin

Vierailija kirjoitti:

Itsekin vähensin kiusaamistani väkivallalla. Se on toimiva ratkaisu - päinvastoin kuin se, että opettajat pakottavat kiusatun pyytämään anteeksi kiusaajilta, tai että kiusattu pakkosiirretään toiseen kouluun.

Suosittelen reipasta turpakäräjää.

Miksi opettajat pakottaisi kiusatun pyytämään anteeksi kiusaajalta?

Kiusaajana oli isänsä panema, ilmeisen jälkeenjäänyt, joka ei nähnyt kiusaamista vääränä vaan väitti että kiusatut vaan valehtelee. Että ei hän ole tehnyt mitään väärää, ei lainkaan. Mielestään hänellä oli oikeus kohdella huonosti muita koska häntäkin oli kohdeltu. Olisko ollut persus kipeänä.

Kiusaajat ovat yleensä niitä yksinkertaisempia ja heikompia ihmisiä. Eivät osaa käsitellä omia ongelmiaan vaan laittavat kaiken kiertoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunsin kiusaajan joka oli isänsä hyväksikäyttämä, hyi hemmetti.

Mun luokalla oli myös hyväksikäytetty tapaus (ilmeni noin 10v myöhemmin) joka härnäsi vähän kaikkia. Todella kurjaa ja varsinkin nyt kun näkee aikuisen silmin hänen perhetilanteensa muutenkin, osaa poimia miten hänen ulkonäöstään ja käyttäytymisestään paistoi heitteillejättö jo silloin lapsena. 

 

Ketjun perusteella häntä ei pidä sääliä yhtään vaan nyrkillä ja astalolla vaan päin näköä. Koskaan ei saa ajatella, että kiusaajaakin on voinut joku kiusata ja hyväksikäyttää. 

Se oma kokemus ei ole mikään syy kiusata.

Mun pojalla on sellainen kaveri, joka osaa olla tosi ärsyttävä. Hän on myös isokokoinen, joten herkästi käyttää tätä hyväkseen ja kukkoilee. Osaa olla mukavakin eikä ole pohjimmiltaan täysääliö. Kovin huomionhakuinen ja rajoja jatkuvasti kokeileva.

Eräänä koulupäivänä tämä poika olisi sitten vähän väliä käynyt ärsyttämässä mun poikaa. Mun poika oli sanonut kovaan ääneen että nyt lopetat. Ei muutosta. Poikani l-ö-i avokämmenellä kerran. Tämän jälkeen ongelmia ei ole enää ollut.

Opettaja näki tilanteen ja oli sitä mieltä, että ymmärtää eikä tästä tarvitse enempää puhua. Oli kyllä kaverin vanhemmille soittanut, mutta hekin ymmärsi asian.

"Koulukiusaaminen loppuu kodin ja koulun yhteistyöllä ja systemaattisella puuttumisella."

Tästä olen samaa mieltä. Mutta tämä edellyttää, että kiusaamiseen ihan oikeasti puututaan ja myös kisuaajan koti/vanhemmat/huoltajat ovat mukana tässä, eivätkä vain puolustele lapsensa tekemisiä. Tämä nimittäin on usein ongelmana, että valitellaan miten vaikeaa kiusaajalla on ja varsinainen kiusaaminen ja sen vääryys jää huomiotta.

"Väkivallan sijaan lapsia ja nuoria pitää ohjata toimimaan herkästi ja empaattisesti, toisiaan tukevasti"

Ensisijaisesti kaikki pitäisi yrittää selvittää puhumalla. Mutta tuo, että aina pitäisi ohjata lapsia ja nuoria toimimaan herkästi ja empaattisesti? Mielestäni kiusatun ei tarvitse tuntea mitään loputonta empatiaa kiusaajaa kohtaan. Vaikka kiusaajalla olisi vaikeaa, ei muiden pidä kärsiä siitä. Ennemminkin empatiaa pitäisi vaatia siltä kiusaajalta. Hänhän se sen kiusaamisen aiheuttaa.

Jep! Käyny vetämässä muutamaa faijaa sen verran kovaa lättyyn, että siihen loppu niiden kersan urpoilu. Paria mutsia kans. 

Tsunami lopetti kiusaamisen, kun koulun typerin kiusaaja kuoli siinä. Toivottavasti oli mahdollisimman kurjat viimeiset hetket.

Oman kokemuksen perusteella tuo aloitus pitää 100% paikkansa.

Parhaiten kiusaamiseen toimis se että siihen puututtais porukalla. Mutta usein muut ihmiset lähtevät kiusaamiseen mukaan, jolloin tuo saattaa olla ainoa keino mikä toimii. Aina tuokaan ei tietty toimi, vaan kiusaaminen saattaa jopa paheta

Vierailija kirjoitti:

Parhaiten kiusaamiseen toimis se että siihen puututtais porukalla. Mutta usein muut ihmiset lähtevät kiusaamiseen mukaan, jolloin tuo saattaa olla ainoa keino mikä toimii. Aina tuokaan ei tietty toimi, vaan kiusaaminen saattaa jopa paheta

Totta, ujot, arat ja hiljaiset eivät halua vastustaa kiusaamista, koska eivät uskalla, pelkäävät itse joutuvansa kiusatuksi. Aika typerä asetelma toki. Kaikille lapsille pitäisi opettaa rohkeutta puuttua kiusaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunsin kiusaajan joka oli isänsä hyväksikäyttämä, hyi hemmetti.

Mun luokalla oli myös hyväksikäytetty tapaus (ilmeni noin 10v myöhemmin) joka härnäsi vähän kaikkia. Todella kurjaa ja varsinkin nyt kun näkee aikuisen silmin hänen perhetilanteensa muutenkin, osaa poimia miten hänen ulkonäöstään ja käyttäytymisestään paistoi heitteillejättö jo silloin lapsena. 

 

Ketjun perusteella häntä ei pidä sääliä yhtään vaan nyrkillä ja astalolla vaan päin näköä. Koskaan ei saa ajatella, että kiusaajaakin on voinut joku kiusata ja hyväksikäyttää. 

Se oma kokemus ei ole mikään syy kiusata.

Kiusatuksi joutuminen ja hyväksikäyttäminen eivät koskaan automaattisesti johda kiusaamiseen, vaan kiusaaminen on aina oma valinta.

Kyllä se toimii näin ihan omankin kokemukseni perusteella. Minua kiusattiin ja aikuiset neuvoivat kaikenlaista mutta se vain yltyi aikuisten neuvoilla. Kun hakkasin pari kiusaajaa niin se loppui. En kannata väkivaltaa mutta se oli ainoa toimiva keino katkaista se joukkokiusaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Parhaiten kiusaamiseen toimis se että siihen puututtais porukalla. Mutta usein muut ihmiset lähtevät kiusaamiseen mukaan, jolloin tuo saattaa olla ainoa keino mikä toimii. Aina tuokaan ei tietty toimi, vaan kiusaaminen saattaa jopa paheta

Tämä sama kaava toimii tosi usein aikuisten naisten kesken, eli kaksi liittoutuu kolmatta vastaan jotta itseä vastaan ei voida liittoutua ja sitten kiusataan porukalla.

Ei se lässytyksellä parane, ehkä voi kiusauksen kohde vaihtua mutta ei muuta.

Eräässä dokkarissa kiusaajalta oli kysytty että miksi, kun toiselle tulee paha mieli ja alkaa itkemään.

Vastaus oli että juuri siksi.

Mene tuohon sit pehmeitä lässyttämään.

Se, että asiaa hyssytellään ja keskustellaan maailman tappiin ei toimi. Ei sekään, että kiusattu siirretään muualle ja sitten kiusaaja ottaa seuraavan kiusattavaksi. Ja kaiken lisäksi usein vanhemmat ovat sitä mieltä ettei meidän lapsi mitään kiusaa vaan on pikku enkeli.

Jos ei muutamasta keskustelukerrasta tule apua ja kiusaus lopu, niin kyllä siinä taitaa silloin olla muut keinot tarpeen.

Eihän kiusaaminen ikinä ole sellaista, että vain yksi kävisi fyysisesti kimppuun. Yleensä niitä on porukka ja siihen kuuluu paljon muutakin kuin väkivaltaa. Itse puolustauduin lyömällä tällaista poikajoukkoa vastaan ja lopputulos oli, että käänsivät puolustautumisenkin kiusaamisen aiheeksi ("tuo tyttö on ihan hullu").

Lättyyn vaan, niin johan loppuu kiusaaminen.

Muutimme, kun olin 8-vuotias. Kiusaaminen uudessa koulussa alkoi heti. Kaksi poikaa oli välitunneilla jatkuvasti kimpussa. Kiusaaminen loppui siihen, että hakkasin heidät. Pieksin myös koulumatkalla päälle käyneet naapurikoulun pojat. Apuna käytin suksia. Ei silloin mihinkään puututtu ja opettajille kaipuroinneille naurettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ankarammat sanktiot kiusaajille. Opettajien ja rehtoreiden täytyy olla jämäkoitä ja lopettaa se hyssyttely. Joo, voi tuntua hankalalta, mutta ei työ lasten ja ihmisten parissa yleensäkään helppoa ole.

Myötäilemällä ei saavuteta mitään.

Periaatteessa samaa mieltä, että on reksin ja opettajien tehtävä viheltää peli poikki. Mietin poliittisesti epäkorrektisti kuitenkin sitäkin, että työelämässä pärjätäkseen tarvitsisi jotenkin osata pitää myös omia puoliaan ja keksiä itsekin ratkaisuja, miten kettuilla kiusaajalle. 

Toki jos joukolla kiusataan, opettajan tai opettajien on joukolla hoidettava tilanteelle loppu. Ei trumpimaista vatulointia niin kuin Venäjän kanssa, vaan suora ja välitön isku tarpeeksi suurella voimalla.